Se on täällä - keskuudessamme

kuin satuolento. Keskusrikospoliisin tuore Korruptiotilannekuva 2009 -raportti Hanke 490092, RTP 9122/213/08 osoittaa, että elinkeinoelämän korruptio jää tilastoihin piiloon niin hyvin, etteivät viranomaiset pysty sitä tunnistamaan. Tapauksia ei räikeimmässä muodossaan tuoda julkisuuteen.
Vaikka tosi asiassa he itse tekevät niin. Kaavamuutoksia kinuava vaalirahoittaja Toivo Sukari uhkaili poliittisilla suhteillaan suorassa tv-lähetyksessä vastaavaa asuntoministeri Jan Vaapaavuorta (kok.).
Vapaavuori oli coolina, ja enemmän kuuntelupuolella, vaikka hän toki tietää että väkivalta lopettaa vittuilun. Mutta siksi ehkä tietää myös, että malttina menettäneen voi hyvin antaa tuollaisessa tilanteessa puhua itsensä suohon.
Suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa olevaa korruptiota eivät tunnista edes lahjonnanvastaista työtä tekevän Transparency Internationalin indeksit, puolestaan toteaa tutkija Paavo Isaksson Helsingin Sanomissa.
Kärjistävä rinnastus Valko-Venäjään ei ole aivan tuulesta temmattu, jos nyt nostetaan pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kanta, jonka mukaan omilla aivoillaan ajattelu täällä tarkkailupuolella on loukkaavaa.
Sukari muuten itki vielä perästä, ettei vaalirahoitustouhusta ole ollut kuin haittaa hänen bussiniksilleen. Mitähän piti olla?
Vaalirahoituksen epäselvyydet pudottivat Suomen Transparency Internationalin havaintoindeksilistalla (Corruption Perceptions Index) viidenneksi. Indeksillä mitataan poliitikkojen ja viranomaisten lahjonta-alttiutta maakohtaisesti.
Talouden ja yhteiskunnan kansainvälistymisellä on monenlaisia vaikutuksia myös korruption ilmenemismuotoihin. Elinkeinoelämän aktiivisuutta tarvitaan maailmanlaajuisesti korruption torjuntaan. Vain vähäinen osa kansainvälisesti toimivista yritysjohtajista on selvillä ulkomailla tapahtuvan viranomaislahjonnan rangaistavuudesta.
Venäläisyritykset ovat tuoreen selvityksen mukaan erityisen alttiita turvautumaan kohdemaissaan lahjontaan. Myös Venäjällä tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa korruptiotilanteen kehittymiseen.
Venäjällä yritys- tai kansalaisjärjestösektorilla ei ole mekanismeja avoimeen ja rakentavaan yhteistoimintaan julkisen sektorin kanssa.
Korruption torjuntaan on kiinnitetty huomiota niin Pohjoismaissa kuin Baltiassakin. Tilanne Virossa ja Latviassa näyttää parantuvan, mutta Norjassa rikoksia ja ongelmallisia käytäntöjä on tullut esiin kasvavassa määrin.
Talouskriisi luo uusia paineita ja mahdollisuuksia yksityiselle hyödyntavoittelulle. Elvytys- ja tukijärjestelyjen valvontakeinot ja -resurssit tulisi turvata.
Elinkeinotoiminnan lahjusrikoksista jää suuri osa viranomaisilta piiloon. Lahjusten ottajat toimivat rikosilmoitusten mukaan usein työnantajaltaan salassa mutta antajat työnantajayritystään hyödyttääkseen.
Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien rikosilmoitusten kuvauksissa olennaista on taloudellisenhyödyn tavoittelu.
Yleisin tekotapa on oikeudeton taloudellinen toimi. Yrityssalaisuusrikoksista epäillään yleisimmin elinkeinoelämän kaikilla sektoreilla uutta yritystoimintaa aloittelevaa entistä miestyöntekijää.

Vaalirahoituskeskustelu ja rikoslain lahjusrikoslainsäädännön tarkistaminen jatkuvat keväällä 2009.
Päätöksentekoon liittyvien rikosepäilyjen selvittäminen vaatii esitutkintaviranomaiselta erityistä tarkkuutta, toteaa KRP raportissaan.