Kipeetä: kirkon jäsenkato maksatetaan valtiolla?

Arkkipiispa Jukka Paarma ehdotti sunnuntain Kalevassa, että kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin. Hän kertoo, että lisätuloja tarvitaan, koska taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä.
Kysyn, kuten Osmo Tiililä, mitä nämä yhteiskunnalliset duunit ovat, ja miksi kirkko niitä on itselleen haalinut?
Lama tai taantuma tosin voi näkyä työmäärässä, totta, viime lama nosti itsemurhalukuja.
Kuten Tiililä sanoi, täällä kuollaan.
Ja koska tähän ja muihin ikuisuuskysymyksiin kirkolla ei ole nykyihmisen sekä järkeä että sydäntä tyydyttäviä vastauksia, se yrittää kiinnittää huomion pois aihepiiristä: mistä tulemme, minne menemme, miksi? Kun keskiajan dogmit eivät elä, vastaa, instituutio täyttää tyhjiötä kaikenlaisella hössötyksellään. Ja kinuaa nyt rahaa tuohon harrastetoimintaansa.
Näin se sekulaarina toimijana ei poikkea muista yhdistyksistä, virkkuu-, auto- tai urheiluseuroista, joilla myös voi olla sosiaalisia funktioita. Eikö kirkko voisi ajatella positiivisesti, että jäsenkato viestii sille jostakin, johon sen ehkä tulisi sopeutua, sen asemesta että se jatkaa vain niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, uuden maksajan turvin?
Eikä kirkon talous ihan yhden yhteiskunnalta otetun tehtävän, parisen leipäjakelujonon järjestämiseen kaadu. Sukanvarsi pullottaa. Vuonna 2007 evankelisluterilaisen kirkon ylijäämä oli noin 45 miljoonaa euroa, kassassa oli likvidejä varoja noin 800 miljoonaa euroa ja varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa.