Poliittisessa kulttuurissa tapahtuu

Paavo löytyy joka ilta taulutöllöstä, kun pujottelen. Eilen Bettinalla: julmana, oikein vihaa tiemmä tyhmyyttä.
Mitenhän se oli, Washington-asiakirjojen mukaan hän yritti vuoden 2002 joulukuussa liittää Suomen USA:n johtamaan lähtökohtaisesti kv-lakien yli tepastelemaan perustettavaan koalitioon, koska Paavo Lipponen viisaudessaan tuumasi, että kuitenkin YK:n turvaneuvosto siunaa sotatoimet, kuten se oli tehnyt Nato-johtoisen KFORin marssiessa Kosovoon v. 1999; Irak vain ei ollut akuutissa kriisissä, sen miehityksen syyt olivat aivan muut, ja sille silmänsä ummistaminen voisi ollakin nimeltään aika tyhmää. Ihan etukäteisviisaasti, mikään yllätys tämä sotaretken seuraus ei ollut globalisaatiokriitikoille tai edes katoliselle kirkolle.
Taas sen Suomen kansan ymmärtämättömyyden panettelun suurvaltajohtajalle (koskien Nato-jäsenyyttä) painan villaisella: eihän hän voinut tietää kaiken tällaisen vuotavan julkisuuteen. Väkinäistä [lue: tankeroa) suomalaisaseiden myyntiyritystä tuolla tasolla joku taas saattaisi pitää tyhmänä touhuna. * * *Nyt tiemmä pidetään "julkeana vihjailuna" (HS 20.5.) jo pelkkää havaintoa, että kohdennetussa vaalirahoituksessa kunnostautuneelle Tokmanni Oy:n konsernijohtaja Kyösti Kakkoselle haetaan vuorineuvoksen arvonimeä, ja asialla hakemssa ovat ko. tukea saaneet.
Aivan suora kytky - ei mitään häpyrensseliä näillä poliitikoilla.
Vennamo kutsuisi tuota seteliselkärangaksi.
Edelleen sanoisin, ettei avoimuus ja läpinäkyvyys voi legitimoida korruptiota - ehkä helpottaa vain sen havaitsemista ja tutkintaa.
”Kun tarkastelee anomuksen kohteena olevan henkilön ansioluetteloa nykyisten vuorineuvosten ansiolistoihin, heräävät ensimmäiset epäilyt. Kansainvälisissä keskusteluissa joudutaan jopa kysymään, onko Suomi maa, jossa arvonimiä voidaan ostaa samalla tavalla kuin aatelisarvoja tai opinnäytteitä eräissä banaanivaltioissa”, Raimo Ilaskivi niittaa us-kolumnissaan.