Ihmisen jakautuneisuus on mielenkiintoinen, ontologinen ilmiö. Joillakin ihmisillä tämä animaalinen puoli on vahva, ja heti sivistyksen pinnan alla. On filosofis-psykologinen koulukuntaero sen välillä, mikä on ihmisen `todellinen minä´ – irti päässyt gorilla, vai se minä, joka katuu ja ei hyväksy omia tekojaan huumattuna, ja siis luonteensa heikkoutta? Rehellisen makuinen tilitys /is.Sosiobiologiset teoriat katsovat estottoman elukan olevan se evolutiivinen totuus ihmisestä, eikä naturalismissa muuta ole. Yhteiskunnan pelisäännöt ovat asia erikseen. Sitten taas moraalifilosofiat ja vanha siveysoppi painottavat kuuliaisuutta omatunnolle, tuota merkillistä lapsenomaista uskoa, että hyvä ja paha ovat erikseen. Ja viettelys, se kulkee vierellämme.
Gnostiset filosofiat korostavat kasvavan ja vakaan itsetuntemuksen kautta tapahtuvaa muutosta sisäisyydessä; pedon käytös opitaan tuntemaan, tukahduttamatta sitä (sillä se on oma ego). Kun peto ei saa ravintoa (alkoholia, lihan eetteriä ja muita virikkeitä) se alkaa hiljaa ja hitaasti kuolla, ja tekee tilaa uudelle, kemiallisen muutoksen kokeneelle täydellisen epäitsekkäälle eettiselle ihmiselle.
Eräänä päivänä väistynyt kuoleva minä ilmestyy pienenkynnyksenvartijan hahmossa, oman persoonan överiäänä irvikuvana, vanhalla Kalevan kielellä märkähattupaimena vapautuneelle yksilölle. Hän on valmis initiaatioon, josta, kun kuolema on voitettu, alkaa uusi elämä uusine haasteineen ja jos kohta valintoineen ja mahdollisuuksineen.
Luterilaisuuden, jossa uskonto on kapseloitu reaalielämää häiritsemättömäksi hengellisyydeksi, on tätä hyvin vaikea käsittää muttei se kuten ei esim. neukkuihmisen mallikaan aikoinaan, ratkaise minihenkisyydellään ihmisen eksistenssin jakautuneisuuden perusdilemmaa.
Se pysyy. Mutta tämä kaksisuuntaisuus, kuinka todellista uudestisynyttävää filosofiaa ei voida minihenkisyyden kultuurissamma ymmärtää, käy erinomaisesti ilmi tästä arviosta: "Dhammapadassa minua ärsyttää se, että se on kuitenkin lopulta uskonnollinen teos, joka uskaltautuu suosittelemaan tiettyä elämäntyyliä."
Uskaltautuu? Siiis menee alueelle, josta valitsevan käsityksemme mukaan "uskonto" on häädetty omaan feikkimaailmaansa.
Tässä ajassa vielä yksilöitynyt, ja erillisyytensä kokeva ihminen, on erittäin altis alempien vastojensa vietäväksi. Ja taas alkoholin vaikutus lisää suoraan sisäisyydessä koettavaa minätietoisuuden erillisyyttä, so. kasvattaa egoa. Äskettäin brittiläinen fenomenologinen kyselytutkimus nosti ko. kemian käytön syistä korkealle ”erillisyyden kokemuksen”. Sen mainitsi jo Rudolf Steiner alkoholin käytön funktioksi.
Ei muuten nuorena teekkarina ollut ihan osaton kenttäkokeistakaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar