Bruce Springsteen Darkness on the Edge of Town, 1978, kolmen vuoden äänityssessioiden tuloksena syntyi peräti 70 laulua, joista merkittävä osa julkaistaan vasta nyt The Darkness On The Edge Of Town Story -laatikossa. Olen odottanut 32 vuotta.Olin sivarissa, ja himassa käymässä, että jysähtikö se omassa huoneessa yks´perjantai.
Lontoossa on jonkin sortin maalimanmediatapahtuma, kun filmidokkari The promise: The Making of Darkness on the Edge of Town julkaistiin.
Springsteenin mukaan monet rannalle jääneistä biiseistä olivat hyviä mutta ne eivät kertoneet teeman yhtenäiseksi ajateltua tarinaa, joka oli hänen päässään.
Muulla kuulemma ei ollut merkitystä kuin sillä, että hän oppi oman taiteenalansa mestariksi.
Noin.
Sinänsä varsin egoistinen pomo-asenne, koska kyseessä oli hänen vahvin luomiskautensa, ja pitkin 80-lukua tuota kamaa kuunneltiin kapisilla boolegeilta, usein c-kaseteilta, kasetilta kasetille kopioituna.
Otsikon biisi kuuluu niihin ei_koskaan_julkaisua_saaneisiin, mutta oli vaikuttava, hyvin vaikuttava.
Pomo esiintyi leffan ennakkonäytöksessä olli saarelana - hyvä sillä, kuva hänestä on nyt sellainen äkkiväärä muutenkin. Tämähän tiedettiin, mitä diivailua se duuni oli, ja on sitä varsin yleisesti.
Mutta siis nyt kun olisi mahdollista 24-bittinen blu-ray tuon analogikaman digiformaatiksi, se saa näytteenotoltaan alhaisen 16-bittisen muodon, cd:n, joka ei niin paljon bootelegeja rikkaampi toistoltaan ole.
Hyvä näinkin. Mutta haluan myös häviöttömän sananpituuden, 24 bittiäni.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar