
Pieni osa kiintotähdistä räjähtää näin, valtavalla energiapurkauksella, mutta sellaisiakin löytyy, kuten Rudolf Steiner sanoi Dornachissa 4. kesäkuuta 1924: on myös tähtiä jotka räjähtävät valtavalla tehollaan leimahtaen yhdessä hetkessä (ja mitä materialismi ei vielä tunne).
Oma aurinkomme ikänsä päätteeksi – kaukaisessa tulevaisuudessa - laajenee, ja siten tuhoaa aurinkokunnan kaiken elämän, kunnes lopulta hiipuu pois.
Aikakäsityksemme heikosti taipuu käsittämään kosmisia aikajaksoja. Se on tavallaan kolmiulotteisen avaruuden vanki. Näin on ymmärrettävää, että esitämme tuon teoreettisen aikayksikkömme, valon matka vuodessa, avaruudellisten etäisyyksien mittakaavana.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar