Joku kantoi Seinäjoen Jouppilanvuorella sepeliä hiihtoladulle, kaiketi lapsuutensa hiekkalaatikosta, seurauksella, että hiihtäjä kaatui ja loukkasi itseään.Ilmiö jonka panin merkille 1990-luvun alkuvuosina – sepeli ladulla, myrkytetyt koiran makupalat ym. ne ovat kuin samaa sarjaa näiden henkilöiden kesäisen mielipuuhan kanssa. Se, lasinsirujen kylväminen uimarannalle ilmentää jos mahdollista vielä selvemmin henkispsyykkistä sairaustilaa. Eläinten kidutus kuuluu samaan sarjaan.
Mutta silti tyhmentyneessä erottelukyvyttömyydessämme hoemme yleisesti, ettei muka ole objektiivista pahaa - ja lain eioo fiksua `demonisoida´ sitä tai tätä: natsien tosi olemuksesta esimerkiksi ei kai saisi, kun mennään kaikkien taiteen ja etiikan sääntöjen mukaan, puhua sairaista asioista niiden oikeilla nimillään.
Näin, koska tieteellinen materialismi ei sitä ymmärrä, ei tunne, ja näin muodoin se trivialisoi ymmärryksensä ulottumattomissa olevat ilmiöiden syvyydet.
On tehnyt niin yli 60 vuotta
Kieltämällä demonisuuden materialistinen puolustusmekanismi tekee kulttuurista haavoittuvan – sillä mikään psykopatologinen tila ei millään ehdoilla, ei edes teoriassa, parane, josei sitä tunnusteta patologiseksi - psykopatologiseksi fiksaatioksi.
Psykopatiaa tutkineen psykiatria Hervey Cleckleyn mukaan psykopaatti ikään kuin matkii inhimillisiä tunteita ja inhimillistä käyttäytymistä mutta seuraavassa hetkessä voikin hiekoittaa hiihtoladun ilman syyllisyyden häivää.
Mitä nyt olen nähnyt sillä ehdolla että yksilö herää sairaan tilansa tiedostamiseen hän voi parantua jopa aika perusteellisesti sisäistetystä (uus)natsismista: niin perusteellisesti että hän ehkä vaihtaa sukupuolensakin.
Ei se niin tavallista ole, muttei mahdotontakaan. Silloin itsetuntemuksen matka on kantanut hedelmää, ja istuttanut ihmiseen myös valtavan tiedollisen ymmärryksen janon.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar