neuvoo Jarmo Lahti digitodayssa.No joo, onhan se totta, että päämies Matti Vanhanen on väärillä jäljillä, jos hän esittää, että avoimuus ja läpinäkyvyys legitimioivat korruptiota - ehkä helpottavat vain sen havaitsemista ja tutkintaa.
Voidaan myös suht´ objektiivisesti ja perusteltuun tietoon nojautuen sanoa hänen yksniittiseen ajatteluunsa “kehyskuntien puolesta”, että ko. Sukarin mallin mukainen kaupan keskittyminen ja mm. rajua autoistumista suosivan yhteiskuntarakenteen moukarointi, ei ole kestävän, ei sosiaalisen eikä ekologisen kestävän kehityksen mukaista; vaikuttumia sen tukemiselle ehkä tulisikin hakea muualta.
Kananmunapaskan tuoksuinen case.
Mutta muuten olemme autamatta 50 v. jälkijunassa näiden lakien kanssa:
Maalaisliiton legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo yritti kesällä 1957 käyttää hyväkseen metsäteollisuuden avokätisyyttä ja lupasi järjestää vientimaksulakiesityksen teollisuutta hyödyttävään muotoon, jos puolue saa 100 miljoonaa markkaa vaalitukea.
Korsimo väläytti, että teollisuus saisi kaupan päälle vielä oman ministerin hallitukseen. Metsäteollisuus ei suostunut kauppoihin, sillä se olisi niellyt kaikki ne rahat, joita oli ajateltu antaa puolueille seuraavan kahden vuoden aikana.Metsäteollisuus ei jakanut puolueille mitään pikkusummia, sillä 1962 se nosti keräystavoitteensa sataan miljoonaan markkaan.
Amerikkalaisdiplomaatille ilmoitettiin, että tuona vuonna teollisuuden rahaa porvarillisille puolueille annettiin 250 miljoonaa markkaa. Kirjassa arvioidaan kuitenkin, että summaan oli laskettu koko teollisuuden maksamat tuet. Lisää.
Lehden luvussa Niklas Jensen-Eriksen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar