Jokainen nelikymmenvuotias, joka ei ole ihmisvihaaja, ei ole koskaan rakastanut,sanoo Sébastien-Roch Nicolas de Chamfort.
Mutta joka ei ole seuraavassa ikävaiheessaan palannut rakkauteen, on jäänyt ihmisyyteen pettymisen traumansa uhriksi – ja voi hyvin päätyä itsemurhaan kuten Chamfort itse (v. 1794).
Mielestäni pessimismillä on puolensa; se suojelee elämäuskoista yksilöä liioilta pettymyksiltä, mutta tämä suojaava asenne ei saisi samalla muodostua itsetarkoitukseksi, nihilismiksi, petyn elämään -uskonnoksi puhumattakaan vielä muusta sillä kapenevan kiilan kaltaisella tiellä.
On totta, että Nietzsche piti Chamfortia teräväsanaisena moralistina, ja näkyyhän tuo outo vaikutus mm. Schopenhauerissa.
Ajatelkaapa huviksenne lausetta: Naiset eivät anna ystävyydelle muuta kuin mitä he lainaavat rakkaudelta.
Kaikkea kantsi edes suomentaa, mehut vain häviävät:
Il est plus facile de légaliser certaines choses que de les légitimer.
(ja kuten jäppiskunnassa totesin, nyt leikkaa, ihan piti yöllä kavuta ylös rustaamaan yhtä riimiä. ja näin on, harakoille olis muuten mennyt.)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar