Taannoin Kemppisellä nim. Leena esitti hyvän kysymyksen, miksei kaikille, jotka syntyvät, ole selvää ”millä pelisäännöillä tänne tullaan”?Ensinnäkin, osalle hyvä ja pahan tunteminen, ja erottelu, on varsin selvää, spontaania tänne tullessa ennen kuin ko. ”haihattelu” lakimoraalin sisäistäneiden viisaiden aikuisten toimesta tukahdutetaan. Niin rousseaulainen en ole, että väittäisin kaikkien syntyvän pelisääntöjen, etiikan ja oikeustajun kanssa. Olen tavannut lapsia, joille empatiakyky täytyi kehittää.
Mutta tuo kyssä "miksei kaikille syntyville ei ole selvää .." tulisikin esittää mm. pääuskontoamme ylläpitävälle instituutiolle ja sen silmän alla tapahtuvalla suomalaiselle koulun uskonnonopetukselle, koska se opettaa yhä rinnan kahta järjestelmää: muinaista juutalaisuuden kymmeneen käskyyn perustuvaa lakimoraalia (oletus), mutta myös jotain kristinuskon etiikasta (kultainen sääntö), joka, nk. vuorisaarna, on lakia selvästi korkeampi säädöskokoelma.
Tämän uuden, nyt jo 2000 vuotta vanhan korkean ihmisyysihanteen voidaan havaita talmudilaisessa kirjallisuudessa törmänneen lakiin heti julkistamistaan seuranneina ensivuosikymmeninään.
Kirkko ei ole halukas erittelemään sitä, mikä on tämä kompromissi, ja miksi se pitäytyy silmänopissa - joka nyt sitten juuri eritoten maaseutuväestön keskuudessa on yhä pidetty.
He vastaavat tutulla mantralla, jota ei ymmärretä (ja tämä näkyy viimeisessä UT:n suomennoksessa).
Millainen filosofis-teologinen nero täytyykään olla ymmärtääkseen sanat: kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, kunnes kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18). Kyse on, kuten taas siteerausta edeltäneestä jakeesta selvästi ilmenee: täyttämisestä, päivittämisestä, lainmoraalin korottamisesta henkilökohtaiseksi etiikaksi (mikä tämän aionin aikana ei edes tule tapahtumaan).
On sanomattakin selvää, että vanha opittu jää uuden perustaksi. Tämä on nähtävissä kaikkialla, missä systemaattista oppimista tapahtuu.
Lienee sitten eri asia, että tämä yksi taantumuksellinen kristinuskon laitostyyppinen suuntaus kiistää oppimisen idean, inhimillistymisen prosessin, perustaltaan. Sen sijaan he keskittyvät fatalismiinsa ja lähinnä oppimattomuuden seurausten lievittämiseen esimerkiksi rippikäytännöllään.
Lain ja omantunnon välinen jännite, joskus se voi olla vahva, kun ihminen on esimerkiksi kieltäytynyt tappamasta kirkon siunaamilla aseilla mutta eikö hän silloin ole olut kirkkoakin kuuliaisempi lain noudattaja? Laki kieltää tappamisen, minusta vieläpä kategorisesti.
Tämä muuten jotenkin käväisi äsken mielessäni, kun tv-ruutuun uutisissa ilmaantui sliipattu nuori henkilö, joka oli mieltä että välilliset verot ovat poikaa, eli vain köyhien tulee maksaa veroja, ja jonka mieliharrastuksia on tiemmä majavien kuolleiden ruumiiden käristäminen ja syöminen.
Kuva linkitetty hs:n verkkosivulta: Pertti Jarlan Fingerpori
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar