Mies oli AKS:n kannattajajäsen, joka sodan alkaessa eli fasistista unta suur-Suomen rajoista jossain Uralilla.
Aika järjettömässä valloitussodassa muutti päiväkirjojen sävyä, siis moodia hänen käsityksissään: Taavetti Heikkinen: Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat1941-1944. Ajatus.
Tämä kirja nähtävästi voisi auttaa ymmärtämään,
a) että tiukkojen kuulustelujen kidutuksissa ym. pakottamisissa suomalaiset eivät olleet yhtään sen inhimillisempiä kuin muutkaan sotarikolliset.
b) tuossa natsien kanssa puuhatussa sodassa romahtaneita, ja sodan jälkeen alkoholisoituneita ihmisiä.
c) kritiikittömien nato-haukkojen mielentilaa myydessään missiotaan: Suomen kansa ei vielä tajua, miten suuri juhla alkaa.
d) kaikkia lahkolaisia poliittisia liikkeitä: sillä myöhemmin taistolaiset suurena hetkenään (Moskovasta tultuaan) pohtivat samoin kuin Heikkinen 15. elokuuta v. 1941 (huom. samaan aikaan Suomi hylkäsi rauhantarjouksen paluusta talvisotaa edeltäviin rajoihin):
Keskustelimme syvällisesti 'uuden Euroopan' rajoista, johtovaltiosta ja Suomen asemasta siinä.Kasvukertomukset ovat usein mielenkiintoisia: sattumalta katsoin tv:2:lta Menetyksen hinta -sarjassa Toivo Sukarin hinnan. Siltähän se meno kylläkin jo elämäkokemuksen mukaan näytti, mutta lestadiolaisen taustan ja suhteen siihen valottaminen oli clue.
Jarmo Niemisen toimittama Taavetti Heikkinen – Rintaman poliisi, Valvontaupseerin päiväkirja 1941-1944, Ajatus Kirjat 2010 julkaistiin Helsingin Lasipalatsissa 30.9.2010.
Tällaista kirjaa ei ole aiemmin kirjoitettu, koska ei ole ollut mistä kirjoittaa. Tapana oli, että tämän kaltaiset muistiinpanot poltettiin eivätkä tiedot ole siirtyneet sukupolvelta toiselle, Nieminen sanoi, (ps. sama Nieminen joka tässä kerran saapasteli sotilaspuvussaan kesken prof. Heikki Ylikankaan tilaisuuden salin eteen kommentoimaan).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar