Kyllä se vähän kuuluu, arvoisa kenraali Gustav Hägglund, ja raflaava haastattelunne Aamukkarissa.Sama juttu teille kuin aiemmin Tuomiojalle ja Korkeaojalle. Naton kanssa solmimamme NRF-sopimus ei ole turha paperi, tai pelkkä muodollisuus, se vakava sitoumuksen sinetti, jota olisi tullut miettiä etukäteen, että voi tulla ja tulee kustuja kusisiin mestoihin.
Suomi yritti kyllä takaporttia, josta lusmia erilleen, milloin sadat eivät maita. Mutta se aikansa toiminut organisaatio muuttui, nyt Suomen pikku nätti "emme ole päivystysvuoroissa" -klausuuli on vailla pohjaa.
Te btw olitte puolustusvoimien komentaja, kenraali Hägglund, kun NRF:n salainen valmistelu aloitettu, ja kaiketi kehittelemässä ko. klausuulia, jolle Natossa naurettiin. Se Suomen "puolueettomuus" teettää.
Kusti ei nyt kuitenkaan näe virhettä omanaan, vaan Suomen ajautuminen "aseellisen selkkauksen osapuoleksi, ja se on virhe, jota poliitikot eivät ole havainneet. Suomesta on tullut nyt hallituksen vastustajien vastustaja."
Yllättävän kevyttä ja ilman toimivaa historian tajua sortteerattua ajattelua edustaa tämä sotaherra. Kirjasta en tiedä, näkyy olevan muistakin kirjoittajia.
Afaganistanin ja monen vaaravyöhykkeellä olevan islamislaisvation paluu keskiaikaan mm. sukupuolten välisissä (alistus)suhteissa ei tietenkään ole vain "sisäinen kysymys". En jättäisi Turkkiakaan yksin "kasvamaan" noiden ääriainesten kiihkon armoille, kun maa vielä itse etsii Eurooppalaista yhteyttä. Minä olen siellä kiertänyt sen seitsemän seurakunnan rauniot tsekkaamassa.
Kannattaisin aitoa puolueettomuutta ilman lainausmerkkejä. Suunnan ottamista, ja maanpetokselliseksi luonnehdittavien sopimusten purkamista ja uusia eduskuntavaaleja, joiden yhteydessä voisi kai hyvin olla myös neuvoa antava kansanäänestys Natosta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar