Sota joka ei ollut tarpeen

Se, mitä tiedän, on että sotaa pitäisi käydä vain kun se on tarpeellista, eikä Irakin sota ollut tarpeellinen, paljastaa CNN-kanavalla Scott McClellan, toimi vuodesta 1999 Bushin avustajana ja myöhemmin presidenttikaudella Valkoisen talon tiedottajana vuoteen 2006.
Hän ehti valehdella Irakin sodasta itsekin, ja mobilisoida "kansalaismielipiteen lähteitä".
Mielenkiintoista McClellan analyysissä on, että mitään hallinto Valkoisessa Talossa ei voinut kyseenalaistaa tai uudelleen arvioida, koska ei päämieskään niin tehnyt - täysi sarvikuonomeno.
Se että Valkoisen talon Karl Roven mukaan McClellan kuulostaa nyt joltain vasemmistobloggarilta, tarkoittanee, että "vasemmistobloggarit", kuten Riverbend, ovat vain olleet kokoajan oikeassa.
Huomautus: WhiteHouse-kielessä pelkästään se, jos kannanotoissa laillisuus ja ihmisyys korotetaan taloudellissotilaallisten intressien yläpuolelle, edustaa vasemmistolaista kirjoittelua.

Paljon uskotaan yhä markkinoiden huomaan

Globalisaatioksi kutsuttua prosessia voidaan hyvin tarkastella taloudellisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja teknologisesta näkökulmasta. Tässä on kyse makrotaloudesta.
On vissi eri asia valmistaa valtionyhtiössä esimerkiksi maataloudessa tarvittavia lannoitteita ja pitää yllä vaikkapa siemenhuoltoa kuin tehdä valtiollisesti television osia, eikö?
Kun markkinafundamentalistit ja spekulantit saivat päähänsä taas yhden hyvän globaalin hypen, he päättivät lyödä rahansa maatalouden lannoiteteollisuuteen, olivat suojattomat kansantaloudet taivaisiin räjähtävien lannoitehintojen armoilla - vaikka kyseessä on myös kriisiajan valmiuteen liittyvästä kansallisesta omavaraisuudesta.
Aivan kuin valtiolla ei olisi enää oikeutta omistaa ja ohjata - kohtuullinen hintataso varmistaen - edes sen turvallisuuden ja kriisivalmiuden kannalta olennaista ja tärkeää tuotantoa. Puhumattakaan muusta.
Paavo Lipponen väittää että markkinaliberalismin vastustaminen on mantra. Ja sitä se ehkä onkin, koska näitä mekanismeja ei edelleenkään kyetä tunnistamaan, ja vielä vähemmän valtiollisella tasolla ennakoimaan markkinoiden liikkeiden vaikutuksia eri sektoreila, myös aivan elintärkeillä tuotannon aloilla.
Alistuminen markkinaliberaalien kehittämiin pseudoihin lainalaisuuksiin johtaa kansalaisvaltioissa ongelmiin, joita ei hallita. Tosi asiassa mille tahansa rajuille tuotannon ja materiaalihintojen heilahteluille löytyy myös varovaisuusperiaatteen mukainen tie; jos nyt vaikka esimerkiksi ensimmäisen öljykriisin jälkeen olisimme ottaneet oikein onkeemme, olisi energiaomavaraisuus Suomessa taattu.
Sähköauton akkujen ja varausjärjestelmien kehittäminen on suurilla autoyhtiöillä yhä lapsenkengissä, koska se ei olisi symbioosissa öljy-yhtiöiden edun mukaista.
Ilman polttoainetta kulkevien ajopelien kehittelyn seuraukset sai katkerasti tuta jo New Yorkissa toiminut sähkönero Nikola Tesla (1856- 1943). On mielenkiintoista nähdä, kuinka käy suomalaisen sähköauton kehittäjien yhteisön, joka on hakenut toimintamallia Linux-yhteisöstä. Globaalisti Microsoftin käyttikset haastaneen avoimen Linuxin kehittäjät ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka mukaas mahdottomasta tehdään mahdollista, koska niin on oikein.
Sähköauto on polttomoottoriautoa yli kolme kertaa energiatehokkaampi. Sähköauto on myös ainoa käytössä oleva tekniikka, joka mahdollistaa kaikkien päästöjen nollaamisen(CO2, pienhiukkaset, typpioksidit, häkä, alailmakehän otsoni). Sähköautojen laajamittainen käyttöönotto esimerkiksi vetyautoihin verrattuna vaatii varsin vähäisiä infrastruktuuri-investointeja.

Changelessness

Taannoin Kemppisellä nim. Leena esitti hyvän kysymyksen, miksei kaikille, jotka syntyvät, ole selvää ”millä pelisäännöillä tänne tullaan”?
Ensinnäkin, osalle hyvä ja pahan tunteminen, ja erottelu, on varsin selvää, spontaania tänne tullessa ennen kuin ko. ”haihattelu” lakimoraalin sisäistäneiden viisaiden aikuisten toimesta tukahdutetaan. Niin rousseaulainen en ole, että väittäisin kaikkien syntyvän pelisääntöjen, etiikan ja oikeustajun kanssa. Olen tavannut lapsia, joille empatiakyky täytyi kehittää.
Mutta tuo kyssä "miksei kaikille syntyville ei ole selvää .." tulisikin esittää mm. pääuskontoamme ylläpitävälle instituutiolle ja sen silmän alla tapahtuvalla suomalaiselle koulun uskonnonopetukselle, koska se opettaa yhä rinnan kahta järjestelmää: muinaista juutalaisuuden kymmeneen käskyyn perustuvaa lakimoraalia (oletus), mutta myös jotain kristinuskon etiikasta (kultainen sääntö), joka, nk. vuorisaarna, on lakia selvästi korkeampi säädöskokoelma.
Tämän uuden, nyt jo 2000 vuotta vanhan korkean ihmisyysihanteen voidaan havaita talmudilaisessa kirjallisuudessa törmänneen lakiin heti julkistamistaan seuranneina ensivuosikymmeninään.
Kirkko ei ole halukas erittelemään sitä, mikä on tämä kompromissi, ja miksi se pitäytyy silmänopissa - joka nyt sitten juuri eritoten maaseutuväestön keskuudessa on yhä pidetty.
He vastaavat tutulla mantralla, jota ei ymmärretä (ja tämä näkyy viimeisessä UT:n suomennoksessa).
Millainen filosofis-teologinen nero täytyykään olla ymmärtääkseen sanat: kunnes taivas ja maa katoavat, laista ei katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, kunnes kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18). Kyse on, kuten taas siteerausta edeltäneestä jakeesta selvästi ilmenee: täyttämisestä, päivittämisestä, lainmoraalin korottamisesta henkilökohtaiseksi etiikaksi (mikä tämän aionin aikana ei edes tule tapahtumaan).
On sanomattakin selvää, että vanha opittu jää uuden perustaksi. Tämä on nähtävissä kaikkialla, missä systemaattista oppimista tapahtuu.
Lienee sitten eri asia, että tämä yksi taantumuksellinen kristinuskon laitostyyppinen suuntaus kiistää oppimisen idean, inhimillistymisen prosessin, perustaltaan. Sen sijaan he keskittyvät fatalismiinsa ja lähinnä oppimattomuuden seurausten lievittämiseen esimerkiksi rippikäytännöllään.
Lain ja omantunnon välinen jännite, joskus se voi olla vahva, kun ihminen on esimerkiksi kieltäytynyt tappamasta kirkon siunaamilla aseilla mutta eikö hän silloin ole olut kirkkoakin kuuliaisempi lain noudattaja? Laki kieltää tappamisen, minusta vieläpä kategorisesti.
Tämä muuten jotenkin käväisi äsken mielessäni, kun tv-ruutuun uutisissa ilmaantui sliipattu nuori henkilö, joka oli mieltä että välilliset verot ovat poikaa, eli vain köyhien tulee maksaa veroja, ja jonka mieliharrastuksia on tiemmä majavien kuolleiden ruumiiden käristäminen ja syöminen.
Kuva linkitetty hs:n verkkosivulta: Pertti Jarlan Fingerpori

Räjähdys kaukaisessa galaksissa

Nämä ovat upeita juttuja, ja tiede on saanut selvyyden (Nature 22.05), kuinka supernova purkautuu arviolta sata miljardia kertaa kirkkaampana kuin aurinkomme. Kuvassa Nasan satelliitilla taltioitu ja Princetonin yliopistossa määritelty 2008D:n elämän loppuvaiheen jakso.
Pieni osa kiintotähdistä räjähtää näin, valtavalla energiapurkauksella, mutta sellaisiakin löytyy, kuten Rudolf Steiner sanoi Dornachissa 4. kesäkuuta 1924: on myös tähtiä jotka räjähtävät valtavalla tehollaan leimahtaen yhdessä hetkessä (ja mitä materialismi ei vielä tunne).
Oma aurinkomme ikänsä päätteeksi – kaukaisessa tulevaisuudessa - laajenee, ja siten tuhoaa aurinkokunnan kaiken elämän, kunnes lopulta hiipuu pois.
Aikakäsityksemme heikosti taipuu käsittämään kosmisia aikajaksoja. Se on tavallaan kolmiulotteisen avaruuden vanki. Näin on ymmärrettävää, että esitämme tuon teoreettisen aikayksikkömme, valon matka vuodessa, avaruudellisten etäisyyksien mittakaavana.

Poliittisessa kulttuurissa tapahtuu

Paavo löytyy joka ilta taulutöllöstä, kun pujottelen. Eilen Bettinalla: julmana, oikein vihaa tiemmä tyhmyyttä.
Mitenhän se oli, Washington-asiakirjojen mukaan hän yritti vuoden 2002 joulukuussa liittää Suomen USA:n johtamaan lähtökohtaisesti kv-lakien yli tepastelemaan perustettavaan koalitioon, koska Paavo Lipponen viisaudessaan tuumasi, että kuitenkin YK:n turvaneuvosto siunaa sotatoimet, kuten se oli tehnyt Nato-johtoisen KFORin marssiessa Kosovoon v. 1999; Irak vain ei ollut akuutissa kriisissä, sen miehityksen syyt olivat aivan muut, ja sille silmänsä ummistaminen voisi ollakin nimeltään aika tyhmää. Ihan etukäteisviisaasti, mikään yllätys tämä sotaretken seuraus ei ollut globalisaatiokriitikoille tai edes katoliselle kirkolle.
Taas sen Suomen kansan ymmärtämättömyyden panettelun suurvaltajohtajalle (koskien Nato-jäsenyyttä) painan villaisella: eihän hän voinut tietää kaiken tällaisen vuotavan julkisuuteen. Väkinäistä [lue: tankeroa) suomalaisaseiden myyntiyritystä tuolla tasolla joku taas saattaisi pitää tyhmänä touhuna. * * *Nyt tiemmä pidetään "julkeana vihjailuna" (HS 20.5.) jo pelkkää havaintoa, että kohdennetussa vaalirahoituksessa kunnostautuneelle Tokmanni Oy:n konsernijohtaja Kyösti Kakkoselle haetaan vuorineuvoksen arvonimeä, ja asialla hakemssa ovat ko. tukea saaneet.
Aivan suora kytky - ei mitään häpyrensseliä näillä poliitikoilla.
Vennamo kutsuisi tuota seteliselkärangaksi.
Edelleen sanoisin, ettei avoimuus ja läpinäkyvyys voi legitimoida korruptiota - ehkä helpottaa vain sen havaitsemista ja tutkintaa.
”Kun tarkastelee anomuksen kohteena olevan henkilön ansioluetteloa nykyisten vuorineuvosten ansiolistoihin, heräävät ensimmäiset epäilyt. Kansainvälisissä keskusteluissa joudutaan jopa kysymään, onko Suomi maa, jossa arvonimiä voidaan ostaa samalla tavalla kuin aatelisarvoja tai opinnäytteitä eräissä banaanivaltioissa”, Raimo Ilaskivi niittaa us-kolumnissaan.

Ota kantaa vaalijärjestelmän uudistamisesitykseen,

neuvoo Jarmo Lahti digitodayssa.
No joo, onhan se totta, että päämies Matti Vanhanen on väärillä jäljillä, jos hän esittää, että avoimuus ja läpinäkyvyys legitimioivat korruptiota - ehkä helpottavat vain sen havaitsemista ja tutkintaa.
Voidaan myös suht´ objektiivisesti ja perusteltuun tietoon nojautuen sanoa hänen yksniittiseen ajatteluunsa “kehyskuntien puolesta”, että ko. Sukarin mallin mukainen kaupan keskittyminen ja mm. rajua autoistumista suosivan yhteiskuntarakenteen moukarointi, ei ole kestävän, ei sosiaalisen eikä ekologisen kestävän kehityksen mukaista; vaikuttumia sen tukemiselle ehkä tulisikin hakea muualta.
Kananmunapaskan tuoksuinen case.
Mutta muuten olemme autamatta 50 v. jälkijunassa näiden lakien kanssa:
Maalaisliiton legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo yritti kesällä 1957 käyttää hyväkseen metsäteollisuuden avokätisyyttä ja lupasi järjestää vientimaksulakiesityksen teollisuutta hyödyttävään muotoon, jos puolue saa 100 miljoonaa markkaa vaalitukea.

Korsimo väläytti, että teollisuus saisi kaupan päälle vielä oman ministerin hallitukseen. Metsäteollisuus ei suostunut kauppoihin, sillä se olisi niellyt kaikki ne rahat, joita oli ajateltu antaa puolueille seuraavan kahden vuoden aikana.
Metsäteollisuus ei jakanut puolueille mitään pikkusummia, sillä 1962 se nosti keräystavoitteensa sataan miljoonaan markkaan.
Amerikkalaisdiplomaatille ilmoitettiin, että tuona vuonna teollisuuden rahaa porvarillisille puolueille annettiin 250 miljoonaa markkaa. Kirjassa arvioidaan kuitenkin, että summaan oli laskettu koko teollisuuden maksamat tuet. Lisää.
Lehden luvussa Niklas Jensen-Eriksen.

Soon_to_be_socialist

Eduskunnan emerituspuhemies Paavo Lipponen näkyi Arto Nybergin vieraana (su 18.05,2008 klo 19:45). Sattui silmään. Hän pääsi siinä selittämään eurooppalaista sosialismi-käsitystä, ja vertasi sitä perisuomalaiseen hienoisesti latautuneeseen "peräkylän sosialismi-näkemykseen", kuten hän tuon ilmaisi.
Mä vaan, kuten varmaan Paavokin, kohtasin SDP:ssä sisällä tämän peräkylän näkemyksen, vieläpä aika vahvana. Me Eurooppa-suuntautuneet emme esimerkiksi vielä 1980-luvulla olleet huudossa, emme lainkaan muodissa, jos Paavo haluaa muistaa.
Kun aloitin duunin SNK:ssa, sain työpöydälleni vaaleanpunaisen ruusun, sellaisen "manuismin punaisen", kuten sanottiin - kyseessä oli DDR-suuntautuneen enemmistön muistaminen omalla tavallaan. Puolueessa oli ns. dantem-johto, ja se jakoi tosi asiallisesti kenttää. Kalevi Sorsaa pidettiin oikean mallin sosialistina (mm. Jyväskylän linjapuheen ansiosta) , vaikka myöhemminkin Kalekin esitti tuon Lipposen määrittelyn: "Mehän elämme siinä jo".
Mutta kyllä mä Hesassa tapasin ihan samaa jaottelua. Ihmettelin tätä pimentöä, jonka Lipponen oli omalta osaltaan murtanut puoluetoimistossa työskennellessään kansainvälisten asiain sihteerinä.
Nähdäkseni vasta NL:n satelliittien romahdus lopetti tuon reaalisosialismin ihannoinnin, oli se niin tiukassa.
Niin ..
Sosialistina pidin, ja pidän edelleen, olen aina pitänyt yhtenä perinteen parhaana edustajana kuvan hahmoa. Joku roti pitää olla, vai mitä Paavo!

