Ihmisoikeuskysymys

Jos joidenkin ammattien edustajien oikeutta asettua vapaissa vaaleissa ehdokkaiksi rajataan, tämä on sen laatuinen kansalais- ja ihmisoikeuskysymys, ettei se tule kestämään oikeusasteissa, ellei poikkeusta löydy perustuslaista kirjattuna. Ja näin ei ole. Perustuslaki- ja valtiosääntöjuristit voivat asiaa puida, mutta en usko, että se tuosta muuttuu.
Nyt niin innostus tästä jo julkkissyndroomalle pahoin altistuneesta köyhän miehen dalailamasta /IL, mutta kysymys on periaatteellinen. Hän voi toimia ennakkotapauksena.
Kysymykset kansalais- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta eivät voi olla jonkun kirkkokunnan piispainkokouksen ja ortodoksisen maailman kanonisen praksiksen alaisia. Se tulee maksamaan, jos juttu riitautetaan, ja tapauksen ratkaisee lopulta EY-ihmisoikeustuomioistuin.
Valtiotkin maksavat.
Tämä prosessi olisi toivottavaa, sillä ortodoksipappien osallistuminen politiikkaan kiellettiin varhaiskeskiajalla, jolloin ei ollut oikeusvaltiota, ja kirkolla oli suvereeni määräysvalta melkein kaikessa yhteiskunnallisessa elämässä.
Myöskään naisen asemaa ortodoksikirkossa ei ole päivitetty keskiajan jälkeen - ja tosi asiassa he ovat yrittäneet vaikuttaa yhteiskuntaan muutenkin naisen yhdenveroisen aseman kehityksen vastaisesti. Näin esimerkiksi luterilaisen kirkon naispappeuskysymyksen ratkaisemisen aikaan, vieläpä varsin korkealla tasolla.
Tämä nyt ei tarkoita, etteikö tuolla ikiaikaisella ortodoksiteologisella traditiolla, sen varjelemisella sekularisaatiolta, olisi myös hyvät puolensa. Mutta järkeä käyttäen aina on mahdollista tehdä kompromissi oikeusvaltion ja sen lakien kanssa. Se ei paljon vaadi.
Tuokin, ettei muka Suomessa ole ortodoksipappi toiminut politiikassa, jos saan sanoa, on aika tekopyhä kannanotto, kun ottaa huomion minkä laatuinen poliittinen taustavaikuttaja metropoliitta Ambrosius (kirk. lob.) on ollut tässä maassa. Asia käy hyvin ilmi poliittisista elämäkerroista, esimerkiksi entisen eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen (kok.) kirjasta Liehuva Liekinvarsi. Varsin triviaaleja tähän nähden olivat ne kirjan julkisuuteen nostetut siteeraukset yksityisistä kirjeistä.