Entä jos lasten ja nuorten hätä, on hätä aikuisten vastuun ohuudesta ja välinpitämättömyydestä? Jotain tämän suuntaista tiedotusvälineiden mukaan kysyi Lapuan piispa Simo Peura äsken Kauhajoen kirkossa järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa.Tohtori Martti Lindqvist, vainaa, tuosta jo totesi, että äidit ovat varma syyllistyksen kohde kun muuta ei ole käsillä. Kun lapsista ei ole tullut kunnolla konformisia.
Ja tämä pappien päättely on juuri sitä, mitä voisi verrata laastarin käyttöön vatsahaavassa.
Entä jo konformismi onkin koko ongelman ytimessä: kuuliaiset ihmiset eivät ajattele omilla aivoillaan, ja kirkko on ollut ensimmäisenä torppaamassa viitteitäkin sellaisesta.
Miksi Jumala sallii aivottoman konformismin? Ehkä siksi, että muita vaihtoetoja vaimennetaan kaikkien julkis-instituutioiden koko voimalla, ja Hänenkin kaikkivoipaisuutensa on siinä koetuksella.
Vielä 100 vuotta sitten kirkolliset viranomaiset takavarikoivat vaarallisia teosofisten kirjailijoiden teoksia. Suomessa tämän koki Pekka Ervastin Nykyinen asema, koko sen 1. painos (joka opetusministeriön takavarikko tosin purettiin, koska Venäjän kirkko ei sallinut uskonvainoja).
Mutta nykytilanne tai asema siitä ei ole olennaisesti muuttunut, mitä tuo yhä yllättävän ajankohtaisenkuuloinen Ervastin pikku teos esitti.
Konformismi edustaa järjettömyyksiin sopeutumista opportunistisin perustein. Stanley Milgramin tottelevaisuuskokeessa kokeenjohtajan apulainen, tavis kadulta, kidutti armoa anelevia ja huutavia ihmisiä (näyttelijöitä) kuolemaan saakka mitättömän muistivirheen takia, vaatimatonta avustajapalkkiotaan vastaan. Eivät kaikki, mutta useimmat. Kokeet tuomittiin epäeettisinä, koska ne järkyttivät kuuliaisia ihmisiä, jotka olivat kokeeseen sen todellisiksi koehenkilöiksi valikoituneet.
Ihminen ei saa herätä tekojensa vastuuseen, kun hän on vain nöyrä tottelija. Tämä on ollut aseita siunaavan kirkon kanta, johon ei ole näkynyt päivitystä.
Tosi asiassa tämä on jotain jonka luonto murtaa: esimerkiksi valtiojohdon siunauksella oikeudettomia joukkomurhia tehtailevan kuolemanpartion, teloituskomppanian jäsen tarvitsee itse tuon kokemuksen, mitä on tulla laittomasti ja oikeudettomasti teloitetuksi – kasvaakseen itsenäiseen, tietoiseen vastuuseen. Inhimillisesti katsoen se on lähes välttämätöntä.
