Dynaaminen veropopulismin meemi

Eki on äkännyt talousviisaina esiintyviä uusliberaaleja, joiden resepti jokaisen epäkohtaan jokaisessa suhdannetilanteessa on verojen alentaminen. Kyse on lahkolaisesta fundamenatalismista, jolla sinänsä voisi olla ainakin Soroksen alustavasti määrittelemässä muodossa tieteellistä mielenkiintoa - tämän dogmatiikan omaksuminen vaikuttaa jotenkin implisiittiseltä. Sosiologian teoriat sosiaalistamisesta ja kulttuurivaikutuksista ovat aika kankeita, tarvitaan uusia määrittelyjä influenssan tavoin leviävän markkinauskon hölynpölyn nimeämiseen.
Nuori Katainen tuli eka kerran republikaanien tyköä jenkeistä, sitä silmien kiilumista ihmettelivät baaritiskeillä lähimmätkin tukimiehet. Mä muistan, puolustin Jyrkiä, ja totesin, että sieltä itsekin tultu, ja ihan aikuisena miehenä silmissä dollarinkuvat.
Nyt hänen kannanottoihinsa on tosin palannut vanha yhteisvastuun ja sivistyksen painotus. Lisäksi hän viimeksi vanhoille raiteilleen ajautuneessa ”suuressa” vaalikeskustelussa sanoi jotta ei tässä miljardisopan keittämisessä ole mitään järkeä, ei näillä sanoilla, ehkä, mutta asia oli noin.
Nyt kun vielä sen veropopulistisen höpötyksen lopettaa, niin tuskinpa kepu yksin jatkaa.
Kuva: oikeasti vain perintöveron alentaminen (7) saa varoivaista enemmistökannatusta.