Itse substanssi on tähdellinen, ja Gothóni onnistuu nyt ytimeistämään ajatteluaan mm. meta-aistista, jos mahdollista, entistäkin paremmin.
«
Musikaalisuuden, joka on yksi ihmisen aisteista, eräs olennainen asia on äänten välisen sisäisen informaation tajuaminen. Tämän tajunnan siirtämiskyvystä soivaksi todellisuudeksi on eräs muusikon kehitystie.
Jos tarjolla olevaa informaatiota ei tajua, on asiasta yhtä turha keskustella kuin äänistä umpikuuron tai väreistä värisokean kanssa.
Maailman jo täydellisesti osaaville muillekin skeptikoille: Absoluttinen säveltaju (absoluuttinen sävelkorva) on musikaalinen kyky, josta ainakin kymmeniä vuosia sitten tehtiin tieteellisiä tutkielmia. Onkohan kyseisen korvan olemassaolo skeptikoitten kieltämä? Sitähän ei näy. Vai tarjotaanko selitykseksi sävelkorkeusmuistia (mikä se sellainen olisi, monet korvan omaamista eivät ole perillä hertzeistä), joka ei sano äänten tunnistamisessa tapahtuvasta prosessista mitään. Valitettavasti tämänkin voi tietää vain kokemuksen kautta, absoluuttista korvaa ei opita oppikirjoja lukemalla. Skeptikoiden lupaama 10.000€:n palkkio selittämättömästä ilmiöstä kuuluisi jokaiselle suomalaisille absoluutille. Heitä on kymmeniä. Satoja luulisin.
[ ..]
Edelleen Bohria lainaten: "Havainto synnyttää todellisuutemme", josta seuraa kvanttifysiikan mukaan, että "kaikki mitä ajattelemme on myös tavalla tai toisella olemassa ja se mitä ei ole, sitä ei voi myöskään ajatella" (Becker).
Ilman laajempaa ymmärrystä havaitsemme pelkästään itse luomamme 3-ulotteisen todellisuuden sisältöä. Mutta ymmärryksemme avulla näemme havaintokykymme rajat ja rajoittuneisuutemme. Samoin on musiikissa. Musiikkiteoria ei soi, kuten myöskään teoreettinen fysiikka ei luo maailmaa. Kumpikin tarkastelee, useimmiten ymmärtämättä.
"Musikaalisuudesta sen verran, että musiikissa ei ole universaaleja lakeja."
Jos kutsumme esim. gravitaatiota universaaliseksi laiksi, niin musiikissa sillä on erittäin suuri merkitys; ymmärrettynä ja musikaalisesti tapahtuvana.
Hömppä ID:stä: Termillä "ID" tarkoitettaneen nykyään jotain tarkemmin määrittelemätöntä korkeampaa mieltä, prinsiippiä, jonka design-teoreetikkojen ja -teoriaa tukevien tiedemiesten mielestä täytyy olla kaiken kehityksen taustalla ja ehkä alkusyynä, ehkä monien asioiden päämääränäkin. Eli design-teoria ei sulje pois ajatusta luovasta jumaluudesta (kuka tai mikä kenenkin mielestä lieneekään), mutta ei myöskään välttämättä vaadi sen läsnäoloa. ID-teoriaa tukevia tiedemiehiä löytyy tätä nykyään kaikista uskontokunnista, agnostikot mukaan luettuina. Itse asiassa kvanttiteorian paradokseilla ja ID:llä löytyy mielestäni merkittäviä kosketuskohtia, mutta silloin joudumme tietenkin ymmärtämään todellisuuden muodostumisen taustalla olevia syitä. Asioiden havaitseminen ei riitä.
»
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar