Hallituksen sisällä eritoten kokoomus-puolueella on ollut vaha pyrky laukaista Nato-optio, aikataululla, joka edellyttäisi hakemuksen jättämistä melkein heti. Vasta viime viikolla kiinnitin huomiota turvallisuuspoliittiseen selonteon valmisteluun; se tapahtuu sammutetuin lyhdyin - ja tulee tapahtumaan niin kauan kuin vaaleista selviää horajamalla niitä-näitä ympäripyöreitä, ja syyttämällä "edellistä hallitusta" kaikesta mahdollisesta.Minidemokratian mekanismin murtamisen mahdollisuus näyttäisi olevan niin lähellä, suorien tv-lähetysten voimaa ei ole vielä oivallettu, mutta kuitenkin niin kaukana.
En tiedä, mistä tarkkaan ottaen johtuu se että korkea poliittiset päättäjät saavat rauhassa julkisuudessa hokea onttouksia, ja samaan aikaan ajaa kulisseissa kovaa linja kuin mafiosot, jotka muistavat kuitenkin ripittäytyä pyhälle isälle (medialla) ja luritella mitä se haluaakin kuulla.
Kun sitten tulee tosi paikka, he eivät myönnä mitään, ei ole lukua 2015. Ennen kuin se sitten onkin, ja on melkein myöhäistä sitä muuttaa.
Keskeinen kysymys piilee Suomen kansalaisten velvollisuudessa osallistua isänmaan puolustamiseen, jonka laajentaminen koskemaan Naton yhteistä puolustusta, vaatii lainsäädännöllisen muutoksen eduskunnassa. Toinen vaihtoehto on palkka-armeija.
Näin se menee.
Suuria kysymyksiä, joten kok. lienee siksi testannut kepua, sen halukkuutta lainsäädännölliseen muutokseen. Tämä halukkuus taas ei ole perinteisesti kepussa pinnassa ollut muuta kuin, sanokaamme, agraarisosialismin museoimista koskevissa lakiesityksissä.
Itse asiaan liittyvien suurten näkemyserojen vuoksi turvallisuuspoliittiseen selonteon valmistelu on jäissä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, siis pienessä piirissä, hallituslähteiden mukaan.
Tämä joululahja saadaan alennusmyynnistä joulun jälkeen, taas veikataan statistin osassa toimivasta turvallisuuspoliittisen selonteon parlamentaarisesta seurantaryhmästä.
Ehkä saammekin kansanäänestyksen, ja se on mediasirkus vailla vertaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar