Kommentissa parisen päivää sitten arvioitiin, että vuonna 1918 jaettiin Suomessa oikeutta, kuolemaa, perustaltaan rikollisesti. Siltä se näyttää.Helmikuun lopulla vuonna 1918 Suomen puolustusvoimain pääesikunnan antoi ohjeet sota-ajan oikeudenkäytöstä, jota osuvasti kutsuttiinkin Ammutaan paikalla –ohjeeksi. Tämä teksti täyttänee Haagin sotarikostuomioistuimessa kansainvälisen rikoslain pykäliä, esim. rikos ihmisyyttä vastaan saattaa sopia tunnusmerkistöön. Eivätkä teot näin ole vanhenevaa sortimenttia.
Koska ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheimin antamaa ohjetta myös sovellettiin, ainakin Varkaudessa ja Tampereella, tämä olisi nyt syytä takautuvasti tutkia sotarikoksena todennäköisin syin, ja selvittää, elääkö vielä joitakin innokkaita upseerikokelaita tuolta ajalta?
Jos ei muuta, saisimme puolueettoman tutkimukseen perustuvan lausunnon asiasta. Esimerkiksi Jarkko Tontti jolla on sekä pätevyys, asiantuntemus että ilmeinen kiinnostus kysymystä kohtaan, voisi selvittää olisiko Lahtari-Kustaan esikunnasta vielä sittenkin joku Haagiin lähtijäksi?
Myönnän, että sekava on case. Lisää hämäryyttä ja vastuukysymysten arvioinnin vaikeutta tuo se, ettei ohjeessa kyse ole lakiin perustuvasta määräyksestä, van se oli laiton kuolemanpartio-ohje ilman käskyn voimaa. Mahdollinen raskauttava asiainhaara, nykyaikaisen käsityksen mukaan.
Alustavissa arvioissa kyseeseen voisivat tulla vain ankarat pykälät sotarikoksen, rikoksen ihmisyyttä vastaan tai vaihtoehtoisesti kansanmurhan kriteeristön täyttävä summittainen murhaaminen.
Juridisesti ongelmaksi muodostuu myös se, että eduskunta ei ollut julistanut maahan sotatilaa - mutta on näitä Haagissa siinä talossa nähty, ihmiskunnan sotkuista pahimpia ja julmimpia.
Toisen epämääräisen, siviiliväetöön kohdistuvan, tällä kertaa käskyn, armeija sai tiistaina 8. heinäkuuta 1941 Suomen ylipäällikkö Mannerheimilta, juuri Itä-Karjalan valtauksen alla: Itäkarjalaista väestöä on kohdeltava ystävällisesti, mutta varovaisesti. Venäläisväestö on vangittava ja lähetettävä keskitysleireille. Tämä olisi kuulunut jo Nürnbergissä loppunäytöksessä liittoutuneiden johdolla murehdittaviin asioihin, mutta jostain syystä J. Stalin ei halunnut sinne ylipäällikköä Suomesta, ei edes Suomeen sotasyyllisyystuomittavaksi. Onkohan tuota muuten kukaan selvittänyt, miksi ?
Disclaimer: Sisällissodassa (v.1918) tapahtuu aina julmuuksia puolin jos toisin, eihän sitä tarvitse edes sanoa. Mutta jos siltä tuntuu, voi sen sanoa tuohon perään. Helpottaa.
Kuva: vuonna 1918 teloitus Länkipohjassa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar