Vähä vasrajanabuddhalainen eettinen-päättely III

jatkuu …Suomenkielessä, kuten ei monessa muussakaan kielessä, ole ilmaisua itseä kohtaan tunnetulle myötätunnolle. Löytyy toki itsesääli ja itserakkaus, negatiivissävytteisiä ilmaisuja. Taas sellainen kuin "terve itsekkyys" kummittelee itsensä kehittäjien ymmärrettävästi mukavasti maksavissa julkaisuissa. Tämä terve, sanokaamme vaikka itaruus voi toki konnotaatioltaan olla vähän edellisiä parempi, ja vaikuttaa ehkä softilta. Mutta tosi asiassa se on egoististen suuntausten kyynärpääargumentteja, aivan kuin itsekästä minää pitäisi terveyden nimissä oikein paapoa, että se eläisi ja hyvin voisi.
Sanskritin kieli ja jotkut kadonneet kielet, kuten kai aremia … (en ole aivan varma), ovat tunteneet tämän käsitteen: pyyteetön myötätunto, jonka kohde on maailmassa elävä oma itse. Kysymykseen, elääkö maailmassa, vaiko eristyä siitä, ei ole helppoa vastausta (koska onnellisessa tapauksessa nämä tapahtuvat samanaikaisesti) .
Sisäisyyden muutos, ihmisessä kasvaneen sisäisen ulos tulo maailmaan tapahtuu tietoisuuden muuntumisen ja myötätunnon myötä. Kun minäkeskeisyys laskee irti, tosi vapautuminen alkaa vasta tässä vaiheessa.
Tätä seuraa sen suhteen rakentuminen, jossa ratkaistaan suhde mammonaan ja maalliseen elämänmuotoon, mutta hieman paradoksaalisesti myös kaikkeen ulkoiseen vaikutukseen, auktoriteetteihin, jotka useimmiten pyrkivät vain maadoittamaan kaikki henkiset kilvoitukset ja omilla aivoilla ajattelemisen. Itsemäärääminen voidaan sotkea egoismiin, ja niin tehdään tuhannesti.
Ei liene sattuma. että Matteuksen evankeliumi kertoo itsetietoisen ihmisen(pojan) omien valintojen tien suhteessa valtaan, hedonismiin ja kiusaukseen käyttää kykyjään omaksi hyväkseen.
Kuulen epäilyksen, mutta omantunnontie ei jätä epäilystä omasta olemuksestaan, että se olisi ulkoinen harha tai muuta sellaista, koska se on kokonainen elämä, ei vain satunnaista henkisten asioiden harrastelua sunnuntai-iltapäivisin.
Verrataanpa idän universaalia tietä tähän: Rudolf Steiner Münchenissä 22.5.1907

Rosenkreutzilainen ei näe ihanteena fyysisestä maailmasta eristäytymistä, se olisi hänestä väärä ratkaisu, sillä hänen tehtävänsä on juuri fyysisen maailman henkistäminen. Noustuaan henkisen elämän korkeimmille tasoille hänen täytyy sieltä saadun tiedon valossa tehdä uutterasti työtä koko fyysisen maailman ja varsinkin ihmisen puolesta. Tämä näkemys tarjoutuu välittömästi rosenkreutzilaiselle hänen löytämänsä viisauden valossa.
Tämä on sama ongelma kilvoittelun itsekkyydestä, jätämmekö maailman vain jälkeemme, kokiessamme yhtymisen ikuiseen itseemme? Kysymys on universaali, ja ilmeni jo varhaisessa buddhalaisuudessa – aina boddhisatvalupauksen muotoutumiseen, ja sen standartoitumiseen saakka.
Ei tämä nyt vielä niin tavattoman monia ihmisiä koske - heränneetkin käyvät yleensä läpi valmistavia asteista - mutta löytyy toki niitäkin, joille tämä eettinen kysymys harjoittamansa henkisyyden orientaatiota on esitetty.
Teosofiataustaisen länsimaisen henkisen orientaation yksi merkittävimmistä haasteista on kysymys ihmisyydestä, onko se - siis inhimillistyminen - vain jokin välttämätön pakko joka kuuluu osana (visuaaliseen) selvänäköön tähtäävään koulutustiehen?
Tämänlaatuisen ihmisyyden välineellistämisen seurauksena on ajateltu - ja tämä näkyy selvästi sekä teosofisissa ja antroposofisissa kirjoissa - että voidaan suuren ihmisyyden puhkeamisen ja kasvamisen pitkä tie laittaa syrjään, käyttää muita välineitä ja konsteja ihmisen henkisen organismin avaamiseen.
Niin voidaankin tehdä, mutta se energiataso, mihin shakrat auki puoskaroimalla ylletään, ei ole samaa taajuus kuin vihkimyksissä boddhisatvapolulla, ja sen universaaleilla länsimaisilla vastineilla. Manipulaatiotekniikoiden avulla negatiivisen kundaliinienergian vapauttamisella ei liioin saavuteta mitään sellaista korkeaa henkistä viisautta ja näkemistä, josta olisi mitään hyötyä ihmiskunnalle, päinvastoin.
Luostareiden henkisissä kouluissa taas opetellaan ensin käytös, sitten spontaania ihmisyyttä, ilman että ajatuskone tuumii hyvien tekojen palkkaa tms.. Käy se niinkin, vaikka hieman hullulta tuntuu. Jos tänne vielä synnytään, se testataan myöhemmin, toimiiko ihan oikeasti. Kaikki maakehityksen päähän edeltä tulleet eivät synny, se on heidän vapaa valintansa.

Yläkuva: Bodhisattva Maitripa, Ytimen näkijä, buddhaluonnon salaisen aspektin, mahamudraopetusten, noiden mielen luontoa yksityiskohtaisesti aste asteelta etenevien pitkälle hiottujen mietiskelymenetelmien luoja.
Alla: Nagarjuna, tyhjyysfilosofi.