Antaa kaupallisen median rauhassa itkeä

Yleisradiossa on toki paljonkin arvosteltavaa eikä aiheellisesta arvostelusta tule pidättäytyä. Mutta perustelluinta arvostelu on aina ollut silloin kun yhtiö on laiminlyönyt sille kuuluvaa julkisen palvelun tehtävää.
Jos se nyt innovoi uusia palveluja niin antaa kaupallisen median rauhassa itkeä, muotoilee Erkki Tuomioja.
Sen uskon, että Ekin mielestä Ylessä on paljonkin arvosteltavaa, sainhan sitä kuulla häneltä itseltäänkin, v. 1991, kun saattelin hänet kärttyisänä ulos Isosta pajasta. Siitä en ole ylpeä, että keskeytin suorassa hänen puheenvuoronsa.
Eki sanoi, mikä määrä täällä tässä onkaan takinkääntäjiä (Euroopan vapaakauppakysymyksessä).
Olihan niitä.
Kuten olen todennut, kun takkiaan kääntää kaksi kertaa, se on taas oikeinpäin.
Sanomien, Alman, ja STT:m katkeruus & kauna -poliittisiin julistuksiin ei tule alistua; he markkinafundamentalistisen "vapaan kilpailun" asialla. Suorastaan hävettävän alhaista naukunaa ylläpitäen. Kuten nyt tuo Aamukkarin Matti Apunenkin eilen Pressiklubissa. Sinänsä mielenkiintoisia teemoja tässä Ylen mediakriittisessä ohjelmassa oli parikin: ajattelin Milgramia; ensin toimittajien oikeudesta ja kyvystä ajatella itsenäisesti em. kysymyksessä, hyvä Ruben. Toiseksi Unisefin kadunmiehille järkkäämistä post-sosiaalipsykologisesta kokeesta. Samanlaisia, pahempia, amerikkalaiset sosiaalipsykologit tekivät 1960-luvulta alkaen jenkeissä, kunnes keksittiin, että ne ovatkin epäeettisiä.
Ei. Aivoton ja luikurimainen konformisuus, jonka kokeet paljastivat, se-se on epäeettistä.