Erilaisia idoleita luodaan tyhjästä. Kohtapian olemme tilanteessa, jossa ensin korkeimman oikeuden ja sitten tieteellisten tutkimuslaitosten lausumat alistetaan ”kansanäänestyksessä” punnittavaksi. Kemppisellä oli tämä mielenkiintoinen slippery slope tässä äsken. Näin, mutta ohitin tuon merkinnän 5.1.2008 kai kiireiden, tai sitten ajatteluni hitauden takia. Vai, onko niin, että toisesta yhteydestä pian valkeni, että Jukka K. onkin toisissaan. Se sama.Asia on niin, että kansa kertoo ja päättää kansanäänestyksessä siitä, mitä se on mieltä KKO:n lausumista. Sillä korkein valtiovalta, siis mm. juuri lainsäädäntövalta, korkeimman oikeuden käyttämien lakien säätäminen kuuluu perustuslain mukaan kansalle.
Perustuslaki määrittää yksilön ja julkisen vallan välisen suhteen perusteet sisältäen säännökset ja oikeudet julkisen vallan käytön periaatteista, valtion järjestysmuodosta ja ylimpien valtioelinten suhteista. Ja näitä valtasuhteita ehkä yritetään tietoisestikin hämärtää, monin tavoin, ettei virkavaltaisuus oikeasti järkkyisi.
Perustuslaissa säädetään yksiselitteisesti, että lakeja säätää vapailla vaaleilla valittu eduskunta
Tämä on yksinkertaista, ehkä liiankin. Sitä, että kansa todella valitsee joka neljäs vuosi, tai useammin, 200 ylintä lainsäätäjää tässä valtiossa on kuin slogan, jota ei yleensä täysin tajuta. Ja jos nyt esim. KKO:n lausumat eivät miellytä, kuka tahansa kansasta voi nousta osoittamaan sen mikä ei ole oikeus ei kohtuus, ei näin voi olla lakikaan.
Hän kansalainen voi kiistää lausuman, tehdä siitä vaaliteemansa ja halutessaan panostaa vain ja ainoastaan tähän asiaan, oikaistakseen lain, joka on mahdollistanut omassa oikeustajussa vääräksi koetun KKO:n ennakkoratkaisun.
Kansanedustajan ei tarvitse opetella hämmentämään miljardipuuroa (termi kok. J. Kataisen) suorassa tv:n vaalipaneelissa. Ollakseen ehdokas ei tarvitse opetella minidemokratian (termi sd. A. Alhon) pelisääntöjä, kuinka kaikki ikävät asiat käännetään enemmän tai vähemmän taitavasti edellisen hallituksen syyksi, ei. Ei.
Se ei ole kansanedustajan tärkein tehtävä, liekö tehtävä ollenkaan, sillä hän on kansaa edustava lainsäätäjä Suomi-valtiossa. Hänen tehtävänsä nähdäkseni on muotoilla kansalle äänien saamiseksi esitetty lainsäädännöllinen muutostarve sellaiseksi että mahdollisimman moni kansaa edustamaan päässeistä voi sen hyväksyä, ja tukea lakimuutosasiaa. Näin myös jotkut, tosin harvat, työnsä sisäistäneet edustajat toimivat.
Jos tästä seuraa: ja sitten tieteellisten tutkimuslaitosten lausumat alistetaan ”kansanäänestyksessä” punnittavaksi, niin täytyy vain siellä liukkaalla pinnalla toivoa että vahvimman argumentin periaate pelittää maailman tappiin.
Edellä ilmeisesti "tutkimuslaitosten lausumilla" tarkoitetaan niin kutsuttua tiedeuskoa – tämän tajusin vasta äsken. Oli meinaan sen saman blogiviestin jatko Ralf Gothonin ignoraus ”on tiettävästi mystikko” -argumentilla, ihan 1800-luvun tyyliin.
Summa summarum: jokaisen tieteellisten tutkimuslaitoksen lausumat tulee alistaa yksilöllisen ajattelun ja tietoihin liittyvän kokonaisuuden hahmottamiseen. Tieteellisin metodein toistettavia kokeita ei voida kiistää. Mutta aina voidaan kysyä, onko kaikki sen oletetut taustatekijät huomioitu, eritoten se luojaihminen itse, joka on kaiken saanut aikaan. Luo jo elämääkin: ribonukleiinihappo-viruspätkiä. Tutkijalla on valtava taakka todistaa väite, että se luominen olisi onnistunut ilman häntä itseään, tahtoa ilmentää koe, ja ilman labraa, ilman että pannaan tikkuakaan ristiin. Hokkuspokkus.
Kuva: Suomen ensimmäinen eduskunta ensimmäisessä täysistunnossa 23. toukokuuta 1907 VPK:n talossa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar