Mika Häkkinen pakeni

kertoo lehden myyntijuliste, lööppi, joita olen itsekin tehnyt. Tai oikeammin mun kirjoittamani otsikko siirrettiin suoraan lööppikamaksi - monesti.
Mutta Mumbaissa katuradalle suunnitellun ajotapahtuman peruuntuminen sai formulaMM Mika Häkkinsen "pakenemaan" Intiasta. Raukkamaista käytöstä suomalaiselta, ajatelkaapa vain.
Mikaa ei siis kiinnosta terroristienuhrien kohtalo, tai se onko suomalaisia vallatuissa hotelleissa panttivankeina? Alueella olisi tarvittu teräsmiestä, mutta Häkkisellä menikin pupu pöksyihi; muka alkuperäisen matkan tarkoituksen peruuntumisen seurauksena kääntyi kannoillaan lentokentällä. Pyh.
On selvää, että Mikan olisi tullut tajuta uusi tehtävänantonsa, jonka on määritellyt bulevardilehtien maailmaan uppoutunut kaljabaarirahvas, johon lehden uutispäälliköllä on tietty telepaattinen tuntuma.
Pettymys.
Mikasta ei ollut jermumentaliteetin omaavaksi supersankariksi, joka pistää pahat miehen ojennukseen. Jos taas Mika sanoisi, kuten Linnan Tuntemattoman Rokan Antti: "Mut ai perkele, mite ampuut tykkilöil. Tuonne myö männää koht!"
Jokohan kelpaisi, IL & IS?

Kuvassa peloton alikersantti Viljam Pylkäs.

Bassokenraalin poismeno

Wigwamissa ja mm. Jukka Tolosen maineikkaissa sessioissa, mutta ennen muuta omissa sooloprojekteissaan menestyksellä soittanut Pekka Pohjola sitten lähti 57 vuoden iässä /yle.
Tapasin Pekan Betonimylläri-kiertueella, jossa hän yhdessä Heikki Sarmannon kanssa säesti Viitaa tulkinnutta Tapani Kansaa. Oli niin hyvä bändi, ettei solistilla ollut moittimista. (Kuulu taas sekoilun päälle eilen bändi haukutun).
Mutta siis basisti-sävältäjä Pekka Pohjola oli härmäprogen suurmies. Yritetään muistaa miestä.
Kepeät mullat.

Pihkasilmä kaarnakorva, Pohjolan eka soololevy vuodelta 1972.

Merkittävä elämä

Nipan meriittilista on melkoinen, ja osa pelastustapahtumista on inhimillisesti erityisen koskettavia.
Ehkä erityisesti tämä 14-vuotiaan tapaus. Niuvanniemen puupinojen alle piilottelemaan paenneen tytön löytäminen tässä viikolla.
Nuori ei olisi marraskuisesta pakkasyöstä siellä selvinnyt. Vanhemmat olivat myös etsinnöissä mukana.
Voin kuvitella sen omaisten hädän.
Yleensäkin sielullisen hätään ja sen turruttamiseen liittyvät hälytykset näkyvät lisääntyneen tässä kaupungissa. Viime yön saldo /hs.
Onneksi on ihmisen paras ystävä.
On näitä tietysti muitakin kuin kuvan Nipa. Kaikille kunnia ja ylimääräinen annos parasta.
Ja tässä vielä: aikakaudenydin myöntää harvinaisen Ihmisyyden puolustaja -tunnustuksen Nipalle, ja samalla muillekin nelijalkaisille pelastajille. Heistä on ollut korvaamaton apu onnettomien ihmisten pelastamisessa - ennenaikaiselta kuolemalta.

Yllä Miettisen Hannun valokukuva IL:n verkkosivuilta siteerattu tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti.

Totuutta netistä III

Mikä onkaan tämä mallioppimisen vaikutus, jota ei uskoisi että se leviää täälläkin, webissä, paikasta toiseen: olen nyt keväästä lähtein pannut merkille yliolkaisen suhteen kommentaareihin. Ensinnäkin, että varastoidaan jonnekin onanoitaviksi, ne – ihmisten ajankohtaiset mielipiteet ja kommentit - nyt ne voidaan jättää sinne onanoitaviksi jopa viikkokausiksi..
Tämä ei ole aivan sattumaa, koska ensin huomasin muuan silmäätekevän blogin, jossa alkoi erikoinen viipyily julkaisussa: alussa muutamia päiviä, sitten puoli viikkoa, sitten kokonainen viikko, sitten ... Ja niin, asia oli mielestäni ajankohtainen. Toinen mediablogi otti käyttöön ennakkosensuroinnin, ja on näemmä samalla tiellä. Mitä isot edeltä, sitä pienet perästä.
Herää kysymys, miksi kommentointimahdollisuus on olemassa, jos blogin pitäjää väsyttää klikkailla julki sinne tullutta palautetta?
Vai tuleeko palautetta liikaa, ja näin yritetään epäsuorasti viestiä: ei kiitos, ei keskustelua tällä foorumilla. Entä kiehtooko tämä jotenkin tuikkaamaan sinne kommentteja, kun vastaanottaja kipuilee tai tekee jotain absurdia niiden kanssa. En usko ettei aikaa ole 3- 5 sekunttia, klikata hiirellä asiallinen viesti julki.
Njoo, onhan tässä kysymyksiä, mutta aika härmäläisestä ilmiöstähän tässä taas on kyse, ja maailma on toisaalla. Sampa kai tuo.

Turkki on eläimen

Peta (People for the Ethical Treatment of Animals) maailman suurin eläinten oikeuksia puolustava järjestö iski miellyttävällä tavalla keskellä Helsinkiä.
Perfomance-taiteilijat olivat paitsi kauniita ja sulokkaita he puhuivat yhtä selkäesti ja miellyttävästi kovaa asiaa. Itse asiaa olisi saanut tulla enemmänkin suomalaismedioissa esiin, ulkoisia avuja kyllä esiteltiin. Pisteet IL:lle (klikkaa kuvaa).
Totuus on että eläinten tarhaamisen ihmiskunta joutuu jättämään, ja tuo teollisuus siirtyy historiaan samanlaiseksi häpeiltäväksi aiheeksi kuin omien lajitoverien syöminen. Siis tarkoitan nimenomaan kannibalismia - nisäkäslajitoveriemme syömisestähän enemmistö ei vielä ole moksiskaan.
Raakuus jättää sitä harjoittavat yksilöt todellisuudessa osaksi eläinmaailmaa (mitä he argumenttinaan saattavat esittääkin). Ihmisen tahto on vapaa, mutta ihmiskehityksen kannalta olisi pieni heräily jo enemmän kuin paikallaan.
Se mitä ihminen on sielulliselta ominaislaadultaan, alkaa näkyä yhä enemmän myös hänestä ulospäin.

Unen merkitys

kohtalaisen vähän tuota alitajunnan reserviä on hyödynnetty, vaikka se on nerouden aarreaitta. Tässä on perää:

Scientists believe that the mind at night weaves together bits of information in innovative ways. Throughout the day your brain rarely gets a chance to stop and think. In a state of constant alertness, it responds to a stream of challenges, from writing a report for a work deadline to remembering where you left your car keys and figuring out what to buy for dinner, kirjoittaa The Times.

Tämä jatko taas sattaa kuulostaa jo uudemmalta tiedolta, mutta noin se menee:

Even when we are relaxing in front of the television, the brain is still beavering away, processing the information about the plot lines, or co-ordinating your arm movements every time you sip your wine.

Aivojen prosessoinnin kokonaisuuden hahmottaminen tulisi niveltää niin, että ymmärrämme OoBEn, kuinka itse asiassa tietoisuus on ruumiin ulkopuolella aina ihmisen nukkuessa, unta nähtäessä. Ja tästä olomuodosta, tässä ulottuvuudesta voi tulla tietoiseksi. Tabuhan aihe, en sitä kiellä, koska sfäärit vilisevät muitakin kuin ihmisiä, ja se on jo materialismille, mm. sen elämän perusmäärittelylle liikaa. Toisaalta tämä asiantila ei muuksi muutu se kieltämällä - tai kuten vielä nykyään, virittelemättä nerologisia heijastusteorioita tai pikemminkin -hypoteesejä. Jo sadan vuoden päästä ne ovat samassa maineessa kuin valistuksen aikana lopulta kiistetyt kirkollistieteelliset teoriat kosmoksesta.
Mutta unesta.
Utnapisthim sanoo muinaisen Babylonian kivitaulun nuolenpääkirjoituksessa Gilgamesh-kuninkaalle, ettei ihminen pysty unta voittamaan. Vaikeaa ja harjaantumista vaativaa se onkin, mutta ei mahdotonta (nykyihmiselle).

Valokuva: Edward S. Curtis, 1923.

Totuutta netistä II

Ohjelmistoyhtiö Symantec (Nasdaq: SYMC) julkaisi tänään alamaailman taloutta luotaavan raportin.

Raportointikauden aikana Symantec havaitsi 69 130 aktiivista markkinoijaa ja kaikkiaan 44 321 095 viestiä alamaailman foorumeilla. Kymmenen aktiivisinta markkinoijaa tarjosi luottokorttitietoja 16,3 miljoonan dollarin ja pankkitilitietoja 2 miljoonan dollarin arvosta. Lisäksi Symantecin seurannan aikana aktiivisin yksittäinen markkinoija tarjosi kohteita yli 6,4 miljoonan dollarin arvosta. lisää ...

