Hirvijahtiin lähdössä hallituksesta ainakin neljä ministeriä ...Jyrki boy Katainen (kok.) on harrastanut metsästystä pisimpään: hän lahtaa eläimiä jo 25 vuoden kokemuksella. Jässi osallistuu niin lintu-, jänis-, majava-, kauris-, peura- kuin hirvijahteihin. Lisäksi Katainen suorittaa vuosittain karhukokeen.
Minkähänlaisenhan kokeen karma suorittaa yksilön seuraavissa inkarnaatioissa tuon listan pohjalta?
Minä ainakin tyhjentäisin panospesän omaan ohimooni ennen kuin ampuisin yhtään aivo-olentoa, tai söisin sen kuollutta ruumista.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalta (kesk.) taas aikoo vasta suorittaa tänä syksynä hirvikokeen mutta on jo lähdössä aseen kanssa hirvijahtiin. Samoin mm. hallintoministeri Mari Kiviniemi (kesk.)
On näitä vielä aikuisena raakalaiseksi ryhtyjiä, eri syistä.
Minulle tuttu professori, jota nyt en sattuneesta syystä ole muutamaan vuoteen tavannut, kertoi kokemuksestaan, kun hänet oli pakotettu tai painostettu, miten vain, mukaan primitiivisiin kepulaisten hirvenkaatorituaaleihin; ystävä puhui siitä, mitkä olivat kokemukset, kun ensimmäisen kerran täytyi tällainen olento ampua.
Todella suuri uros-sarvipää sattui kohdalle: proffa oli juhlittu laukauksesta, mutta sisimmissään hän ei jupileerannut. Kokemus oli kauhea. Mutta samalla siis primivitiivinen miehisyysriitti.
Nyt voi sitten hyvin jättäytyä taustavarmistelijoiden joukkoon, hän sanoi.
Tämä henkilö on tosi asiallisesti huippuälykäs, ja loputtomien keskustelijeni kommentoija ja opponentti pitkin 1980- ja 1990-lukuja. Kasvoimme molemmat tämän dialogin kautta.
Tätä taustaa vasten hän aloittaa, tavatessamme, suoraan jostain olennaisesta teemasta. Hän päätteli metsästyksen raaistavasta ja komformivoivasta vaikutuksesta jotain sen suuntaista, että on siihen vapaaehtoisesti suostunut uransa ja perhesuhteidensa takia.
Hirvikantaa pidetään maan kattavasti metsästysseuroja varten, vaikka helikopteri olisi turvallisin ja tehokkain väline villieläinhoidossa.
2 kommentarer:
Jos yleensä olen jostakin onneelinen, niin isänti asenteesta aseisiin. Hän joutui jatkosotaan 18-vuotiaana ja koki myös Lapin sodan. Mutta sen lisäksi hän ei ollut suorittanut asepalvelusta ja joutui sen tekemään vuoden ajaksi Lapin sodan jälkeen.
Isäni sanoi meille lapsille, että hän oli käyttänyt perheen asekiintiön täyteen ja että hän ei halua lastensa leikkivän aseilla. Ei edes ritsoilla tai kaaripyssyillä. Ja olen itse aina kunnioittanut hänen toivettaan ja siksi olen ylpeä myös itsestäni.
Tjaa.
Mun isä taas läks sotaan 17-vuotiaana. oli siinä muutaman kuukauden harjoittelujakso alussa, kuulemma.
Neutraali hän oli, tai skeptinen aseiden suhteen. Hävitti niitä kätkennän aikana.
Sivarivallinastani ei muistaakseni sanonut mitään, vaikka itse oli valtiolla näissä hommissa.
Broidi ampu mökillä ilmakiväärillä pikkulinnun, ja järkyttyi siitä - myöhemmin kertoi - eliniäkseen, ja lopetti lihansöynninkin.
Mä oon ampunu itte jousella, tarkkuutta, siinä kolmikymppisenä.
Ei välttämättä mielekästä elämyskalastelua sekään.
Skicka en kommentar