Keisarillinen Saksa Suomessa tuki Leniniä?

Mielenkiintoinen keskustelu uusista ideoista tulkita historiaa. Ovatten kaukaa haeuttuja nämä tämän päiväiset Manun arkistoista kaivetut löydöt, ja argumentoivassa keskustelussa heikot teoriat murenevatkin.
Toukokuun 16. päivänä 1918 Mannerheim otti vastaan Helsingin keskustassa lahtarien voitonparaatin, jolla haluttiin osoittaa, että sota punaisia vastaan oli muka voitettu suomalaisin voimin.
Saksalaisten joukkojen vain kuukautta aikaisemmin tekemä invaasio ei ollut helsinkiläisille, ei silloin eikä nytkään ole mikään itsestään selvä asia. Riidatonta johtopäätöstä ei ole, vaikka yhdeksänkymmentä vuotta tästä on keskusteltu, miksi saksalaiset joukot tulivat kesken sisällissodan Suomeen?
Mikä oli heidän tulonsa merkitys sodan lopputulokseen?
Tuo presidentti Mauno Koiviston ajatus historiasta, että keisarillisen Saksan valtiojohto halusi pitää bolševikit vallassa Neuvostoliitossa, ilmentää ehkä vain hänelle ominaista "monimutkaisuuden kaipuutta".

Toivossa on hyvä elää - odotamme johtopäätöksiä

Esa Suomiselta löytyy sen verran varmoja näkemyksiä päivän asioista, että annan palstaa hänelle:
Kun (Matti) Vanhanen väittää olevansa tietämätön siitä, mistä tai keneltä hänen vaalirahoituksensa tulee, hän valehtelee. Tämän voin itse ehdolla olleena varmasti todeta. Hänen asemassaan oleva henkilö ei varmasti jättäisi taustoja arvailujen varaan ja vain ottaisi vastaan ruskeita kirjekuoria. Hän myös hyvin tietää, että (Toivo) Sukarin ja kumppaneiden kaltaiset kummisedät odottavat vastapalveluksia eivätkä rahoita ketään hyvää hyvyyttään. Nyt Vanhanen tekee työtä käskettyä. Eikä ole yksin. Tämä on suomalaista korruptiota, jolle jatkuvasti paisuvat vaalibudjetit sekä kaiken markkinoistaminen antavat erinomaisen kasvualustan.

Sinustako kirjailija?

Jos Hän ei olisi eversti Alpo K. Marttisen mukaan nimettyjen ”Marttisen miesten" jälkeen näyttävin kansainvälinen sotilasura, saattaisin suhtautua jopa hienoisella olankohauttelulla miehen aikeisiin ryhtyä nyt kirjailijaksi.
Eri asia sitten, miten mm. Afganistanissa ja Irakissa Yhdysvaltain armeijan upseerina erikoisjoukoissa toiminut ja palvellut ammattisotilas voi kertoa asioista. Todellisen näköinen romaanihenkilö lienee se tapa, koeteltu tapa, kertoa henkilön kautta esimeriksi kehityskertomus. Monien sotakirjailijoiden käyttämä keino.
Mitä olen asianomaista kuunnellut, välttämättä häntä ei edes uskottaisi faktan kirjoittajana, ja voisi syntyä kiistelyä. Toisaalta myös sopimukset salassapidosta ovat osin elinikäisiä.
Totuus on usein tarua ihmeellisempi, mutta ei aina. Totuudenetsijänä hänestä tulisi ehkä hyvä sodan järjettömyyden ja absurdiuden, tämän synnyttämien sisäisyyden tuntojen kuvaaja. * * *Irak on maailman kaoottisin paikka. Tämän ihmiskestävyyden koelaboratorion luonteen kuvaamisessa viime vuonna onnistumista haki muutama hyvä elokuva - valottaen myös tuota lähes mystistä ulottuvuuta, sinne hakeudutaan myös vapaaehtoisesti.
* * *
Huomioin HS:n kädenojennuksen, virtuaalisen kirjoittajapiirin, jonka on määrä auttaa harrastajakirjoittajia.

Tylsää teatteria

Eilinen SDP:n puheenjohtajapaneeli Kuopion kaupunginteatterissa oli teatteria, ei siinä mitään. Ilta venähti lähinnä jonninjoutavan vehnästelyn merkeissä, ja tilaisuuden puheenjohtaja Jouni Backmanin tehtävä kai olikin estää keskustelu tilaisuudessa. Puheenjohtajaehdokkaille tarkoitetut kysymykset piti toimittaa tekstiviestillä valkokankaalla näkyneeseen nuomeroon tilaisuuden puheenjohtajalle; me vihaiset keski-ikäisetkin laitoimme sinne vajaat puolentusinaa kyssää – turhaan.
Asiakeskustelun asemesta opeteltiin lausumaan kualjkiäjrylettä ja muuta nurkkakuntaista.
Showmeninkiä meinasi häiritä vain pieni pedagoginen keskustelu, tuodaanko steiner ja montessori peruskouluun, vai tuetaanko niitä erilliskouluina ja virallisen sivulla? Sisällä, kiitos.
Siinä se.
Keskustelua esimerkiksi uskonnonvapaudesta ja -opettamisesta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Liian kuumaa kamaa näihin näytöksiin.
Myöhemmin Eki (kuvassa takana) perusteli tätä, että ex-piispa Ilkka Kantolan (edessä) kanssa olisi syntynyt asiasta vain erimielisyyttä.

Lakimoraalin ylistys

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin mielestä vaalirahoituslakia ei tarvitse noudattaa, koska siitä ei ole säädetty rangaistusta. On paljon niin sanottuja rilunkilakeja, joissa rangaistus ei ole oikeassa suhteessa tekoon.
Näin muun muassa talous- ympäristö-, eläinsuojelu-, ja tekijänoikeusrikoksia onkin ”kannattavaa” tehdä, voi esimerkiksi myydä halvemmalla kuin kilpailija. Silti siinä jää voitolle, vaikka sakkoa ja ehkä joku symbolinen korvaus teosta mätkähtäisikin.
Lainsäätäjän omasta suusta Ylen A-studiossa kuultuna toteamus, että lailla voi pyykiä persettään, josei se kelpaa pelotteeksi, on mielenkiintoinen lakiuskon kiteymä.
Vankeinhoidon entisen ylijohtajan, Markku Salmisen, nimi siinä ettei vain mene hänen humaanin edeltäjänsä piikkiin, yhden myöhäisillan kommentti seksuaalirikollisten vankilassa oli kuin Kallin kanssa samaa sarjaa: kaikilla meillähän (miehiä paikalla, lehdistöä) killuvat nämä rikoksentekovälineet jalkojen välissä, mutta idiootit jäävät kiinni.

Valehtelematta olin lievästi järkyttynyt, mutta osaltaan se auttoi minua tajuamaan maailmaa entistä paremmin, näin voi sanoa, sellaisena kuin se on.

Kansallisromanttisella soopalla ohitettiin logiikka

Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä, sanoi senaattori Kyösti Kallio muilta osin kadonneessa puheessaan Nivalan kirkossa 5. toukokuuta vuonna 1918.
Epälooginen lähestymistapa. Sanoisin mieluummin, meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia eikä liioin mitään palvottavaa isänmaata. Jo areena jossa tämä puhe pidettiin oli vahvasti puolueellinen, ja lähtökohtaisesti Forssan ohjelman vastainen valtiopuheiden pitopaikka.
Kallion mallissa olikin vain natsionalistisia lahtareita, ja heidän hännystelijöikseen kääntyneitä, jotka sitten alkoivatkin pian ottaa vastaan häpeällisiä lahtarihelyjä itsenäisyyspäivänä. Oli poikkeuksia kuten Väinö Tanner, joka lienee ollut ainoa huippupoliitikko linjojen välissä, ja todellinen kansakunnan yhdistäjä.
On vaikea kuvitella elämää 90 vuotta sitten tässä maassa – enkä minä tiedä, miksi maata pitäisi rakastaa. Sen henget ovat olentoja joihin ei pidä pyrkiä luomaan kontaktia ja luovuttamaan rakkauttaan. Se rakkaus kahlitsee ja vääristää maailman nurkkapatrioottiseksi tarkastelukulmaksi, lisää pikkuporvarillista itsekkyyttä todellisen vapauden kustannuksella.
Rakkaus luontoon on muuta kuin rakkaus maahan. Edellinen on vapaata, ja jälkimmäinen itsekästä.
Kosmopoliitti on vapaa, hänellä ei ole isänmaasiteitä, tai sitten hän ei ole todellinen kosmopoliitti. Isänmaanrakkaus estää näkemästä tosi asioita sellaisina kuin ne ovat. Yksi maailman verisimmistä sisällissodista lakaistaan sivuun tällaisella ikään kuin (Kallion) tarjouksella, josko kaikki tulisivat voittajan puolelle.
Olen aina olut tiukka unionisti, sillä tämä maa ei kaipaa itsenäisyyttä. Lahkolaisen kansallistunnon elähdyttämät riekkuvat marginaaliryhmät kaipaavat nyt lisävoimaa suurvallalle pullisteluunsa, sitä he voivat saada vain Natostalla.
Vaikka Suomen puolustusministeri nyt puhuu, että kauttamme virtaisi Natoon ymmärrystä Venäjästä, on asia jotakuinkin päinvastoin. Näille piireille Natolla ei ole mitään muuta käyttöä kuin toimia pontimena rehentelylle itäisen suurvallan suuntaan. Nyt siinä vielä pidetään pientä sordiinoa päällä, kun ei ole ”turvatakuita”.
Viron, ei niin kadehdittava, tie suhteessa Venäjään voisi olla myös omamme. Se vahingoittaisi kansantaloutta molemmin puolin rajaa.
Nato toisi rajoillemme uutta liipaisinherkkyyttä, joka voisi muun kiihkoilun myötä tuhota Paasikiven-Kekkosen elämäntyön. Kekkonen vihasi kotomallisia suojeluskuntanatsejamme, syystä.
Vanhoin suojeluskuntasymbolein koristellun aviisinsa jostain kumpujenyöstä kaivettuaan he jatkavat samaa sotiin johtanutta vihan lietsontaa kuin 1930-luvulla. Kommunikoikoon heidän kanssaan joka uskoo sen voimaan, itse katson että elämässä voi turhautua vähemmästäkin.

Se siitä kansallisesta yhtenäisyydestä.

Minidemokratian kritiikki

Kyllä tästä hyvä lehtimies olisi muutaman hyvän otsikon ja jutun kehittänyt.
Olen samaa mieltä, kiitos aktiivisuudestasi, OL.
Erkki Tuomioja:
hyvät ajatukset näyttivät liian usein vastauksilta viimeisimmän gallupin antamiin vinkkeihin ihmisten huolista. Kun ohjelmasta puuttui yhteiskunnan tilan ja kehityksen analyysi ja menneen politiikan tarvittaessa krittinenkin ariviointi – minkä puutteesta saimme rajua palautetta – ei se (poliitinen ohjelma) auennut uskottavasti tulevaisuuteenkaan.
Äskettän Arja Alho veti muuten esiin hyvän kvasiakateemisen määrittelyn "minidemokratia". Se tarkoittaa tasapaksua elämänmenoa, jossa hallitusvastuussa menetetään kannatusta, koska tehdään tympeää konsensuspolitiikkaa ilman visiota, tahtoa ja usein myös ilman moraalista pohdintaa, ja sitten taas oppositiossa lihotaan räkysyttämällä samaa päivänpolittikkaa vastaan:
Jos toimivaksi demokratiaksi riittää minidemokratia, ei juuri mitään pidäkään tehdä. Pitää vain odotella hallituspuolueena kannatuksen kutistumista ja oppositiopuolueena sen paisumista.
Noin.

Makeiseksi naamioitu hermostomyrkkypullo

Siiderinä markkinoidut maustetut juomasekoitukset nähtävästi kilpailevat varsin nuoren asiakaskunnan suosiosta – juuri päivä pari sitten Ylen tv-uutisissa panimot valittelivat heikkoa liiketoimintansa kehitystä. Ei uskoisi, että menee heikosti, kun vähänkin katselee viikonvaihdeiltojen jälkeen ympärilleen.
Eikä kuluttajillakaan nähtävästi ole pikkurahasta pulaa, 20 sentin hintaisia kuoripantteja löytyy lojumasta ympäriinsä.
Yksi kiinnitti aamulenkillä huomioni, sillä se näyttää kuin joltain karkilta, ja on ”light” - mutta tietty vain sokerinsa osalta.
Muuten sisältö on siiderinä markkinoitua 4,7 % vahvuista hermomyrkkymoskaa, joka varsinkin alaikäisillä, putelin ulkoasusta päätelleen todellinen sen kohderyhmä, rampauttaa episodisen muistin ja aivojen hyppykampuksessa ajatuksen ja aistien terävyyttä generoivan osan.
Pieni maininta tästä vaikkapa perinteisten myrkkysymbolien kera olisi poikaa.
Mielestäni olisi myös hyvä muistuttaa, lähinnä juuri päihdekokeiluihin liittyen, että varhaisen aivojen mielihyväratavaurion seurauksena ihminen menettää luontaisen kykynsä tuntea mielihyvää - ilman tämän spesifin kemiallisen koostumuksen suosiollista, hermosoluja liuottavaa myötävaikutusta.
Siksi todella, ja näin tarkoittaen, sanotaan: ilo ilman viinaa on teeskenneltyä.
Tietenkin tällainen arvio on subjektiivinen, mutta tosi; se kertoo esittäjästään ja sen viiteryhmästä.

Ihmiset nyt puhuvat

Kommunismi viittaa tietynlaiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään sekä näitä järjestelmiä kannattavaan aatejärjestelmään. Kommunismi tavoittelee ihanteensa mukaista yhteiskuntaa, joka on luokaton, tasa-arvoinen ja tuotantovälineiden, kuten tehtaiden ja maatilojen, yhteisomistukseen perustuva. Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. Kommunistien haaveilemassa yhteiskunta-utopiassa ihmisillä olisi ihanteen mukaan todellinen vapaus toteuttaa taipumuksiaan ja saada tarpeensa tyydytetyksi. Näin runoilee WikiPedia.
Jotain - kuin uudelleen syttynyt palava kipinä oli eilen läsnä kommunistien vappujuhlassa K-klubilla. Istuin kantapöydässäni keskustelemassa intellektuellien kanssa.
Valehtelematta tuli tunne, että tämän ajatussuunnan parhaita puolia emme ole vielä nähneet, mutta vaatimattomatkin pyrkimykset sitä kohti, kristinuskon ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen, ovat olleet merkityksellisiä. Tämä pyrkimys ei tule vajoamaan unohduksiin, se ei ole an old fashion, muotiasia, vaan kumpuaa syvältä ihmisolemuksen ydinjärjestelmästä, johon yhteyden luotuaan ymmärtää ykseyden todellisuudentason.
Se siitä, vappuiltapäivän keskustelut olivat mielenkiintoisia retrospektisiä ja poikkitieteellisiä. Kiitos kaikille!

Tästäkin puhuttiin. mm.: "Rauhanliike elää ihmisten mielissä. Jos jotain tapahtuu, 20 000 ihmistä on äkkiä liikkeellä Suomessakin."