Olen tuota jokseenkin huuliympyräisenä ihmetellyt, tätä joulupukkiuskon kaltaista luottamusta sähköiseen asioimiseen, ja omien luottokorttitietojensa syöttämistä verkkoon. Ja joskus olen puuttunutkin tuohon: Kemppinen suositteli, että "hyvämaineisten yritysten sivuilla voi asioida sähköisesti."
Tosi asiassa transaktio tapahtuu täällä meillä useimmin osuuskunta Luottokunnan tietokannassa, josta taas yrityksenä jätän arvioni sanomatta, mutta siellä ne ovat, ne ovat hyvät kuin pahatkin samassa kannassa. Se on vähän niin kuin se kuulu vuorisaarnan auringosta nauttimisoikeuskin, jakamaton.
Kun siellä päässä ilmenee ongelmia, voitte havaita tämän siitä, että pankki ilmoittaa luottokortin uusimisesta, vaikka edellisestä uusinnasta on vain vähän aikaa. Sitten voi mennä vuosiakin ilman että korttia tarvitsee vaihtaa.
Summa summarum: tieto lisää tuskaa, en ole tehnyt yhtään oikeaa nettiostosta luotto- tai pankkikorteillani.
Nämä ovat niitä todellisia netin ongelmia, suomalaisten JSN-vetoisten netti_keskustelukulttuurin-ziisustelujen asemesta.

Itsensä häpäisemisen luovuttamaton oikeus

Hän ei halunnut olla missään tekemisissä esimerkiksi Suomen Sisu ja Effi -järjestöjen kanssa, jotka tunnetaan hyvin kansallismielisinä, maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvina liikkeinä. /ts
Ja TS:n Aimo Massinen puolestaan tunnetaan siitä, että hän kärkkäästi kirjoittelee kaikenlaista, eikä ensimmäistä kertaa, mistä ei ymmärrä enempää kuin sika pohjantähdestä. Tai siis sika saattaa ymmärtää Pohjantähdestä enemmän kuin ihminen, ja ymmärtääkin, joukkosielunsa kautta, mutta Massinen se vain skrivaa. Ja JSNn Hyvärinen puhuu - yli kuuskymppisten eläkejournalistien syvällä rintaäänellä kaikki, se on trendi, jonka Lehtikin toki on pannut jo merkille.
Molemmille journalisteille suosittelisin omaa blogia löysien ajatustensa testaamiseen; niin tekevät monet noita pätemään pyrkijöitä lahjakkaammatkin miehet, esimerkiksi Jukka Kemppinen.

Maalaus, G.S. Sergejev: Turku 1811 - vallan vaihtumisen aikoihin. Venäjän henkisesti vapaampi ilmapiiri saapui kaupunkiin, nyt on luvassa internet. Katso lähde: Lehti.

Miten pitkälle sarjakuva voi mennä, että se aukeaa?

Klikkaa hiirellä kuva auki :)

Pertti Jarlan Fingerpori 24.11.2008; siteeraus HS:n verkkosivulta tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti.

Tulit, näit ja hävisit

Etelä-Ossetian rajan tuntumassa hiiviskely päättyi jokseenkin nolosti Georgian presidentin Mihail Saakashvilin ja Puolan presidentti Lech Kaczynskin osalta, kertoo Reuters. Siellä on turvatonta, ja kukkasten ja punaisen maton asemesta tervehdykset voivat olla hyvin toisenlaisenlaisia. Oliko niin, että onnettoman sotansa tyrittyään aikoi vielä esitellä "maitaan" rajalla?
Elokuisen aseellisen konfliktin syistä ei ole saatu vielä kunnolla selkoa, paitsi että Saakashvili on suupaltti jonka sanoilla ei ole paljon arvoa. En sano aivan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin sanoin, mutta vähissä ovat Georgian päämiehen uskottavuuspisteet.
Tällainenkin sinänsä vakava tapaus, jossa venäläiset varoituslaukaukset, ilmaus tässä viittaa sanontaan, ropisevat jonnekin lähelle, voisi oikeasti olla isompi juttu, jos mies olisi kurssissa. Näin arvioin.
Muuten: Georgian presidentti saanee kiittää hengestään Ranskan presidentti Nicolas Sarkozya, kertoi Nouvel Observateur -lehti viime viikolla.
Lehden mukaan Elysee-palatsin neuvonantaja väittää, että Sarkozy olisi elokuun 12. päivänä käynyt oudon keskustelun Venäjän vahvan miehen Vladimir Putinin kanssa Kremlissä. Sarkozy neuvotteli rauhaa Georgiaan.
Juuri elokuun 12. päivä tunnelma oli kireä. Venäjän tankit olivat vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Tbilisistä ja epäiltiin Moskovan aikovan syrjäyttää Saakashvili vallasta - ehkä se aikoi hirttää tämän, ainakin kuvainnollisesti.
Mutta et kai halua, että sinusta tulee samanlainen kuin Bushista, Sarkozy sanoi sinutellen Putinille viitaten Saddam Husseinin hirttämiseen.
Diplomaatti Jean-David Levitten mukaan Putin mietti hetken ja vastasi sitten: "Tjaa, sä olet oikeassa."

Kuvasiteeraus uutistoimisto Reutersin verkkosivuilta tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti.

Totuusvoima

Tämä ei hevillä hellitä, (mutta kokeilen kohta progeballadia).
Sedis:

Niin, ja paljon kohutusta erillissodasta olen sanonut kaiken oleellisen jo kolme ja puoli vuotta sitten vaikka tietysti sanoisin sen tänään hieman eri tavalla. Tuo kirjoituksenihan perustui lisurini yhteydessä vuonna 1996 kirjoitettuun, joten on mukavaa nähdä, että historioitsijoiden enemmistö on sittemmin asettautunut linjoille, vieläpä uusia huomioita tehden.

Mielestäni erillissodasta puhuminen on kestänyt merkillisen pitkään, vaikka on kiistaton fakta, että Adolf Hitler julisti tämän nk. jatkosodan, jonka tehtävä oli tuhota Neuvostoliitto. Pikemminkin olisi tutkittava sitä, miksi Nürnbergiin ei viety kaikkia Hitlerin julistamia sotia? Entä miksi kaikkia natsiyhteistyöstä vastanneita ei saatettu vastuuseen sotasyyllisyydestä?
Suuria kysymyksiä, joihin vastataan teorioilla, mutta perusteettomien Hollywood-tason sankarimyyttien luomisen asemesta se voisi edistää totuutta.
Ja totuus taas .... ehkä ei tarvitsi niin paljon ihmetellä tässä yhteiskunnassa tapahtuvia asioita; totuus tekee vapaaksi, kuten kirjat sanovat, dhammapada ja veda, mutta varmaan myös joku läntinen lähde.

Sananen miinusmerkkisestä hypestä

Venäjän syyttäjänvirasto on aloittanut eri puolilla maata tutkimukset siitä, ovatko viestimet syyllistyneet aiheettomaan talouspaniikin levittämiseen. En tiedä Venäjästä, mutta itse olen lopettanut Ylen tv-uutisten seuraamisen ja vähiin ovat muukin pakkosyöttäjät jääneet.
Kysymystä talouspaniikin levittämisestä on näköjään hankala mieltää, kuinka sen mekanismi vapaassa mediassa toimii. Psykologinen tappiomieliala toimii lumipalloefektin tapaan ruokkien itse itseään. Firmat jäädyttävät tärkeitä investointejaan vain näistä psykologisista syistä, kuten kerrotaan, koska hirvittävä tulevaisuus uhkaa ja hengittää niskaan. Tätä toistetaan pääuutisina illasta iltaan, että menee varmasti perille.. Ikävyyksien kerrannaisvaikutukset vain ovat logaritmisia, ne ketjuttuvat, niin, että ne tuottavat lisää ikävää. Jää varjoon, että on paljon hyvääkin, polttoainehinnat esim. jo tulivat alas.
Oikeasti vain vientiteollisuus on lievässä kasvun taittumisvaiheessa. Se mitä luodaan valtion sisäisesti taloudessa, on enimmäkseen käänteistä hypeä.
Meidän kai pitäisi tämä tajuta ilman lakeja, koska olemmehan niin ja niin paljon venäläisiä fiksumpia (ja puhtaampiakin) kaikessa. Lakia en silti pahana pitäisi, koska oikeasti olemme kuin se Kirjan kuulu Laodokian seurakunta:
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Piirros: Spede Pasanen.

Julkisuus on kuluttavaa

Joillekin harvoille ambrosiuksille ja kemppisille, jotka ovat siellä olleet päälle neljäkymmentä vuotta, saattaa sopia. Ovatten jotkut vanhat starat tottuneet julkisuuden kuluttavaan, auraa ryöstävään ja egoa paisuttavaa vaikutukseen - joka on salakavala: jos en ole julkisuudessa, olenko lainkaan olemassa?
Taas joillakin Panu Rajalalla tai Jari Tervolla naamansa kuluttamisesta julkkispellenä lienee ollut vain haittaa. Aina esillä. Kummankin kohdalla hieman ihmettelin, eivätköhän he tajua mitä ovat tekemässä, vai palkitseeko tämä meno heitä todella?
Eräänlaisen kiertotien kautta, kerran skuuppijournalistina toimineena, olen saanut tästä vision ja ihan aitoa omaakin makua.
Ei ollut mikään uutinen että köyhän miehen Dalai Lama isä Mitro Repo on palanut loppuun (Niin varmaan tuo Dalaikin, mutta taitaa painia eri mittaluokan konflikteissa).
Viimeksi näin lukuja isä Mitron luentopalkkioita tietoyhteiskunta-hankkeissa: jotain niitä vastaan on täytynyt antaakin. Julkisuudessa ihmisestä imetään kaikki. Jotakuinkin kerran viikossa naisten lehden kannessa, ja myös loppuun palaminen ja masennus hyödynnetään jatkona näissä medioissa - kenties ammattilehtien asemesta. He antavat omat vinkkinsä selviytymistaiteluun.
En vain ole nähnyt vielä niillä listoilla ihan tavallista jok´päiväistä elämää, jossa on tietyt rutiinit kauppareissusta, koiranulkoiluttamisesta lenkillä tai salilla käyntiin.
Kun jokin rikkoo hiljaisen elämän rauhan, mikä näkyy pian myös sosiaalisissa suhteissa, mielestäni tulisi kellojen soida. Kyse ole niinkään siitä etteikö julkisuuteen pääsisi, vaan useimmin sinne joutuu.
Entä kuinka teet taiteesi kuittaamalla siitä kulusi alistumatta kuitenkaan julkkispelleksi, on oma taiteenalansa. Vastaus itsessään on helppo: käytä järkeäsi ja ammu alas kaikki haaveilut (mm. julkisuudesta hyötymisestä). Huomaa että tämä mitä edellä on suluissa, on jo liikaa selitetty, koska se on järjen käytön omia heiniä. :D

Kuvassa Max von Sydow.

Päätöskappale

Mitähän tuosta sanoisi, mielestäni pitkäsoittolevyn täytyy päättää tavalla tai toisella kolossaalisen laulun – se on jos mahdollista avaamistakin tärkeämpi. Mielestäni biisi on hyvä, ja sain pohjat kuntoon. Lisätään vielä laulua, kvinttejä, mutta halusin lopun kasvavan ulvovalla kitaroinnilla. Toki mikään eilisen teeren poika ittekään ole: mutta parasta mahdollista tietämääni kepittäjäähän mä kysymään, kun tunnenkin tuon, jotenkin. Okei, tulen, se sanoi.
Kunnia mulle.
Samoin.
Kun mielettömät soundit keikkavolyymeilla oli luotu, ja saatu signaali lopulta pöytään: kaveri soitti.
Huomasin kyllä, etä hän löysi moodin, joka muuten oli soinnuilla upotettu duuri-molli-sävellajijaon toiselle puolelle.
Kuten yllä, keskustelu on ollut niukkaa: mutta sitten valmista kuunnellessa. Kaveri kysyy, oletko muuten kuullut sellaista kuin Peter Hammill?
Kyy-yllä, mä vastan, kuin nii?
Tässä on jotakin samaa tunnelmaa.
Tarkennan: siis ei itse musiikissa, vaan sen impressioissa (?).
Juuri niin.
Käsittiköhän kaveri, että kun hän noin ohimennen sanoo, mitään sen merkityksellisempää ei kukaan musiikistani voi sanoa.
Hammillin (ja VDGG:n) musiikin ihmeellisyys on mielestäni piillyt klassisen musiikin kaltaisessa vaikutuksessa; se avaa ihmismielelle sisäisyydessä oven transsendenttiin ulottuvuuteen, transsendenttiin todellisuuteen. Hammill vieläpä toimii tavalla, joka ei ole klassisen musiikin tapaan pikkuporvarillinen ja rajoittunut; sitä tosin ei voi sanoa kaikesta klassisestakaan, vaikka useimmissa klassikoissa, hittejä neljältä vuosisadalta, se noin voi olla. Tämä sinänsä ei ole tämän hektisen maailman keskellä paha.

Mutta siis suht´tuntematon Peter Hammill - miten se ollut monen genren takana, ajatellaanpa vaikka Johnny Rottenia (John Lydonia), mainitsi Hammillin keskeiseksi innoittajakseen.

Käsky

Suomalaiset rintamakomentajat saivat vuonna 1941 käskyn ampua venäläiset siviilit, jos näitä pyrkisi Suomea kohti.
Dosentti Martti Turtola:

Ainakin 12. divisioonan eli Vihman komentaman divisioonan rintamaupseerit saivat kyseisen suullisen käskyn, kun he olivat saavuttaneet vanhan rajan Karjalan kannaksella. Suullisesta käskystä vaadittiin kunniasanalla vaiettavaksi. /us.

Siinä.
i=s tivasi viime viikonvaiheessa, "mikä noissa vuosissa on nyt vaiettua"?
Mielestäni v. 1917-18 mukaan lukien liian paljon "ammutaan paikalla" -käkyjä oikeusvaltion statusta ajatellen.
Lyhyesti virsi kaunis.

Valokuvasiteeraus Jukka Vuorio.

Aatun pallit

Paavin sellaisista on puhuttu - liikaakin. Kuinka olikaan Aatun pallien määrä?
1. maailmansodassa Sommen taistelussa vatsaan haavoittuneen Hitlerin pelastanut Johan Jambor kertoili Aatun menettäneen rytäkässä toisen pussinsa. Pappi Franciszek Pawlari kirjoitti 1960-luvulla havainnot muistiin. Dokumentit asiasta julkistettiin tällä viikolla. Jamborin kertomalle on löytynyt vahvistus, muuan Blassius Hanzuch oli myös asiasta perillä, mutta tuo ajankohta Hitlerin sukukalleuksien menetyksestä lienee vain loogisen päättelyn tulos. Enpä tiedä, tai ehkä hätäinen johtopäätös,
sillä Walter Johannes Stein ui Hitlerin kanssa Tonavassa jo ennen 1. maailmasotaa, ja oli syrjäsilmällä, tiettävästi, tarkkanäköisenä teekkarina tsekannut Adolfin pallien määrän.
Tapahtuipa siellä Tonavan rannalla ihan mitä tahansa, Stein kertoili tämänkin asian Trevor Ravenscroftille joka sisällytti maininnan asiasta vauhdikkaaseen teokseensa The Spear of Destiny, 1973. Tietoa Hitlerin kivesten vajavaisuudesta pidettiin yhtenä teoksen ilmeisistä virheistä, koska muuta ko. tietoa vahvistavaa lähdettä ei ollut.

Jere6

Mielikuvituksellisten syytteiden aika ei olekaan ohi - se minkä näköistä tavaraa kennelläkin näyttäisi sangen epäskarpin, selvästi alivalottuneen ja matalaresoluutioisen kuvan mukaan kenelläkin olevan nenässään, voi johtaa syytteeseen. mutta vain jos se sopii profiiliin, siis henkilöstä on jo jonkin luodun imaginaation kautta saatu tietoa. Muistuttaa etäisesti selvänäköisyyttä, paitsi ettei se toimi noin. Ja nämä ihmisiä jahtaavat puusilmät eivät ole selvänäkijöitä.
Tiskipöydällä kokaiinin näkeminen on vielä ihmeellisempi suoritus.

Epäilemättä tapaus Jere Karalahti on muuttunut oikeusvaltiolle testiksi, vaikkapa sellaiseksi, mitä Hannu Salama puolestaan oli 1960-luvulla. Pirukaan ei tiedä, mihin tässä päädytään, ja mikä on prosessin vaikutus tulevaan.
Helsingin käräjäoikeudessa käsittelin maanantaina antaumuksellisesti Karalahden nenässä eräänä aamuna toissa keväänä ollutta valkoista, ja juttu jäi päätettäväksi. Karalahti pelaa Saksassa Hampurin Freezerzissä. Tämänkertainen profilointiin perustuva syytejuttu ei vaikuttane suoraan hänen töihinsä - onneksi.

2015

Hallituksen sisällä eritoten kokoomus-puolueella on ollut vaha pyrky laukaista Nato-optio, aikataululla, joka edellyttäisi hakemuksen jättämistä melkein heti. Vasta viime viikolla kiinnitin huomiota turvallisuuspoliittiseen selonteon valmisteluun; se tapahtuu sammutetuin lyhdyin - ja tulee tapahtumaan niin kauan kuin vaaleista selviää horajamalla niitä-näitä ympäripyöreitä, ja syyttämällä "edellistä hallitusta" kaikesta mahdollisesta.
Minidemokratian mekanismin murtamisen mahdollisuus näyttäisi olevan niin lähellä, suorien tv-lähetysten voimaa ei ole vielä oivallettu, mutta kuitenkin niin kaukana.
En tiedä, mistä tarkkaan ottaen johtuu se että korkea poliittiset päättäjät saavat rauhassa julkisuudessa hokea onttouksia, ja samaan aikaan ajaa kulisseissa kovaa linja kuin mafiosot, jotka muistavat kuitenkin ripittäytyä pyhälle isälle (medialla) ja luritella mitä se haluaakin kuulla.
Kun sitten tulee tosi paikka, he eivät myönnä mitään, ei ole lukua 2015. Ennen kuin se sitten onkin, ja on melkein myöhäistä sitä muuttaa.
Keskeinen kysymys piilee Suomen kansalaisten velvollisuudessa osallistua isänmaan puolustamiseen, jonka laajentaminen koskemaan Naton yhteistä puolustusta, vaatii lainsäädännöllisen muutoksen eduskunnassa. Toinen vaihtoehto on palkka-armeija.
Näin se menee.
Suuria kysymyksiä, joten kok. lienee siksi testannut kepua, sen halukkuutta lainsäädännölliseen muutokseen. Tämä halukkuus taas ei ole perinteisesti kepussa pinnassa ollut muuta kuin, sanokaamme, agraarisosialismin museoimista koskevissa lakiesityksissä.
Itse asiaan liittyvien suurten näkemyserojen vuoksi turvallisuuspoliittiseen selonteon valmistelu on jäissä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, siis pienessä piirissä, hallituslähteiden mukaan.
Tämä joululahja saadaan alennusmyynnistä joulun jälkeen, taas veikataan statistin osassa toimivasta turvallisuuspoliittisen selonteon parlamentaarisesta seurantaryhmästä.
Ehkä saammekin kansanäänestyksen, ja se on mediasirkus vailla vertaa.

Enemmistön diktatuuri perusteena

Tämä on ruotsalaista yhteisöllisyyttä, joka muodostuu yhdessä sovituista tavoista ja johon kuuluu yhteinen tapa tervehtiä, talousguru Carl Hamilton puolusteli Halal-tv:n juontajakolmikon kättelyä väkisin. Sovituista? Milloin enemmistön diktatuuri on ollut sovittua (sorretun) vähemmistön kanssa? Joskus, hyvin harvoin ja kauan sitten, mutta ei esimerkiksi nyt.
Tausta suomeksi esim. /hs.
Universaalin ihmisoikeusprinsiippiin, jonka Ruotsikin on sopimuksin ratifioinut sekä mm. sen perustalta, mitä Yk:n ihmisoikeuksien sopimus julistaa uskonnonvapaudesta, hänellä on luovuttamaton oikeus tervehtiä, kuinka hän tahtoo - sopivuuden rajoissa, mutta myös varjella henkilökohtaista koskemattomuuttaan.
Siinä ei ole mitään änkyttämistä "ruotsalaista yhteisöllisyydestä".
Muutenkin tuntuu että yhteisöllisyydestä pyrkivät tietämään eritoten ne, joilla ei ole minkäänlaista akateemista yhteiskuntatieteellistä, eritoten sosiologista, tai andragogista perustaa puhua yhteisöllisyydestä, sen hetero- tai homogeenisuudesta, tai sitten prosesseista, jotka muuttavat yhteisön dynamiikkaa. Ajatusvirheidensä tunnistaminen on jo tiedettä.
En sano muuta kuin että täältä akateemiselta puolelta nähtynä orientaatio on toinen kuin esimerkiksi noilla Halmiltonia puolustelevilla ruotsalaiskolumnisteilla.
Esimerkiksi Nima Daryamadj vetää esiin viettävän pinnan; kun Ruotsissa pysyvästi asuva ihminen kieltäytyy kättelemästä, se muka osoittaa piittaamattomuutensa yhteiskunnan arvoista. Huom. siis yhteiskunnan enemmistön arvoista.
Silloin herää kysymys, mistä muista arvoista hän vähät välittää, huipentaa Daryamadj slippery slope -nimisen, varsin alkeellisen ja virheellisen päättelyketjunsa: kun nyt sallitaan, että ihminen tervehtii vain uskontonsa mukaisesti, niin mitä seuraavaksi?
Muut rasistiset argumentit ovat samaa tasoa ruotsalaiskeskustelussa. Siellä esiintyy slippery slope, eri versioina, mutta myös tuttu supermies strawman tekee tuhojaan.
Varsin oikeassa taas on Svenska-vihreä juristin Zaida Catalán, joka sanoo, että väkisin kätteleminen on ihmisoikeusrikkomus.
Niin.
Islam käyttäytymiskoodeineen nyt vain ei ole reaalimaailmasta vieroitettu muodollinen mitättömyys valtauskontomme tapaan täällä Pohjolassa. Tässä konfliktin ainesta riittää, sillä arvioin, ettei se sellaiseksi kuin luterilaisuus koskaan sekularisoidukaan *), vaikka islamin kannattajat tietty ehkä muuten länsimaalaistuvat.
Happy Holidays, sanoo jengi taas kohta monikansallisessa New Yorkissa, koska se on neutraali toivotus, ja sopii kaikille. Jättää hyvän mielen.

Täsmennys:
*) = "ei koskaan" on kielenkäytössäni aivan kirjaimellisesti otettava ilmaus, poiketen esimerkiksi määrittelystä "näköpiirissä oleva tulevaisuus".

Suomen vaietut vuodet presidenttifoorumin aiheena - viimein

Suomen historian vaietut vuodet, siis vuoden 1918 sisällissodan sekä jatkosodan aikaiset raa´at tapahtumat ovat kahdeksannen presidenttifoorumin teemana.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen järjestää Suomen historiaa käsittelevän tilaisuuden Presidentinlinnassa keskiviikkona 19. marraskuuta 2008.
Foorumiin on tiedotuksen mukaan kutsuttu osallistujia yhteiskunnan eri alueilta, historian tutkijoita sekä yhteiskunnallisia ja kulttuurielämän vaikuttajia. Oikeistomedia ehtikin jo viikonvaihteessa näemmä pressan kansliasta kärkäästi tivaamaan, mikä sotavuossissa "on vaiettua"? Että, mikä.
Voi hyvänen aika, mitä ziisustelua.
Halosen lisäksi alustuspuheenvuoron käyttävät professori Heikki
Ylikangas, dosentti Ulla-Maija Peltonen, professori Henrik Meinander,dosentti Sari Näre sekä tutkija Oula Silvennoinen, toimittaja Tarmo Ropposen sekoillessa pj:nä.
Presidenttifoorumeita on järjestetty seitsemän kertaa vuodesta 2006
lähtien, mutta arkoja aiheita ei aimmenin ole vedelty tähän tyyllin - mielipiteitä jakavin nimin - esiin vedelty. Edellisten foorumeiden teemoina ovat olleet suomalaisen työn kilpailukyky, osaaminen ja innovaatiot, ulkopolitiikka, vanhustenhuolto, Itämeri, suvaitsevaisuus ja jotain niinkin unettavaa kuin "kuntapalvelut".
Edistystä.

Järjestyksen palauttajat paikalle

A-talkissa oli surkuhupaisa keskustelu netin oikeuksista, rajoituksista, oikealla nimellä kirjoittamisesta ja sen sellaisesta, joka nyt koskettaa jo niin suuri määrää kansasta, et´seon prime time kamaa. Kyseessä tosiaan on jonkinlainen uusintakierros. Siinä kai pyritään ymmärtämään nettiä, mutta meni aika lahjakkaasti asiansivu. Argh, vittu, verkon globaalisuus oli jokin triviaali maininta tuossa keskustelussa.
Niija tämä JSN:n Pekka Hyvärinen, hää oli niinku valinnut studiossa_selviytymisstrategiakseen hirttäytymisen J. Kasvin kunnioittamiseen(?), joka taas vähän kyllä lipsu, ollakseen äijä joka oli “yksi meistä”, ja onkai vieläkin – jotenkin jykä sen verran löysäilevästi ymmärteli ja spekuloi, että tämä homekorva siellä saattoi muka Kasvia säestellen luritella niitä omiaan, pöhköjään.
Se rustokorva veti esiin Helsingin Sanomain verkkokeskustelut jonkinlaisena hyvänäkin mallina, kai. Tuo suomalainen kummajainen joka aivan hyvistä ja asiallisista kommenteista valitsee julkaistavat printtimedian tapaan. Maailmallahan tuota ei uskota, että meillä on tällainen nettisensuuri päälehdessä. Huom. printissä tämä tehdään tilan puutteen ja rajallisuuden takia.
Ajattelevatkohan nämä nyt suurina guruina ”keskustelemaan” ilmoittautuneet besserwisserit, kun ovat ihan vähän asioista jyvällä, kenties keksiä polkupyörän uudelleen?
Sillä kaikki nimellä esiintyminen ja muu, kuten Ihmelapsen viimeisissä hetkissä todettiin, on kyllä jo tiedetty ja tiedostettu, ja testattukin. Netistä passe-viehättyneet eläkeukot rinnastelevat itseään Kasviin, ihan rauhassa. Kunhan muistetaan että he eivät ole vielä esittäneet yhtään toimivaa uutta ajatusta. En pidätä hengitystäni, milloin se tulee.

Yllä, Teemu Mäki: "tavaramerkkimaalaus"

Jotkut asiat julkaistu aikaisemminkin

Jokainen nelikymmenvuotias, joka ei ole ihmisvihaaja, ei ole koskaan rakastanut,
sanoo Sébastien-Roch Nicolas de Chamfort.
Mutta joka ei ole seuraavassa ikävaiheessaan palannut rakkauteen, on jäänyt ihmisyyteen pettymisen traumansa uhriksi – ja voi hyvin päätyä itsemurhaan kuten Chamfort itse (v. 1794).
Mielestäni pessimismillä on puolensa; se suojelee elämäuskoista yksilöä liioilta pettymyksiltä, mutta tämä suojaava asenne ei saisi samalla muodostua itsetarkoitukseksi, nihilismiksi, petyn elämään -uskonnoksi puhumattakaan vielä muusta sillä kapenevan kiilan kaltaisella tiellä.
On totta, että Nietzsche piti Chamfortia teräväsanaisena moralistina, ja näkyyhän tuo outo vaikutus mm. Schopenhauerissa.
Ajatelkaapa huviksenne lausetta: Naiset eivät anna ystävyydelle muuta kuin mitä he lainaavat rakkaudelta.
Kaikkea kantsi edes suomentaa, mehut vain häviävät:
Il est plus facile de légaliser certaines choses que de les légitimer.

(ja kuten jäppiskunnassa totesin, nyt leikkaa, ihan piti yöllä kavuta ylös rustaamaan yhtä riimiä. ja näin on, harakoille olis muuten mennyt.)

Sana viikonvaihteeksi: vain propellilippis ymmärtää

Gizan pyramidit olivat sähkögeneraattoreita, joissa maapallon tuolloin vain muuttaman Hertzin taajuisen resonoinnin synnyttämä sähkömagneettinen kenttä muutettiin pietsosähkömekaniikalla käyttövoimaski. Nämä valtavat laitteet, kuten Menkaure olivat erittäin monikäyttöisiä. Ja arkkitehtuurista johdetussa jännitepolarisaatiossa Khufussa ja Khafressa makasi pyramidien matemaattisisissa voimapisteissä muumioituja faaraoita, joiden mätänemisen estivät kulmakerroinkadensseilla luodut sähkökentät. Tällä puolestaan oli okkultti tarkoitus, faaraot jatkoivat kuoleman rajatilassa hallitsemistaan vuosisatoja.
Esimerkiksi täällä pohditaan, että William D. Rubinstein esittää asiasta useita perusteltuja kysymyksiä, totta, ja eipä ihme eikä mikä sekään, että viimeinen kysymys jää kokonaan vastauksetta: miksi muodollisesti pätevien laatijoiden kehittämistä teorioista ei ole keskusteltu ja miksei niitä ole arvioitu avoimesti?
Koska historialla ja eri tieteenaloilla on perustansa luonnontieteistä sivilisaation kehitykseen. Tämä perusta saattaisi järkkyä mysteerioiden ennakkoluulottoman lähestymisen, esimerkiksi mekaniikan testaamisen myötä - jota taas on tehty, mm. suomalainen TM, mikä taas on raskauttava asianhaara em. kontekstissa.

Konservativismi perustuu vapauden rajoittamiseen

Ihan okei ja ajankohtainen teema tuolla Kemppisellä eilisissä.
.... vielä tään mielenkiintoisen teoksen, PE: Nykyinen asema, koko painos takavarikoitiin (väliaikaisesti) valtioviranomaisen, opetusministeriön toimesta.
Ei mikään Juhannustanssit.
Noin muuten kyse on mielestäni pitkälti logiikasta. Jos kannatan täyttä uskonnonvapautta ja mm. huumeiden vapauttamista, ei siitä hevillä johdeta mitään sensuuriin tai tietosuojan alentamiseen viittaavaa pyrkyä. No aseet ovat kai asia erikseen, mutta siinäkin ikään kuin yritetään viranomaisten oma aseiden saatavuutta säätelevä falski laki kaataa perästä kansalaisten niskaan kaventamalla tietosuojaa ja tiukentamalla muuta kontrollia.
ps.
Jostain syystä annan arvoa yhä sille visiolle, joka syntyi maailmanlaajuisen verkon kanssa rinnan, olin @ paikalla; en ole sitä kadottanut; en kadota sitä. Se on korkea.
Eikä uusi. Lyön vaikka päähän Tolstoilla, Einsteinilla, Albert Schweitzerilla, just sillä:

Kuuntelin nuoruudessani aikuisten keskusteluja, jotka henkivät sydäntä särkevää surua ja murhetta. Keskustelijat muistelivat, kuinka he olivat nuorina olleet idealisteja ja kyenneet innostumaan. Näitä ominaisuuksia he pitivät arvokkaina ja heidän olisi mielestään tullut pitää niistä kiinni, mutta samalla heistä oli miltei luonnonlaki, ettei kukaan tähän pystyisi.
Heidän puheensa saivat minut kauhistumaan ajatusta, että joutuisin kertaakaan elämässäni muistelemaan menneisyyttäni tuollaisin tuntein. Päätin etten koskaan alistuisi pelkän järjen surkeaan pakkovaltaan.

Albert Schweitzer Arthur William Heintzelmanin piirtämänä.

Dynaaminen veropopulismin meemi

Eki on äkännyt talousviisaina esiintyviä uusliberaaleja, joiden resepti jokaisen epäkohtaan jokaisessa suhdannetilanteessa on verojen alentaminen. Kyse on lahkolaisesta fundamenatalismista, jolla sinänsä voisi olla ainakin Soroksen alustavasti määrittelemässä muodossa tieteellistä mielenkiintoa - tämän dogmatiikan omaksuminen vaikuttaa jotenkin implisiittiseltä. Sosiologian teoriat sosiaalistamisesta ja kulttuurivaikutuksista ovat aika kankeita, tarvitaan uusia määrittelyjä influenssan tavoin leviävän markkinauskon hölynpölyn nimeämiseen.
Nuori Katainen tuli eka kerran republikaanien tyköä jenkeistä, sitä silmien kiilumista ihmettelivät baaritiskeillä lähimmätkin tukimiehet. Mä muistan, puolustin Jyrkiä, ja totesin, että sieltä itsekin tultu, ja ihan aikuisena miehenä silmissä dollarinkuvat.
Nyt hänen kannanottoihinsa on tosin palannut vanha yhteisvastuun ja sivistyksen painotus. Lisäksi hän viimeksi vanhoille raiteilleen ajautuneessa ”suuressa” vaalikeskustelussa sanoi jotta ei tässä miljardisopan keittämisessä ole mitään järkeä, ei näillä sanoilla, ehkä, mutta asia oli noin.
Nyt kun vielä sen veropopulistisen höpötyksen lopettaa, niin tuskinpa kepu yksin jatkaa.
Kuva: oikeasti vain perintöveron alentaminen (7) saa varoivaista enemmistökannatusta.

Meinas unohtua

Katsoin äsken Yle MOTn uusinnan - siinä taivasteltiin ½-tuntia, miksi mitään ei vain tapahdu ko. aselakien kiristämisessä. Ihmettelen kyllä kauhiasti.
Mutt´hei, Ylen Ajankohtainen kakkonen oli jo syyskuussa /15.9.2008 paljastanut, kuinka laajoja ovat poliisien sivutulot epäillyistä hämäristä sekä vähemmän hämäristä asekaupoista.
Eräänkin laittoman asekaupan tutkinta päättyi virkaveljien vastarintaan.
Ohjelmassahan haastateltiin Helsingin poliisilaitoksella työskennellyttä Esko Koivistoa, joka aikoi tutkia laitonta asekauppaa Suomessa.
Lukuisat poliisit, siltä näyttää lähteen mukaan, ovat mukana hämärissä asebisneksissä, joiden avulla he hankkivat itselleen sivutuloja. Poliisin asehallintoyksikkö ja poliisin asehankinnoista vastaava tekniikkakeskus pyörittävät Suomessa monopolia, jossa poliisi hallinnoi aselupia, maahantuontia, asekauppaa ja aseiden testausta sekä osallistuvat tämän lisäksi aseliiketoimintaan.
Otteen kirpoaminen MOTssa ihmetyttää - ei pintaa syvemmälle. Itse ajattelin lähtökohtana ja epäilynä em. perustein aselainsäädännön kehittymisen mystiseksi jarruksi eritoten korruptiota, ihan laskemalla 1+1.
Olisin ainakin esittänyt asiasta kiusallisia kysymyksiä sekä poliisiylijohdolle että sisäministeriölle, kenties muillekin, mikä lisäyksenä Reetan blogiin.

Aivan olennaista - ihmisyys

Piispa Voitto Huotari antoi jotenkin ymmärtää, ettei tämä kirkkoherra voisi toimia lähellä ihmisiä/IL.
Näin minäkin ymmärsin; harvinaisen tökeröä puhetta. Sitten, että onkohan seurakunnassa sellaisia sopivia hommia, joissa ei tarvitsisi olla tekemisissä seurakuntalaisten siis ihmisten kanssa?
Ziisus!
Mikä tauti transpersoonallisesta sukupuolensa vaihtaneesta ihmisestä piispan mukana tarttuu, jos tämä on tekemisissä muiden ihmisten kanssa?
Entä kuinka se tauti ei aikaisemmin, hänen eläessään pikkuporvarillisessa koti_uskonto_isänmaa –kaksoiselämävalheessa ei vaikuttanut kielteisesti ihmisiin hänen ympärillään?
Onkohan taas jonkun piispan persoonan autoritäärinen fiksaatio sitten kenties jotenkin toisen ihmisen seksuaalista transpersoonallisuutta arvossapidettävämpi? Eipä juuri mielestäni, jos saan sanoa. Ja saan, siksi tämä blogi on.
Imatran seurakunnan kirkkoherra Olli Aalto itse ei näe estettä virkansa toimittamiselle. Aallon mukaan kirkolla on moraalinen velvollisuus etsiä hänelle korvaavaa työtä, jos hänen jatkonsa kirkkoherrana ei ole mahdollista.
Piispan tekopyhyyden kruunaa pelko seurakuntalaisten hämmennyksessä, jossa muka joku ”olennainen" unohtuu.
?
Olennaista olisi kai oppia kunnioittamaan ihmistä ja hänen rehellisyyttään, onko mitään tämän olennaisempaa? Tietysi myös se kilvoitus, että nämä Raamatulla suurin piirtein kaikkia päähän mättävät kiivailijat oppisivat elämään tuomitsemmatta lähimmäisiä, vieläpä asioista, joista eivät paljon mitään ymmärrä, se olisi poikaa. Olennaista.
Juuri samassa asiasta jouduin puhumaan vanhalle tuttavalleni, tämä kun sattumoisin tietää yhden kuntapäättäjämme sukuopuolen vaihdoksesta. Ensin, ennen muuta, älkää tuomitko. Sillä se sulkee varmiten ihmisymmärryksen ovet.

Kuvasiteeraus Ylen verkkosivuilta tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti.

Geenifatalismi, uusi predestinaatio-oppi?

Uusissa alkoholismin tutkimustuloksissa ilmenee aiempaa suorempi yhteys spesifin geenimuunnelman ja alkoholin aineenvaihdunnan välillä. Tämä käy ilmi Human Genomics –tiedelehdessä julkistusta asiatarkistetusta artikkelista – jopa aivan predestinaatioon viittaavasti – taas.
Tulokset vavistavat teoriaa, jonka mukaan osa alkoholista hajoaa jo aivoissa aiheuttaen mielihyvän tunnetta. Tutkimusryhmät olivat laajoja: 200 alkoholismia sairastavaa ihmistä ja verrokkina saman verran ihmisiä, jotka eivät sairasta alkoholismia.
Suomalaisista, australialaisista ja yhdysvaltalaisista tutkijoista koostunut ryhmä tarkasteli ALDH1-nimisen entsyymin geenivaihtelun merkitystä aivoissa tapahtuvan aineenvaihdunnan kannalta, mutta tiedottamisessa mentiin taas perinteiselle linjalle: siinä geeniteknologiasta annetaan vaikutelma kuin se olisi uusi, materialistinen versio vanhasta predestinaatio-opista.
Tämä ei ole omaa päättelyäni, sillä keskustelin asiasta ”savolaisen viinageenin” löytäjän kanssa, ja hän myönsi että tutkijoilla on osasyynsä rahvaalle muodostuneesta, ennaltamääräytymis-uskoa henkivästä genetiikka-kuvasta: ”tällä löydöllä nyt selitetään tuota ja tätä.”
Yleensä ei vaivauduta edes selittämään, mitä tarkoittaa latentti geeni, tai latentin geenin aktivoituminen.
Pahimmillaan geenifatalismi lisää juomista, ja ikään kuin legitimoi sitä. Tämän tutkimustuloksen mukaan suomalaisten perimästä on löydetty kolme uutta geenimuotoa, jotka saattavat liittyä alkoholismiin /kl, jos nyt ei artikkelissa niin sen uutisoinnissa on taas vahvasti fatalistisia piirteitä.
Toisaalta itse tutkimuksessa spekuloidaan varsin materialistiseen sävyyn: jos voidaan estää alkoholin aineenvaihdunta aivoissa, voitaisiin estää myös alkoholismin puhkeaminen.
Tässä on taustalla vihannespohjainen ihmiskäsitys, jossa ei tunneta tahtoa, ei liioin sielunelämää jota alkoholismi muovaa.

Kocks

Suomen Rehtorit ry, peruskoulujen ja lukioiden rehtoreiden järjestö, sitten kunnostautui Jyväskylässä, sen mallikkaassa Popparissa /is. Eikö niinkin persoonallinen ja hillitty esiintyjä kuin Emma Salokoski Ensemble miellyttänyt rehtoreita?
Opettajien jurrikäyttäytymisestä keikoilla on kai vähän kokemusta itsellänikin. Ja havaintoja muiden osasta. Eräs ope muuten vaikuttui Jaska Turusen bluesahtavasta kitaran soitosta: "Onko tämä ihan paikallisia?"
Okei.
Eritoten se möykkäpuoli repeää kesälomien alettua, kesäkuun ensiviikkoina; jos nuo yöt ovat lämpimiä, terassien sulkemisaikaan tuulettavia opettajia harhailee kosolti kaupunkikuvassa.
Ennen kotikaupungissani tähän yhdistyi vielä saksalaisten taistelulaulujen kännihoilaaminen.
Vielä aikaisemmassa historiassa räyhäoikeistolla oli oma Karhu-niminen ravintolansa, jossa ei perimätiedon mukaan muuta tehtykään kuin ryypättiin ja laulettiin + möykättiin. Päälle 60 rehtorin möykkä, ehkäpä hyvinkin.
Suojeluskuntajärjestön runko oli rakennusmestarien lisäksi opettajissa, ja tätä puolestaan sain maistaa itsekin. Mutta minä olen nähnyt myös sadismista nauttivan ihmisen, urheiluopen, muuttuvan, kun hänestä tulee rehtori. Tämä ihme auttaa paljon. Summa summaruma: silmiin pistävää on, että tähän ammattiin valikoituu ihmisiä, joilla on harvinaisen vähän luontaisia taipumuksia pedagogeiksi – andragogit pois lukien.

JSN juhlii logiikka pois -esitystensä kera

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen toisti 40-vuotisjuhlapuheessaan myös aiemman esityksensä, jonka mukaan netin keskustelupalstoille saisi kirjoittaa vain omalla nimellään. Nimimerkkiä voisi käyttää vain poikkeustapauksissa, mikä, toistaminen tarkoittaa vain sitä, että aivan toisen aikakauden ihmisenä Hyvärinen ei vieläkään tajua, mitä globaali internet ja www ovat, kuinka mitättömiä kansalliset, taantumukselliset päätökset ovat, kun toimintaympäristö on kuitenkin globaali.
Ja kukahan se tässä Hyvärisen stasi-mallissa päättäisi tuonkin, mitkä ovat niitä poikkeustapauksia joissa nimimerkkiä sitten muka voisi käyttää?
Aivan, nettivaltuutettu esityksineen ei ole yhtään jyvällä, tai on vähän: tietenkään sillä ei myöskään olisi toimivaltaa ulkomaisille sivuille, missä useimmat blogit ovat! Ja pian ovat kaikki blogit. Kunhan horistaan: valtuutettu voisi käsitellä muiden kotimaisten nettiyhtiöiden, keskustelupalstojen ja vaikka blogien kirjoituksia. Ja kukahan idiootti täällä enää kirjoittaisi noihin usiin valtionvirkoihin istutettujen kyylien iloksi, oi kertokaa.
Pliis, kuole JSN!

Alexander, sinussa on ainesta ..

Mutta ehkä Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrov viittasi sähköpostissaan päivälehdelle perustuslakiimme; sen valtiosäännön 1§:n sanamuotoihin, edistää rauhaa ja ihmisoikeuksia maailmassa Suomen linjana.
Alexander viittaat EU:n liittymissopimukseen, okei, mutta sitten Suomen ulkopoliittinen doktriini on selkeästi määriteltynä hallitusohjelmassa, ja puolueettomuus ei ole osa sitä, eikö? Missä kohden millä sanamuodoilla on ilmaistu, että Suomen perinteinen puolueettomuuspolitiikka ei ole enää voimassa? Niin, ei missään.
Toinen asia on se, että vaalien alla suuret puolueet keittävät televisiossa mijardisoppaansa kaikessa rauhassa; journalistien, jotka jotain voisivat tehdä, seuratessa passiivisesti jänkäystä, kuka lupasi millin valtion osuutena minnekin ja milloin?
Sitten vaalien jälkeen voittaneet puolueet kirjoittavat hallitusohjelmaan "ulkopoliittisen doktriininsa", jota ei kuitenkaan puitu ennen vaaleja. Ei kysytty suoraan siitä, huom. asian tabuluonne, mutta jostain se vain ilmestyi.
Kuinka monet vaalit vielä mennään höpöttämällä eläkeläisten mieliksi niitä näitä, ja lupaamalla päivähoitomaksujen poistoa, ynnä muuta?
Ja sen jälkeen kirjoitetaan todelliset tärkeät Suomen linjakysymykset paperille.

Ps. hallitusohjelmasta:
”Hallitus valmistelee uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta. Hallitus asettaa selonteon valmistelun tueksi parlamentaarisen seurantaryhmän. Selonteon yhteydessä määritellään puolustusvoimien kehittämislinjat ja voimavarat pitkällä aikavälillä. Samalla tulee selvitetyksi mm. EU:n turvatakuiden sekä sotilaallisen liittoutumattomuuden ja liittoutumisen vaikutukset, joiden perusteella arvioidaan Suomen sotilaallista asemaa. Hallitus toimeenpanee vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon päätökset.”

Siis hallitusohjelma lupaa ainoastaan vertailla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja liittoutumisen vaikutukset - Pääministeri Matti Vanhenen (kesk.) taas ei halua ennakoida turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa 2.4.2008, joka tullaan antamaan eduskunnalle vielä tämän vuoden aikana.
Vaaleista vaaleihin tällä parlamentaarisen politiikan sektorilla mennään sammutetuin lyhdyin. Kuritushuoneen näkökulma.

Uusi naama , vanha virsi

Tanska ja muut Yhdysvaltain johtamaan Irak-liittoumaan kuuluvat maat ovat presidentti Barack Obaman mukaan tehneet surullisen vähän ratkaistakseen sodan aiheuttaman pakolaiskriisin. Miksihän?
Oli se 2003 vuoden alussa jokseenkin onnekas sattuma, että Suomen ujuttaminen tuohon pataljoonaan, jonka tehtävä on suurvallan jälkien siivoaminen maailmalla, meni poikki.
Järjellistä selitystä sille, miksi Irak piti ajaa kaaokseen ja sisällissotaan, ei ole tähän päivään kuulunut. Sen sijaan tämä vanha virsi mukaan sotaan haksautettujen laiskuudesta on kuultu edellisiltä vallanpitäjiltä moneen otteeseen. Ja sopimuksista - edustivat ne mitä tahansa hämäräpyrkyä - on oikeus irtaantua, katsottuaan tulleensa huijatuksi. Ehkä tässä on koalitiomaa Tanskan silminnähtävän passiivisuuden (yksi) syy?
Muutosodotukseni USA:n nuoteissa nyt eivät niin kauhean korkeat olleet. mutta kyllä näköjään alittaa voi.
Amnesty International ja UNHCR arvioivat, että 4,7 miljoonaa irakilaista on paennut taisteluja, se on totta. Ihmiset on saatava turvaan, mutta laskun maksaja ei kaiken ymmärrykseni mukaan voi olla kuin USA.

Ryhmien välinen ero oli erittäin suuri

Se siitä ainaisesta höpinästä ihmisten samankaltaisuudesta. Tämä ero aivotoiminnassa, osa meistä nauttii sadismista, juuri mahdollistaa kristalliyön kaltaiset tapahtumat, joita terveiden aivojen on noinvain vaikea ymmärtää.
Sähkömagneettisen aivokuvantamisen mahdollisuudet ovat Chicagon yliopistossa todellisessa vertailevaa tutkimusta tuottavassa käytössä. Sosiaalipsykologian vastaavia, käyttäytymisen havainnointiin perustuvia tutkimuksia, pidettiin aikanaan epäeettisinä ja eriarvoistavina.
Magneettikuvat osoittivat, että ensimmäisen ryhmän (aggressiivisten) poikien mielihyväkeskus aktivoitui voimakkaasti heidän katsellessaan kiusaamista. Sen sijaan alue, joka hillitsee käytöstä, oli heillä hiljakseen, toisin kuin verrokkiryhmäläisillä, (aggressiivisuudeltaan normaalien), kertoo Yle chicagolaistutkimuksesta.
Sitten clue, tutkimushavainto: ryhmien välinen ero oli erittäin suuri. Tämän voitte tarkistaa alkutekstistä.
Jatkamme kuitenkin muilla lähteillä, NYDailyNews:
"They're not only indifferent to the pain, they love it - maybe", said Dr. Benjamin Lahey, co-author of the study and professor of epidemiology and psychiatry at the University of Chicago.
"They're responding to others being hurt, but in a way that's self-reinforcing."
The study, published in the journal Biological Psychology, studied the reactions in 16 male youths aged 16 to 18.
Eight had "conduct disorder," a mental disorder characterized by aggressive, destructive or harmful behavior toward others, and had started fights, used weapons or stolen from a victim after a confrontation.
The authors used specialized MRI scans to monitor brain activity and said they expected to find the aggressive youths exhibit an emotionally indifferent response to witnessing pain in others, not an increase in activity.
Instead the unusually aggressive young men had a strong "pleasure" response to the videos clips of people experiencing pain both accidentally and intentionally.

Niin, jotenkin palaamme mielihyväteeman kautta alkuun, tämän blogin syntyyn vuosi sitten. Tarkoitukseni oli skanneerata julki muutama esitelmäsarja painoksista jotka ovat loppu, eikä uusintoja ole luvassa. Mutta niin heikkolaatuista oli sekin vähä paperilla, että ei tullut tietotekniikasta levitysapua.
Kyse oli Rudolf Steinerin Johanneksen Evankeliumi -esitelmistä, mutta se teos jossa fasismin alkujuuri, kidutuksesta ja julmuudesta nauttiminen, sen mekanismi esitettiin oli Johanneksen Apokalypsi -esitelmät, ja taas: painos lopussa.
Jos mahdollista, apokálypsis avattuna on edellistäkin vaikuttavampi tuki ymmärryksen saavuttamiseen matkalla maailmojen tuntemiseen.

Mikään inhimillinen ei ollut hänelle vierasta ...

hän on irlantilaissyntyinen Francis Bacon (1909 – 1992). Lontoon Tate-museoon koottu melko kattava retrospektiivi, joka lähtee nyt syntymävuonna maailmalle. Suurnäyttely oli onnistunut riskibusiness.

Baconia pidettiin englantilaisen kuvataiteen kieroutuneena nerona, koska hän onnistui hätkähdyttämään kuvillaan, jotka ilmensivät sielua, siis olivat psykedeelisiä tämän termin varsinaisessa merkityksessä.
Hänen elämänsä oli myös paitsi kaoottinen eritoten se oli psykedeelinen; jokainen olento, jonka hän kohtasi, oli lähtökohdaltaan yhdenvertainen, koska sielullisella tasolla ei ole maallisia arvojärjestyksiä tai fyysisistä olosuhteista johdettua brutaalia eriarvoisuutta. Tai on jotain: hän aisti sydämen tuntoja: jakautuneisuuden, rehellisyyden ym. ihmisistä. Ja tällä, vain tällä ominaislaadun substanssilla oli jotain merkitystä, ei sillä mitä yksilö edusti ulkoisesti.
Two Seated Figures, 1979. oil on canvas, 198 x 147.5 cm; private collection.

Laajoissa sarjoissaan - milloin kyse ei ollut esimerkiksi valeasujen läpivalaisusta - Bacon tavoitteli universaaleja imaginaatioita, jotka universaalisuudestaan johtuen saattavat olla jotenkin tunnistettavia meditoijilla, ja muilla aistejaan laajentaneilla tahoilla.
Crucifixion, 1933, oil on canvas.

Lavastus

The New York Times marssittaa aamun numerossaan eksakteja tietoja elokuisen Georgian sodan ensihetkistä. Ei varmaankaan mikään yllätys, että Georgian päätodisteenaan pitämä tykistökeskitys paljastui laadultaan yllättävän hiljaiseksi mm. Etyj-tarkkailijoita ja kyliä haastatelleessa NYTn tutkimuksessa.
Tämä nk. Tshinvalin-operaatio oli muka välttämätön järjestyksen palauttamiseksi. Se on ollut Georgian presidentin Mihail Saakašvilin mielihokema.
NYT:n haastatteluissa yhden kylän asukkaat tosin kertoivat raskaan tulituksen alkaneen illalla kello kuuden aikaan. Tätä vastaan kahdessa muussa naapurikylässä ei kuultu mitään, ja asukkaiden haastattelut eivät tukeneet lainkaan Georgian väitettä.
Toinen kyseenalaiseksi joutunut väite on Saakašvilin näkemys Georgian Tshinvalin-operaatiosta tarkkana ja kohdistettuna. Etyj-tarkkailijat, jotka pitivät kirjaa alkutuntien pommituksista kaupungissa, eivät allekirjoita.
Tapahtui ainakin sadan raskaan ammuksen osumisen eri puolille Tshinvalia. Näistä 48 kohdistui lähelle tarkkailijoiden toimistoa, ja keskellä siviilialuetta.
Georgian hyökkäys oli täysin harkitsematon ja suhteeton mihin tahansa provokaatioon nähden, arvioidaan lähteissä.
Ja kuten oma lähteeni alueelta arvioi, Georgian tie Natoon tekee vuosien mutkan tämän sotaseikkailun takia.

Kuvasiteeraus The New York Timesin verkkosivuilta tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti.

Gorilla saa vallan

Ihmisen jakautuneisuus on mielenkiintoinen, ontologinen ilmiö. Joillakin ihmisillä tämä animaalinen puoli on vahva, ja heti sivistyksen pinnan alla. On filosofis-psykologinen koulukuntaero sen välillä, mikä on ihmisen `todellinen minä´ – irti päässyt gorilla, vai se minä, joka katuu ja ei hyväksy omia tekojaan huumattuna, ja siis luonteensa heikkoutta? Rehellisen makuinen tilitys /is.
Sosiobiologiset teoriat katsovat estottoman elukan olevan se evolutiivinen totuus ihmisestä, eikä naturalismissa muuta ole. Yhteiskunnan pelisäännöt ovat asia erikseen. Sitten taas moraalifilosofiat ja vanha siveysoppi painottavat kuuliaisuutta omatunnolle, tuota merkillistä lapsenomaista uskoa, että hyvä ja paha ovat erikseen. Ja viettelys, se kulkee vierellämme.
Gnostiset filosofiat korostavat kasvavan ja vakaan itsetuntemuksen kautta tapahtuvaa muutosta sisäisyydessä; pedon käytös opitaan tuntemaan, tukahduttamatta sitä (sillä se on oma ego). Kun peto ei saa ravintoa (alkoholia, lihan eetteriä ja muita virikkeitä) se alkaa hiljaa ja hitaasti kuolla, ja tekee tilaa uudelle, kemiallisen muutoksen kokeneelle täydellisen epäitsekkäälle eettiselle ihmiselle.
Eräänä päivänä väistynyt kuoleva minä ilmestyy pienenkynnyksenvartijan hahmossa, oman persoonan överiäänä irvikuvana, vanhalla Kalevan kielellä märkähattupaimena vapautuneelle yksilölle. Hän on valmis initiaatioon, josta, kun kuolema on voitettu, alkaa uusi elämä uusine haasteineen ja jos kohta valintoineen ja mahdollisuuksineen.
Luterilaisuuden, jossa uskonto on kapseloitu reaalielämää häiritsemättömäksi hengellisyydeksi, on tätä hyvin vaikea käsittää muttei se kuten ei esim. neukkuihmisen mallikaan aikoinaan, ratkaise minihenkisyydellään ihmisen eksistenssin jakautuneisuuden perusdilemmaa.
Se pysyy. Mutta tämä kaksisuuntaisuus, kuinka todellista uudestisynyttävää filosofiaa ei voida minihenkisyyden kultuurissamma ymmärtää, käy erinomaisesti ilmi tästä arviosta: "Dhammapadassa minua ärsyttää se, että se on kuitenkin lopulta uskonnollinen teos, joka uskaltautuu suosittelemaan tiettyä elämäntyyliä."
Uskaltautuu? Siiis menee alueelle, josta valitsevan käsityksemme mukaan "uskonto" on häädetty omaan feikkimaailmaansa.
Tässä ajassa vielä yksilöitynyt, ja erillisyytensä kokeva ihminen, on erittäin altis alempien vastojensa vietäväksi. Ja taas alkoholin vaikutus lisää suoraan sisäisyydessä koettavaa minätietoisuuden erillisyyttä, so. kasvattaa egoa. Äskettäin brittiläinen fenomenologinen kyselytutkimus nosti ko. kemian käytön syistä korkealle ”erillisyyden kokemuksen”. Sen mainitsi jo Rudolf Steiner alkoholin käytön funktioksi.
Ei muuten nuorena teekkarina ollut ihan osaton kenttäkokeistakaan.

Oli myrskyinen syys ...

Elämme kovia aikoja? Eilinen, myrskyinen taivas saaristokaupungin 1. sillalta etelään nähtynä. Kliks-kliks.

Etiäinen

Uhkasimulaatioteorian mukaan unitajunta on evoluution aikana kehittynyt simulaattoriksi, jossa harjoitellaan selviytymisen kannalta kriittisten kognitiivisten mekanismien toimintaa. Uhkasimulaatioteorian mukaan unisisällöillä on siis ollut adaptiivinen, sopeutumista edistävä biologinen funktio lajimme evoluutioympäristössä. Näin todistaa Katja Vallin väitöstutkimus, joka näennäisestä monitieteellisyydestään huolimatta - asiaa selitetään filosofiaa, psykologiaa, evoluutiopsykologiaa, kognitiivista neurotiedettä sekä unitutkimusta yhdistelemällä - päällimmäiseksi kuitenkin nostaa evoluutiopsykologian, joka ontologisessa maastossa ei ole ihan ketterimmillään.
Ja vaikuttaakin siltä, että tuota muiden tieteiden litaniaa tarvitaankin evoluutiopsykologian poliittisen imagon, lähinnä kylläkin sen poliittisen ryöstöviljelyn, takia.
Mutta missä olikaan clue.
Etiäisen tehtävä ilman muuta jo kansaperinteessä on varoittaa ihmistä tulevista vaaroista aivojen kautta herättää hänessä tämä moodi edeltä. Itsessään sitä mielenmekanismia tutkimus ei juuri selitä, kuinka tämä stereotyyppinen luolamies ”lajimme evoluutioympäristössä” sai tosi informaatiota aivoihinsa, näki sen arkkityyppisinä symboleina, ja selvisi olemassa olon taistelussa. Se selittää äärimmäisen yksinkertaisen seikan, uni orientoi ihmistä kohtaamaan tulevan.
Toisaalta juuri skanneerausteknologia neurotieteessä lähenee ulottuvuutta, jossa näitä kuvia saadaan aivoista ulos - tai oikeastaanhan ne eivät ole aivoissa, vaan fyysisten aivojen välittämää kuvaa ihmistä ympäröivästä hänen omasta olemuksessaan. Tästä visuaalisuudessa, jota myös joskus vielä kuvannetaan suoraan terahertzitaajuudella. Mutta ei vielä. Se on tabu ehkä koko eurooppalaisen kulttuurikauden loppuun.
Seuraava edistysaskel, kulttuuri jossa murto rinnakkaistodellisuuksiin viimeistään tapahtuu, kehittyy Venäjällä, ja siellä näkyy jo nyt elollista ympäröivät biokemian ja sähkömagneettisen kohinan tutkimuksessa avoin asenne. Matka mielemme ja olemuksemme vähän tunnettuihin puoliin on alkanut.
Jos kohta myös arkitodellisuuden ylittävät yliaistiset kokemukset taas yleistyessään pakottavat materialismin johonkin muuhunkin kuin parta-Kallelta lainatun heijastusteorian kanssa briljeeraamiseen.
Niin suuria ja majesteetillisia voivat olla unen aikana ruumiista irtaantuneena koetut tapahtumat, että soisi tutkijoiden tekevän enemmän nk. osallistuvia kenttäkokeita. Suomen Akatemia muuten joku vuosi sitten hyllytti yhden tällaisen uskontotieteen väitöstutkimuksen rahoituksen.
Muinaiset oraakkeleiden mysteeriokoulut toimivat tällä lähinnä fyysistä tasoa (tai oikeammin toiseksi lähinnä) toimivalla rinnakkaisella olemassaolon tasolla. Tässä kysymyksessä mysteeriovihkimyksiä joko omasta jälleensyntymismuististaan tai maailmanmuistia lukien kertoneet edelläkulkijat ovat olleet oikeassa.

Health is the supreme possession

Enemmän väkivaltapeleille altistuneet lapset tulivat jokaisessa tutkimusryhmässä enemmän aggressiivisiksi myös tosielämässä kuin verrokkiryhmä, kertoo Iowan valtiollisessa universtaassa tehty laaja seurantatutkimus.
USAssa ja Japanissa tehty tutkimus on ehkä perusteellisin tähänastisista, keskenään ristiriitaista tietokonepelitutkimuksista. Tämä tutkimusasetelma otti huomioon koehenkilön aggressiivisuuden ennen tutkimusta.
Asetelma sen välillä, voidaanko todistaa pelien vaikutus lapsiin ja nuoriin muistuttaa lähinnä tupakkateollisuuden taistelua olemassaolostaan. Tieteellistä spekulaatiota asiasta voidaan pitää yllä monella tapaa ja pitkään.
Se mitä Craig A. Anderson tutkimusryhmä Iowassa on saanut havaittua todellisuuden mekanismeista, seisoo tosin Dhammapadassa, aivan selkänä ja testattavana kausaalisuutena, kuinka viha lakkaa, ja kuinka ja mistä aggressio kasvaa.
Koko olemuksemme on tulosta siitä mitä olemme ajatelleet: se perustuu ajatuksiimme, se on ajatuksistamme rakennettu. On teoksessa ehkä jotain etiikan virheitä, kuten on osoitettu, tai sanokaamme jotakin vanhentunutta, mutta ei (näissä) aivan yksinkertaisissa perusasioissa.
Tekisi kyllä mieli koko teos selittää, ja osin - taas kerran - mutta yhtä kaikki uudestaan kääntää se suomeksi.

Arkipäivän fasismia

Nuoret miehet laajasti epäilevät mahdollisuutta toteuttaa toimivaa nettivalvontaa, ainoana ikäryhmänä. Heistä 35 prosenttia katsoo, että valvonta on lähes mahdotonta /hs.
Ja selityskin mielestäni löytyy helposti: tässä testosteronisessa ikä- ja sukupuoliryhmässä tietotekninen orientaatio on kaikkein vahvin. 41 prosenttia torjuu hourailut nettipoliisista.
Huomattavaa on, että suomalaisista 55–64-vuotiaista löytyy 77 prosenttia sellaisia homekorvia, jotka uskovat nettipoliisiin, ja siihen että tällainen poliisiinstituutio voisi kaventaa sananvapautta internetissä. Vastaa suunnilleen Milgramin kokeessa tappavan sähköiskun antajien määrää.
Ikääntyvien kuvitelma, yli 70 prosenttia, että netin vaikutus Kauhajoen ja Jokelan kaltaisiin massamurhiin on melko tai erittäin suuri, puhuu puolestaan. Syyllinen on siellä hyvin selvillä.
Eikö jonkun poliittisen jauhopääpopulistin kannattaisi jo näistä ikääntyneiden peloista ottaa poliittinen keppihevonen itselleen? Avaankohan väärin, jos veikkaan että sellainen löytyy jo hallituksen riveistä.

Kuva: tilastogarfiikan siteeraus tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti HS:n verkkosivulta.

Geneve ei sitten kiittänyt rintamakarkuruuttamme

Kun sitten presidentti Tarja Halonen sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päättivät, ettei Suomi allekirjoita rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta joulukuussa, AFPn mukaan sen seurauksella rypäleaseiden vastustajat kehottavat nyt Suomea häpeämään.
Syystä.
Mm. Human Rights Watch -järjestön mielestä Suomen päätös pitää kiinni rypäleaseista "on käsittämätön".
Suomen perustelut eivät ole vakuuttavia, sanoi järjestön edustaja Steve Goose tiedotustilaisuudessa Genevessä maanantaina.
Totta.
Rypäleaseita ei voida käyttää puolustukseen. Jo se väite on naurettava, lisäsi taas rauhanaktivisti John Rodsted.
Perusteltua.
Mielestäni Suomessa valitsee käsittämätön itsekritiikin puute, ja merkillinen megalomaanisen falski ajattelu jonkinlaisena muka maailman omatuntona, joka voi sooloilla miten haluaa, koska on kuitenkin em. perusteella oikeassa, teki mitä vaan.
Mutta sekä Goose että Rodsted ovat oikeassa.
Rintamakarkuruus rauhanasioissa ei ole pikku juttu; on kuin puhuisi nyt taas jokin Suomen jatkosodan aikainen henki: "ei ole muuta mahdollisuutta" by Halonen, yms.. Tämä vaihtoehtojen vähäisyys suorastaan muistuttaa siitä turvattomuudesta, jossa oli vain yksi tie, etten sanoisi pakko juosta natsien syliin hirmuhallinnon aseveljeksi.
En tiedä, mitä on tapahtumassa, mutta sillä näyttää, että kenraalit ovat muotoilleet tämän uuden kansainvälisen Suomen linjan. Koska siellähän se heidän puheissaan rypäleasekanta näkyy ennen poliittisia kannanottoja.
Kuten olen todennut, Kekkonen tai Paasikivikään eivät olisi sallineet sellaista poliittista valtaa, mitä puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala kokoajan käyttää median kautta. Hän lyö kantoja kiinni, ja sen jälkeen poliittiset päättäjät perästä opettelevat uskottavia ilmeitä niiden toistamiseen.
On tietty eri asia, kuka suostuu enää myymään Suomelle näitä kansainvälisen sopimuksen kieltämiä aseita maamme tarkemmin määrittelemättömiin polttaviin tarpeisiin.
On kuin että minä päivänä tahansa tyräammukset kylvetään Karjalan metsiin - varmuuden vuoksi.
Aiotaanko niitä käyttää nälkäpakolaisia vastaan, vai?
Suomen leijona: Sedis sanoi minulle, että se seisoo islamilaisen käyrän miekan päällä. En ollut ajatellut. Pekka Ervast taas vastusti tuota symbolia, kun se valittiin, militaristisena ja sotakiihkoisena; se ei vastannut Suomen kansallishenkeä, jonka oikea symboli oli kannel.