Stadionrockareiden sukua

Paavi Benedictus XVI Espanjan Santiago de Compostelassa ulkoilmamessussa oli koukussa 20 000 ihmistä. Oletuksena en väheksyisi noiden massatilaisuuksien psykologista voimaa.
Muistutan Paavi Johannes Paavali II:n vierailusta Puolassa käsäkuussa v. 1979 juuri vastaavanlaisesta, poweri-pitoisesta ulkoilmamessusta alkoi prosessi, jossa itäblokista murtui satelliitti kerallaan. Puolaa itseensä luukuttomatta juuri muut maat eivät olleet valmiita - niissä ei ilmennyt sellaista kansannousua - demokratiaan, ja suureen perustuslailliseen muutokseen.

Nyt Espanjassa taantumuksellinen Paavi Benedictus oli huolissaan muun muassa homojen oikeuksista (Homoavioliittojen rekisteröinti Espanja sallittiin v.2005) ja ehkäisystä.
Benedictuksen edeltäjä otti yhteiskunnallisen sanoman, selvästi ymmärrettävän kommunismivastaisuuden puheeseensa.
Nyt taantumus-paavi Benedictus hoksii peräti traagista, sellaista, että vanhalla mantereella Jumalaa pidetään nykyisin vapauden vihollisena.
Jumala vapauden vihollinen?
Tässä on osin sellaista samaa monopolimenoa kuin kepulaisuudessa. Jos arvostellaan maaseutua, kepulainen vetää siihen yhdysmerkit maaseudun epäkohtien osoittelun ja puolueen arvostelun välille. Ja toisinpäin: arvostelet kepua = kritisoisit koko Suomen maaseutua.
Siis jos arvotellaan katolista kirkkoa nyt esimerkiksi pedofiliasta, murhista, elin- ja huumekaupasta, rahanpesusta, ym. se on sama kuin arvosteltaisiin Jumalaa.
Itsessään olen pannut merkille että gnostinen kristillissuuntaus, jota kirkko vainosi satoja vuosia, jonka jäseniä se murhasi ja kidutti, elää ilman ongelmia ja laajenee, myös Espanjassa.
Miksi? Koska se skeema toimii nykymaailmassa, ja vastaa yhä enenevässä määrin nykyihmisen eksistenssiään koskeviin kysymyksiin. Ei sellaisenaan muinaisessa muodossa, mutta dynaamisena, filosofis-eettisenä ja transsendenttina järjestelmänä kataarien gnostismi on päivittynyt tähän aikaan ja elämänmuotoon; kykenee vastaamaan olemassaolomme perustaa koskeviin kysymyksiin, jotka karvalakkikristinusko on onnistunut hämärtämään sellaiseksi järkeä nolaavaksi, ei-tajuttavaksi satuolento-opiksi, että käytännössä kirkko tukeutuu johonkin loogiseen - se tukeutuu oman perustansa murentaviin tiedeuskon oletuksiin.
Tämä vieraus on myös katolisen kirkon tie: se on itse hukannut ja saastuttanut oppinsa - mutta kuten alussa mainitsen, instituutio voi yhä liikutella ja suunnata valtavia emotionaalisia virtoja otollisessa ympäristössä, vahvan paavin hääriessä puikoissa. Ei aina, mutta jokus pinnan alla kytee sellaista, joka pyrkii pintaan.

Harva muistaa tai tietää, että Kuubassa Paavi harasi kakkaa.
Paavi Johannes Paavali II vieraili maassa v. 1998, ja tapasi Fidel Castron, joka puolestaan haastoi paavin debattiin oikeudenmukaisemman maailman aikaansaamisessa. Otteita tuosta Fidelin ulkoilmasaarnasta:

Teidän pyhyytenne!
Oli häikäilemättömän epärehellistä liittää Teidän pastoraalinen matkanne tavoitteeksi toivo meidän pienen maamme, johon on kohdistettu kauppasaarto ja taloudellinen sota ainakin 40 vuotta, jalojen päämäärien ja itsenäisyyden tuhoutumisesta.

Castro jatkoi 28.1.1998 Havannassa: olemme antaneet maailmalle hyvän esimerkin. Te vieraillessanne siellä, jota jotkut nimittävät kommunismin viimeiseksi etuvartioksi. Me vastaanottamalla uskonnollisen johtajan, jonka syyksi on katsottu vastuu sosialismin romahtamisesta Euroopassa.
Castro sanoi olleensa suorastaan liikuttunut paavin pyrkimyksistä saada enemmän oikeudenmukaisuutta maailmaan.

Valtiot tulevat katoamaan ja kansat muodostavat vain yhden ihmisperheen. Jos teidän julistamanne maailmanlaajuinen solidaarisuus voisi levitä kaikkialle maapallolla ja jos kaikki yltäkylläiset tavarat, joita ihminen voi lahjoillaan ja työllään tuottaa, voitaisiin jakaa tasapuolisesti kaikille inhimillisille olennoille planeetallamme tänään, silloin maailma olisi todella luotu heitä varten.

Castron mukaan ei olisi nälkää ja kurjuutta, ei sortoa ja riistoa, ei nöyryyttämistä ja halveksuntaa, ei vääryyttä ja tasa-arvottomuutta, vaan maailma, jossa ihmiset voisivat elää täydessä moraalisessa ja aineellisessa arvokkuudessa, todellisessa vapaudessa. Se olisi oikeudenmukaisuuden maailma.

Teidän ajatuksenne evankeliumista ei olisi vastakkainen sille.

Mutta, mitä sitten:

On olemassa niitä, jotka enteilevät ilmestyskirjan tapahtumia ja niitä, jotka unelmoivat niistä.

Lahkolaisuuden ydin on unelmoida omasta pelastuksesta ja maalata piru toiselle olemassaolevalle.

Ps.
Barcelonassa tänään päälle 200 seksuaalivähemmistön edustajaa kokoontui suutelemaan kadulle paavin ajaessa ohi turva-ajoneuvollaan.

Kuvasiteeraus: John Paul II meets Fidel Castro - on January in 1998.