Miten paljon siinä onkaan jytyä. Toinen nero, Rudolf Steiner, sanoi, että alkoholin tehtävä on kehittää minässä itsekkyys (erillisyys). Tämä itsekäs typeryys, jossa alkoholisti pakottaa (tai yrittää pakottaa) muut sopeutumaan sairauteensa, on tavallaan väistämätön vaihe tiellä itsetietoisuuteen, jossa ihminen voi ylittää itsensä. Se näet johtaa lopulta tilaan, jossa lajin edustaja voi tietoisesti valita moraalin, jota noudattaa. Tämän oivalluksen muuten hienosti jäsenteli kolmas nero Richard Dawkins eilen Yle Teemalla esitetyssä tiededokumenttissa: Lajien synty.
Nähtävästi hän oli itse päätynyt noihin ajatuksiin, siltä kuulosti, jotka löytyvät jo Rudolf Steinerin Vapauden filosofian esipuheesta. Siinä mitään, kaikki mikä ei ole kiinni pultattu, on vietävissä.Prosessi, jossa ihminen tulee ensin erillisyytensä orastavasti havainneeksi, ja sitten erillisyydestään täysin palkein tietoiseksi, on heviä. Kivulias matka läpi puupäisen egoismin minuuden eheytymiseen, jossa erillisyyden synnyttänyt itsekäs alempi minä hitaasti kuolee: se on suuri setri, joka pimensi varjollaan Gilgamesh-kuninkaan valtakunnan; se on suuri tammi, joka kalevan kansan täytyi kaataa.
Suuri puu on arkkityyppinen allegoria laumaeläimestä eriytyneen minän matkasta täyteen ihmisyyteen - läpi kynnysten. Erillistyneen minän, egon on pakko kuolla, ja ikään kuin syntyä uudelleen, koska se egoistisessa muodossaan varjostaa, muutosta vapautumista itsestään. Ego (pää) ei kestä kollektiivisen sfäärin energiaa, sen johon ydinihminen meditatiivisuudessaan yltää, siksi se on kaadettava.
Tästä syystä, koska islamissa alkoholin sielullinen vaikutus tunnetaan, ja taas halutaan estää tai ainakin jarruttaa yksilöitymiskehitystä, alkoholin käyttö on yleisesti pannassa muslimiyhteiskunnissa.
Tätä prosessia ei lopulta voi estää, alkoholi on vain varjominää, egoa, sen syntyä nopeuttava väline. Mutta jos haluamme ymmärtää, miksi tämä myrkky on niin suosittu, ja lumoaa luonnonkansat ja rahvaan - juuri erillisyys on se syy. Aikaisemmin uutisoin brittitutkimuksen, joka kysely paljasti juuri sisäisen erillisyyden tunteen alkoholin nauttimisen suurimmaksi yksittäiseksi perusteeksi.
Alkoholi taas pyrkii estämään paisuneen varjominän tuhon, ja vähilläkin määrin se säilyttää egoismin vallan yksilössä, usein yksinäisessä, tuskaisessa, ja eikö vain, aineriippuvuutensa takia myös itsesäälistä kärsivässä yksilössä. Buddhalaisuus kehottaa juuri siksi jättämään alkoholin - tästä syystä: paluutien löytäminen erillisestä minästä edellyttää uuden kasvua, ja taas vanhan minän samanaikaista vähenemistä.Tämä on hitaan mutta kylläkin säännönmukaisen muodonmuutoksen, sisäisen vallankumouksen, esoteerinen uudensyntymänmysteerio: yksilön karman muutos dharmaksi, tieksi.
Täydellisestä erillisyydestä tullaan tietoisena ydinihmisenä takaisin sielunykseyteen - täydellisesti vapautuneina vanhan minän kahleista. Toisin kuin mitä vielä Jan van Rijckenborgh sanoi, tämä sieluntilanmuutos "verentilan aspekti" näkyy esimerkiksi ihmisen kliinisessä verenkuvassa, johon se on stabiloitunut. Veressä ei ole enää mitään, mitä nykyteknologialla sen olemuksesta ei saisi selville.
Verestä puhutaan toki kirkoissakin ilman, että sillä olisi ollut enää vuosisatoihin tätä todellista ymmärrystä verenmysteerion merkityksestä.
Monta nimeä tällä ykseydenprinsiipillä on; mielestäni neutraalein olisi ehkä buddhaluonto, jonka konnotaatiot eivät ainakaan viittaa persoonallisuuksiin, tai mihinkään, mitä nyt voisi joku kuppikunta yksin omistaa, ja kieltää pelastuksen muilta.
Tämä matka, jossa alkoholismi on yksi alkuvaiheen lastentauti, on ihmisen elämätarkoitus; jos joku ei sitä tiennyt, ja tuota tietoa tarvitsee. Täydellinen vapautuminen alkoholismi-sairaudesta tarkoittaa, että on syntynyt uusi kuolematon sielu (joka on vapaa kaikesta muustakin lihan riippuvuudesta kuin alkoholista). Toisen empirian kansalainen.
Olkaa hyvät.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar