Vähä vasrajanabuddhalainen paramita-päättely VII

On esimerkiksi viisauden paramita, vaikka niitä on kuusi; ne eivät ole toisistaan erillisiä. Saavuttaakseen yhden paramitan tarvitsee myös kaikki ne muut viisi. Paramita velvoittaa, ja se on sidoksissa kausaalisuuteen, mitä länsimaissa ei ymmärretä, valitettavasti, ja niin materialismissa tosiaan voidaan kuvitella, että buddhalaisuudesta otetaan joku elementti viisaus, etiikka, kenties kilvoitus, erilleen ja yritetään harjoittaa buddhalaisuutta.
Ennen pitkää tämä nk. tiedeuskoon buddhalaisuutta yhdistänyt yritteliäs materialisti joko löytää syvemmän oivalluksen ja ymmärryksen itsestään, ja jatkaa etsintää, tai hän kääntyy pettyneenä, turhautuneena buddhalaisuutta vastaan.
Valitettavan yleistä tämä jälkimmäinen, sillä ilman kokonaisuutta luotu malli johtaa dukhaan, ja dukhaa hän saattaa pitää jonain valaistuneena tietoisuuden tilana, kunnes ymmärtää sen dukhaksi.
Länsimaiset buddhalaisuuden uskonpuhdistajat ovat tehneet jättiläismäisen karhunpalveluksen. Pari hullua kuukautta luostarissa noviisina oltuaan he voivat, kuten Alan W. Watts, etteivät mestarit varmaan itsekään oikeasti usko jälleensyntymän mysteeriin. Joten metafysiikka voidaan hylätä.

Tämä koskee ennen muuta Zeniä, mutta eivät muutkaan suuntaukset, Tiibetin buddhalaisuus, ole siltä säilynyt. Millä valtuuksilla analysoin, jos se kiinnostaa, pyydän palaamaan Vähä vasrajanabuddhalaisen päättelyn I –osaan.
Vissi eri asia kuin Wattsin tapa muuntaa oma ymmärryksen puute opin vesitykseksi, on ohittaa asioita, kuten Jiddu Krishnamuri tekee opetuksissaan, hän ohittaa ontologisen kysymyksen jälleensyntymisestä (vaiheessa kun se ei ole olennainen) sen asemesta, että mitätöisi sen perusteella joka on puhtaasti länsimainen, länsimaisessa kulttuurissa kehittynyt näkemys.
Viisauden paramita voidaan sisäisessä työskentelyssä jakaa vielä neljään osaan, niin että kuudentena tulee sen tiedon paramita, seitsemäntenä menetelmän paramita, kahdeksantena voiman paramita, yhdeksäntenä inspiraation tai toivomuksen paramita ja kymmenentenä viisauden paramita.
Länsimaisessa katsonnassa tämä on ontologinen paramita – sen tiedollisen inspiraation käytön ja hallinnan työvälineet ovat ihmisen omassa tietoisuudessa. Kaikki kuusi täydellisyyttä kuuluvat näin:
anteliaisuuden paramita
moraalin paramita
kestävyyden tai kärsivällisyyden paramita
ahkeruuden paramita
mietiskelyn paramita
viisauden paramita

Miten kauniita ne ovatkaan. Tahdon nyt ottaa tuosta esille Kärsimyksen kestämisen. Kärsimyksen kohtaamiseen, kuten hyvin tunnetaan, todellakin löytyy monta tapaa suhtautua. Kärsimyksen voi yksinkertaisesti hyväksyä sellaisenaan sietäen kaikki sen pää- ja sivuvaikutukset. Mutta oivallettuaan kärsimyksen syyt – jos tuntuu ettei löydä syitä, tämän pystyy ne aivan hyvin katsomaan Buddhan opista, sillä sitä on koeteltu 2500 vuotta – voi pyrkiä eroon kärsimyksestä, mutta kärsivällisesti työskentelemällä asian kanssa. Kenting Tai Situpa jättää tuossa auki vielä senkin, että yksilö voi olla kärsimätön ja taistella kärsimystä vastaan. Se kuitenkin tekee kärsimyksestä voimakkaamman kuin se muuten olisi. Tämän näköisiä syitä ihmisillä voi nähdä myös taustalla, jos ja kun he eivät hallitse vihaansa.
Saksan uusnatsien puolueen NPD:n johtaja Udo Voigt on joutui äsken oikeuden eteen syytettynä vihan lietsomisesta. Typpiesimerkki, etten sanoiksi. Voigtia ja kahta muuta NPD-puolueen edustajaa syytetään rasistista vihaa lietsovien lentolehtisten jakelusta Saksassa vuoden 2006 alkupuolella.
Kämypiireissä hellitty primitiivinen logiikka muukalaisista ja epatoista on tunnettu ja kaukaisissa kulttuureissa.

«Otetaanpa esimerkki henkilöstä, joka varastaa siksi, että hänellä on sellainen tapa. Kun hän kulkee talojen ohi, hän kurkkii sisään ja pohtii, miten niihin pääsisi murtautumaan. Kaupoissa hän tutkii ovia ja ikkunoita ja miettii miten tulla varkaisiin. Kuvitellaan, että tämä varas on sitten omassa kodissaan, missä on joltisestikin omaisuutta. Joku tulee käymään siellä, ja katsoo hänen tavaroitaan pöydällä. Varastamaan tottuneena hän ajattelee automaattisesti: ”Tämä henkilö on ollut täällä vain hetken, ja jo hän suunnittelee, miten saisi varastettua minulta!”
Jos tulee taloon, jossa ei ole ennen käynyt, on aivan luonnollista katsella ympärillään olevia ovia, ikkunoita ja esineitä. Näin vieras juuri tekee ja omistaja ajattelee: ”Hän ei pelkästään suunnittele varkautta, vaan pakoreittejäkin.” Jos ihminen on tavoiltaan piintynyt ja tottunut varastamaan, hän uskoo, että muut ovat samanlaisia. Sama koskee henkilöitä, joilla on paljon vihaa, he kokevat, että muut ovat pahantahtoisia heitä kohtaan.»

Bodhisattvan sitoumus ja vala by Mingyur Rinpoche.