Nobelisti Martti Ahtisaari puuttuu vakavaan ylilyöntiin, STT/is, johon maahanmuutosta vastaavat viranomaiset ovat nähtävästi syyllistyneet. Ja ettei vain nyt rasistisessa laitaoikeistossa ääneen lietsottavan poliittisen paineen alla? Eipä tietenkään.Tapaus kuulostaa todella törkeältä ja epäinhimilliseltä. Miten nykymaailman sivistysvaltiossa voi tapahtua tuollaista?
Missä inhimillinen harkinta? Mihin Suomi on menossa?
Fiiliksiä.
Kansaan on ikään kuin syntynyt jokin epätyydyttävän porvarillisen elämänmuodon arvotyhjiö, jonka täyttämisestä kilpailevat vasemmisto ihmisyysvaatimuksineen, ja toisaalta välirauhan aikaiseen suur-Suomi-fasismiin nojaavat, eivät nyt enää niinkään marginaaliset ryhmittymät.
Ei peliä ole menetetty, mutta ko. epäihmismäisiin poliittisiin intentioihin ei ole varaa suhtautua olankohautuksella. eihän? Tämä ilmiö on tullut (taas) jäädäkseen, eikä suinkaan laannu seuraavia eduskuntavaaleja kohti mentäessä.
Fiiliksiä II.
Sisällä maassa on jotain.
Täällä ikäänkuin olisi haiskahtanut lievä fasismi, kun tuossa ulkomailta taas tänne rantauduin, ja rajan ylitin.
Fiiliksiä III.
Näköjään pohditaan luterilaisen, murha-aseita siunaavan raakalaisuskonnon pakkosyötön korvaamista jollain koulujen "uskontotiedolla". Puolivillainen ratkaisu, epäilemättä, tekeillä, mutta on siinä ujutettu termiin jo sana "tieto".
Milloinhan tulee etiikan vuoro.
4 kommentarer:
Uskontotiedon opetuksessa on kuitenkin jotain järkeä, sillä uskontotieto auttaa mielestäni etiikkaa paremmin ymmärtämään maiden tapakulttuureja. Etiikan pohdiskelu voi olla hyväksi muuten vain, mutta koska uskomusjärjestelmät ovat muovanneet melkein koko maailmassa paikallista tapa- ja arvojärjestelmää, näiden asioiden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään sitä, miksi maailma on sellainen kuin se on.
Lisäksi se auttaa siinä, kun mietitään, mitä voidaan tehdä ja mitä ei voida tehdä. Kaikissa maailman kulttuureissa on paljon "korjattavaa", mutta on aivan turhaa pistää paukkuja yrityksiin muuttaa sellaisia asioita, jotka ovat jonkun sikäläisen uskonnon keskeistä doktriinia.
Näihin pitää vain sopeutua, ja dialogia oikeasta ja väärästä voidaan käydä lähinnä niistä asioista, joissa uskonnon vaikutus on vähäinen.
Juuri näin, observoiva uskontotieto lisää ymmärrystä maailmasta.
Mutta ilman etiikkaa se munaton.
***
" ..on aivan turhaa pistää paukkuja yrityksiin muuttaa sellaisia asioita, jotka ovat jonkun sikäläisen uskonnon keskeistä doktriinia."
Turhaa?
Tää teesi taas IMO muistuttaa enemmänkin yleistä harhaluuloa.
Jopa hindulaisuuden (pyhää) kastijakojärjestelmää on onnistuttu horjuttamaan.
Joku burkha voidaan kieltää, jos se onkin alistamisen väline.
Kristinuskon kylkiluujuttuihin ym. taas suhtauduttiin jo myöhäiskeskiajalla skeptisesti ...muuta kuin pois vaan.
Vuokraamot ovat lähellä.
Katsopa Gandhi, tuo 8 Oscarilla v. 1982 palkittu lähes orjallisen tosi brittileffa..
Lähinnä ajattelen asioiden muuttamista nykyisellä aikajänteellä.
Uskonnot ja niiden perusteella syntyneet tapajärjestelmät ovat eläneet, mutta joku muutos on voinut ottaa 500 vuotta eli parikymmentä sukupolvea.
Nykymaailmassa aikajänne on noin vartti. Sen jälkeen kun jostain ongelmasta on kirjoitettu internettiin, toimenpiteitä vaaditaan seuraavana päivänä ja tuloksia ensi viikolla.
Tässä maailmassa ei ole muuta mahdollisuutta kuin joko muuttaa maailmaa ja hyväksyä, että kulttuurimuutokset ottavat aikansa, tai hyväksyä se, että tuloksia pitää saada aikaan nopeasti, jolloin kannattaa keskittyä niihin asioihin, joille voidaan vaivattomasti tehdä jotakin.
Yleensä ajatellaan kehitystä kuin jonain itsestään selvyytenä, että suunta on oikea. Esimerkiksi Turkin EU-jäsenyydestä puhuvat omasta mielestään ihan jonkunlaiset kysymyksen asiantuntijat, miten Turkin ”tulee jäädä kasvamaan” jäsenyyden ulkopuolelle nykyiseen asemaansa.
Jos nyt siis otamme esimerkiksi islamilaisen fundamentalismin, joka systemaattisesti pyrkii taannuttamaan arabimaita keskiaikaan. Se itse syntyi 1000 vuotta sitten tuhotun korkeakulttuurin raunioille, mongolien hävitettyä Bagdadin.
Se pyrkii lakkauttamaan demokratian, tieteen ja juuri Turkin kaltaiset perutuslait, ja niiden tasa-arvokehityksen. Sykäyksin tämä suuntaus etenee, koska retoriikka on vaha, ja he voivat osoittaa sekularisaation ja länsimaisen elämämuodon tyhjyyden (mikä muuten on väistämätön vaihe ihmisen yksilöitymiskehityksessä).
Se ei ole hidas: katsokaa Irakia.
Fundamentalisteilla on jo pelottava jalansija turkkilaisessa yhteiskunnassa, ja maa kulkee ties monettako sotilasvallankaappaustaan kohti.
Turkki, sen maltillinen enemmistö, tarvitsee tästä syystä unionia enemmän unioni vähä-aasiaa.
Skicka en kommentar