
Kansalaisuskonnot ovat hajonneet, ei niitä ole muillakaan. Jopa kepu tukiaislinjallaan, jossa "keskellä" yhdistetään vasemmiston ja oikeiston huonot puolet oman edun tavoitteluun, rämpii näkemättä seuraavan peltolohkon takaista maisemaa.
En antaisi ilmastokirkolle korkeita pistetä uutena kansalaisuskontona, vaikka se kieltämättä veroineen onkin jo kuin kirkko konsanaan kansankeskellä.
Työväenliike, hylkäämällä sen ajattelun, jota esimerkiksi Yrjö Kallinen sen sisällä edusti, tuhosi tiensä tulevaisuuden yhteiskuntaan. Teosofistyyppinen ajattelu voisi olla - ja onkin, ymmärrän sen nyt - se elementti, joka tekee Marxista ontologisesti kestävän uskontojen läpivalaisijan. Sillä, kuten teosofit sanoivat jo logossaan, totuus on kaikkia uskontoja korkeampi.
Oliko työväenliikkeen alkujaankaan viisasta hyllyttää uskontoa koskevaa ohjelmakohtaansa ilman perusteita? Kaikissa vallankumouksellisissa prosesseissa tehdään virheitä.
Mutta virheet maksavat, usein koko vallankumouksen. Tässä tapauksessa koko valtiomallin, jonka perusta on ontologisesti hetteiköllä, antamatta, koska mallissa ei näköjään voida antaa, joukoille ehjää ja uskottavaa paitsi maailman, koko elämän selitystä (sallittakoon pieni anglismi). Jäämäintressien kantajana liikkeellä, kuten Nevalinna sivaltaa, ei ole enää historianfilosofista tehtävää.
Kuvaavaa todella on näennäistieteellisen materialismin = tiedeuskon sekä geenifatalismin voima, joka itsessään pyrkii täyttämään kansalaisuskonnon paikan, eli vastaamaan eksistenssiä koskeviin suuriin kysymyksiin. Sen oma genetiikan vulgääri väännös toimii predestinaatio-oppina, joka sanelee elämisen ehtoja, vaikka loogisesti on yhtä ristiriitainen kuin kuin kalvinistinen edeltäjänsä.

Kriisihän näky eri tavoin; yksi ilmennys siitä on länsimainen zen, jossa sen hedelmillä pyritään tyydyttymään, mutta korkean filosofian perustalle vaihdetaan tiedeusko.
Luterilaisuus omalla tavallaan tekee saman sekularisaation naamarin takana: kumartaa materialismia, joka mitätöi hengen kieltämällä sen oman perustan. Ja taas, se ei voi oikeasti kauan toimia niin.
Urheilu on ollut kansalaisuskonto, jonka tämänkin kultin peruta heiluu. Jo Yrjö Kallinen kysyi sen mieltä: Mitä arvokasta on siinä, että joku urheilija on sekunnin murto-osan toista nopeampi?
Edelleen tulemme sen sekundaarisen argumentin kanssa tekemisiin, että hyvinvointivaltion alkutaipaleen tehtävä on täytetty: aineellinen hyvä on jaettu, ja elinkaaren lopussa rappio, generaation muutos degeneraatioksi, taas pyrkii taas palauttamaan systeemin muutosta edeltävään uomaan.
Edes ns. sosiaalinen hakkerointi (termisuom. Pekka Himasen) ei mahdu demareiden ajatteluun, vaan konseptissa pelittävät yhä laitosmaiset ylätason ratkaisut asiaan kuin asiaa. Se syö lopunkin mojon, jos jokin vielä henk´toreissaan haukkoo. Lukiolaisille järjestetyn varjovaalin tulos on linjassa sen vierauden kokemuksen kanssa, josta kävin itse demaripiireissä keskusteluja jo 1980-luvulla - korjatakseni asiaa. Turhaan.
Ei mulla muuta.

Vapautuminen = Deliverance -teos, Kalervo Palsa.
Alla: Tintoretto (Jacopo Comin) 1500-luku.
Alinna: Self Degeneration by Youssef R (kantsii klikata suuremmaksi)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar