Etiäinen

Uhkasimulaatioteorian mukaan unitajunta on evoluution aikana kehittynyt simulaattoriksi, jossa harjoitellaan selviytymisen kannalta kriittisten kognitiivisten mekanismien toimintaa. Uhkasimulaatioteorian mukaan unisisällöillä on siis ollut adaptiivinen, sopeutumista edistävä biologinen funktio lajimme evoluutioympäristössä. Näin todistaa Katja Vallin väitöstutkimus, joka näennäisestä monitieteellisyydestään huolimatta - asiaa selitetään filosofiaa, psykologiaa, evoluutiopsykologiaa, kognitiivista neurotiedettä sekä unitutkimusta yhdistelemällä - päällimmäiseksi kuitenkin nostaa evoluutiopsykologian, joka ontologisessa maastossa ei ole ihan ketterimmillään.
Ja vaikuttaakin siltä, että tuota muiden tieteiden litaniaa tarvitaankin evoluutiopsykologian poliittisen imagon, lähinnä kylläkin sen poliittisen ryöstöviljelyn, takia.
Mutta missä olikaan clue.
Etiäisen tehtävä ilman muuta jo kansaperinteessä on varoittaa ihmistä tulevista vaaroista aivojen kautta herättää hänessä tämä moodi edeltä. Itsessään sitä mielenmekanismia tutkimus ei juuri selitä, kuinka tämä stereotyyppinen luolamies ”lajimme evoluutioympäristössä” sai tosi informaatiota aivoihinsa, näki sen arkkityyppisinä symboleina, ja selvisi olemassa olon taistelussa. Se selittää äärimmäisen yksinkertaisen seikan, uni orientoi ihmistä kohtaamaan tulevan.
Toisaalta juuri skanneerausteknologia neurotieteessä lähenee ulottuvuutta, jossa näitä kuvia saadaan aivoista ulos - tai oikeastaanhan ne eivät ole aivoissa, vaan fyysisten aivojen välittämää kuvaa ihmistä ympäröivästä hänen omasta olemuksessaan. Tästä visuaalisuudessa, jota myös joskus vielä kuvannetaan suoraan terahertzitaajuudella. Mutta ei vielä. Se on tabu ehkä koko eurooppalaisen kulttuurikauden loppuun.
Seuraava edistysaskel, kulttuuri jossa murto rinnakkaistodellisuuksiin viimeistään tapahtuu, kehittyy Venäjällä, ja siellä näkyy jo nyt elollista ympäröivät biokemian ja sähkömagneettisen kohinan tutkimuksessa avoin asenne. Matka mielemme ja olemuksemme vähän tunnettuihin puoliin on alkanut.
Jos kohta myös arkitodellisuuden ylittävät yliaistiset kokemukset taas yleistyessään pakottavat materialismin johonkin muuhunkin kuin parta-Kallelta lainatun heijastusteorian kanssa briljeeraamiseen.
Niin suuria ja majesteetillisia voivat olla unen aikana ruumiista irtaantuneena koetut tapahtumat, että soisi tutkijoiden tekevän enemmän nk. osallistuvia kenttäkokeita. Suomen Akatemia muuten joku vuosi sitten hyllytti yhden tällaisen uskontotieteen väitöstutkimuksen rahoituksen.
Muinaiset oraakkeleiden mysteeriokoulut toimivat tällä lähinnä fyysistä tasoa (tai oikeammin toiseksi lähinnä) toimivalla rinnakkaisella olemassaolon tasolla. Tässä kysymyksessä mysteeriovihkimyksiä joko omasta jälleensyntymismuististaan tai maailmanmuistia lukien kertoneet edelläkulkijat ovat olleet oikeassa.