
Se oli överiäs Stalinin järjestämä marionettiesitys, ja kuten prof. Osmo Jussila sanoi, olimme Unkarin tiellä, jossa kansaa ja älymystöä alussa kosiskeltiin humanistien avulla prolediktatuurin ymmärtäjiksi. Mielestäni tässä ei ole mitään naureskelemista ”liikkuvasta paradoksista”, kuten faijani, ja kaikki aikalaisensa sen kokivat.
On tietysti inhimillistä hurahtaa, jos tarjotaan ministeripaikkaa; ei niitä oikeasti tuollaisesta potista kieltäytyneitä ole mainita asti. Tähän voisi kertoa, jos joku tietää esimerkillisiä tapauksia. Esimerkiksi kieltäytyy syömästä diktaattorin kädestä.
Kallisen taantuma henkisesti lopulta oli ihan jonkinmittainen. Vähän käsitelty aihe, ymmärrän.
Ja kas, ajattelenko nyt Erno Paasilinnaa, joka vannoi, ettei mene vallan puolelle. Eikä mennyt.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar