Kollaasin tekijänoikeuksien haltija ei ole jättänyt tietojaan, joten tuossa se on. Vaikuttaa että vaivaa ainakin on nähty. Mutta on sitä nähty muuallakin, Setä Samuli on hyvin, hyvin vittuuntunut siitä, että sen (käsikassaran Naton) Georgian johdolle antamaa varoitusta olla hyökkäämättä Etelä-Ossetiaan ei otettu niin todesta kuin olisi pitänyt.Koska maata kuitenkin valmennetaan Natoon, ja todellisuudessa mahdolliseen konfliktiin osattiin varautua, oli paikalla amerikkalaisia erikoisjoukkoja, jotka toisin kuin georgit pystyivät neuvottelemaan venäläisten komentajien kanssa.
Osaltaan tämä diplomatia rauhoitti tilannetta, ja valoi öljyä todellisen Venäjän ja Naton välisen konfliktin puhkeamisen päälle. Mutta se ettei Georgia kuunnellut tahoa, jonka jäsenyyttä se hakee, ja kuumakallet pääsi irti soitellen sotaan, sitä ei aivan villasella paineta. Maan jäsenyys Natossa siirtyy aiotusta nyt alustavasti ”muutamalla vuodella” - jatko riippuu paljon päättäjien harkintakyvyn kehittymisestä.
Älkää kysykö lähteitä, sillä ne ovat :)
Itse arvioin: uskon vaalien voimaan tuossa harkintakyvyn löytymisessä.
2 kommentarer:
Hei, innoks natokiimainen ystäväni on jo alkanut epäilemään oikeassaoloaan. Hän on näet korkeassa ministerineuvoston virassa tuolla Brysselissä. Hänen mielestään kannattaako meidän mennä samaan Natoon georgialaisten ja muiden kuumakellejen kanssa? Minusta se on politiivista ajattelua mieheltä, joka on ollut innokas Stubbilainen ja siten Naton ylin ystävä. Mitäs minä muuta kuin olisin pois moisesta kerhosta, joka johdattaa meidät varmaan mitä ihmeellisimpiin konflikteihin.
OL
Tässä taas toinen näkemys:
http://www.voima.fi/content/view/full/2760
"Kuulostaa siltä, että diplomatian maailmassa Venäjä ei nauti suurta luottamusta. Ystäväni sanoo kääntyneensä Naton kannattajaksi."
Jylhäkin kuulostaa siltä, että on ryhtynyt ajattelemaan peräti toisin: "En ole ajatellut, että Venäjä olisi sellaisenaan suurin uhka Suomelle. Tosin Georgian tapauksen jälkeen tulee sellainen olo, että ehkä konfliktin todennäköisyys ei olekaan aivan pieni."
Olo?
Juuri tuota tunnepohjaista russofobiaa natofanaatikot toivovat ja siihen suuntaan viuhtovat. Varmaankin tämä Voiman pääkirjoitus tuottaa heille suurta tyydytystä.
Suomessa kuten Georgiassa natojäsenyyttä käytettäisiin itään päin uhoamisessa selkänojana, aluevaatimuksia ym., uskoen ja selittäen, että tuo puolustusjärjestö muka sellaista aivan odottaa.
Skicka en kommentar