Eduskunnan emerituspuhemies Paavo Lipponen näkyi Arto Nybergin vieraana (su 18.05,2008 klo 19:45). Sattui silmään. Hän pääsi siinä selittämään eurooppalaista sosialismi-käsitystä, ja vertasi sitä perisuomalaiseen hienoisesti latautuneeseen "peräkylän sosialismi-näkemykseen", kuten hän tuon ilmaisi.Mä vaan, kuten varmaan Paavokin, kohtasin SDP:ssä sisällä tämän peräkylän näkemyksen, vieläpä aika vahvana. Me Eurooppa-suuntautuneet emme esimerkiksi vielä 1980-luvulla olleet huudossa, emme lainkaan muodissa, jos Paavo haluaa muistaa.
Kun aloitin duunin SNK:ssa, sain työpöydälleni vaaleanpunaisen ruusun, sellaisen "manuismin punaisen", kuten sanottiin - kyseessä oli DDR-suuntautuneen enemmistön muistaminen omalla tavallaan. Puolueessa oli ns. dantem-johto, ja se jakoi tosi asiallisesti kenttää. Kalevi Sorsaa pidettiin oikean mallin sosialistina (mm. Jyväskylän linjapuheen ansiosta) , vaikka myöhemminkin Kalekin esitti tuon Lipposen määrittelyn: "Mehän elämme siinä jo".
Mutta kyllä mä Hesassa tapasin ihan samaa jaottelua. Ihmettelin tätä pimentöä, jonka Lipponen oli omalta osaltaan murtanut puoluetoimistossa työskennellessään kansainvälisten asiain sihteerinä.
Nähdäkseni vasta NL:n satelliittien romahdus lopetti tuon reaalisosialismin ihannoinnin, oli se niin tiukassa.
Niin ..
Sosialistina pidin, ja pidän edelleen, olen aina pitänyt yhtenä perinteen parhaana edustajana kuvan hahmoa. Joku roti pitää olla, vai mitä Paavo!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar