Viinalla menee eri lujaa

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 63 prosenttia 25-34-vuotiaista miehistä juo liikaa, eli he ovat suurkuluttajia.
Jokseenkin tyypillistä, ja sanomattakin selvää, lähes kaikki alkoholia sairaalloisesti käyttävät pitävät omaa juomatapaansa kohtuukäyttönä, vaikka testien perusteella riskirajat ylittyvät.
Mihin tämä johtaa?
Meidän mentaalisen pääomamme tasapainon pitäisi kiinnostaa nyt hyvinkin paljon, arvioi Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale. Dialogi-lehden haastattelussa Hän varoittaa tietoyhteiskuntaa rapautumisesta, jos päihde- ja mielenterveysongelmia ei ehkäistä ja hoideta kunnolla.
?
Tuskin tämä tulee rajoittumaan ”tietoyhteiskuntaan”, eiköhän savupiippuyhteiskunta pidä puolensa näissä mittelöissä.
Taipaleen mielestä päihde- ja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja poistamiseen tulisi iskeä reippaasti. Taipalekin näkee, ettei edes raha puhu, vaikka hyvin tiedetään, kuinka paljon työstä syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat maksavat.
Itse näkisin ambivalenssin, kun juomista kuitenkin ihannoidaan. Tässä iltana eräänä kymppiuutisten kevennyksessä juomalaulujen tallentaja kertoo, kuinka hän jo kahdeksanvuotiaana lapsena kippasi isänsä tarjoaman snapsin ”oikein”, pohjanmaan kautta, ja kaikilla oli niin oli pirun hauskaa. Ja ankkurit siitä vähän vitsailevat lopuksi.
Kaksinaismoralistinen kulttuurimme toisesta suupielestään ehkä kertoo jotain juomisen riskeistä, mutta toisesta se yllyttää alkoholismiin - tai tarkemminkin - kannustaa merkilliseen kohtuuköyttöön, joka huolehtii valtion alkoholimonopolin elinvoimaisuudesta. Entistä useammalle se kohtuu vain tarkoittaa kohtalaisen paljon.

Rakkauden paluu

Ymmärtääksemme taas maailmaa sellaisena kuin se on (ei sellaisena kuin sen pitäisi olla) otetaan avuksi Ferdinand Tönniesin käsitteet: Gemeinschaft ja Gesellschaft. Tässä sivilisaatioprosessissa oli nähtävästi välttämätöntä sen kaltainen yksilöjen erillistyminen ja juurettomuus (gesellschaft) mahdollisuus luoda vapaasti luokka- ja verisiteistä riippumattomia yhteisöjä, tai sallia yhteiskuntaorganisaatiossaan myös yksinäisyys, tai alakulttuurinen poikkeavuutensa takia yksinäisten keskinäinen oma riippumaton yhteisöllisyys.
Mutta gesellschaf on haavoittuva, se joutuu järjestämään palkkatyönä sellaiset lähipalvelut jotka gemeinschaftissa olivat aina läsnä.
Kun kysyin tuolla edellä, itse vastaan.
Tästä muuten johtuu että tämä kansa kesti kansalaissodan, joka vei 35 000 suomalaisen hengen – vuoden 1918 saldona. Vihanpidon hävinneen osapuolen haudoilla vierailu kiellettiin. Tämä merkitsi uhrien ihmisarvon kieltämistä; ei puhettakaan että joku olisi massamurhien takia tarvinnut sosiaalista apua, tai että olisi tarjottu omaisensa menettäneille vuosien kriisiterapiaa yhteiskunnan piikkiin.
Gemeinschaft palaa tasoittamaan sen tarpeen, joka elämästä sopimusyhteiskunnassa (gesellschaftissa) on koettu kadonneeksi (lähisosiaaliseksi) ulottuvuudeksi.

Missä Riverbend on?

Hänen ja perheensä Syyriaan muuton (paon) jälkeen on ollut varsin hiljaista, pahaenteisen hiljaista. Viimeinen Riverbendin blogin Baghdad Burning -merkintä on 22.10. 2007. Puolivuotta taukoa tuli täyteen toissapäivänä, ja tänään tuota havahduin ihmettelemään.

Hänen loistavat analyysinsä on painettu kahdeksi kirjaksi; Riverbend ei ole enää Bagdadissa, ehkä, mutta kaupunki palaa edelleen.
Yhä amerikkalainen miehittäjä tapaa pommittaa ilmasta sen kokonaisia kaupunginosia, nyt suosikkikohde on sadr-City.
Maailman uhrivalmeimman armeijan, Muqtada al-Sadrin Mahdi-armeijan kimppuun saattaa tietysti olla perustelut hyökätä ilmasta yli kilometrin korkeudesta – mutta siviiliuhrien summittaiselle tuottamiselle ei voi inhimillisesti kestäviä perusteluja löytyä.

Edit: viimeyön jenkkien höykkäysten Baghdad-saldona surmansa sai 11 ihmistä, haavoittuineita tehtailtiin 74, joista yhdeksän oli naisia ja 12 lapsia.

Lähteen motiivina on lopettaa valehtelu ja salailu

sinänsä okei-kuuloinen pyrkimys. Tämä asia tuskin tulee valmiiksi ennen kuin viimeinenkin tiputuspussi on käännetty.
Itse kuulin nyt vuodetun kanssa varsin samansuuntaisen tilanneanalyysin yhdeltä hiihtosuunnistusmaajoukkueen lääkäreistä, jo vuoden 2003 alun tienoilla. Tilaisuus oli yksityinen, mutta paikalla mm. HS.
Ruotsin hiihtoliiton päävalmentaja Magnar Dalen vahvisti puolestaan v. 2001, että plasmalaajentajat olivat aiemmin yleisesti käytettyjä maastohiihdon maailmassa. Plasmalaajentaja on suht´ varma merkki epon käytöstä, sen peittelyä. Dalen vaati tuolloin suomalaisten selvittävän dopingsotkunsa pohjia myöten.
Ns. hurskas toive.

Kuinka tämä kansa on selvinnyt?

Kansalaissota, siis vapaus-, sisällis- ja luokkasota, jota kapinaksikin kutsuttiin, vei 35 000 suomalaisen hengen – vuoden 1918 saldona. Vihanpidon hävinneen osapuolen osa ei ollut häävi, jopa haudoilla vierailu kiellettiin. Tämä merkitsi uhrien ihmisarvon kieltämistä; ei puhettakaan että joku ei olisi ”tajunnut, mitä tapahtui”, ja tarvitsi siksi sosiaalista apua, tai että olisi tarjottu omaisensa menettäneille vuosien kriisiterapiaa yhteiskunnan piikkiin.
Monille heistä v. -18 uhrien omaisille olisi riittänyt oikeus muistaa vainajaa hänen haudallaan. Tämä vain 90 vuotta sitten.
Nyt tilanne on aivan toinen, kuolonkolarista ja liikenneonnettomuudesta selviäminen vaatii kriisiapua, ja jopa vuosia kestävää ohjattua toipumista onnettomuuden aiheuttamasta järkytyksestä.
Ovatko ihmiset nyt hauraampia kuin ennen? Onko kuolema, hätä ja kärsimys, kuten muuan keskustelukumppanini sanoi, nykyisin niin paljon vieraampia ihmisille.
Elämä on muuttunut, se on selvää, mutta lienee kyseessä myös ammatillisen työllistymisen näkökulma kriisipsykologeilla.
Olenko lukenut jostain tutkimuksen, jonka mukaan kriisiavun ja -terapian hyödyt ovat todellisuudessa kyseenalaisia, muistelen näin. Enpä ihmettelisi, oli sitten kyse hyökyaallosta Thaimaan Phuketista tai Espanjan bussiturmasta Malagassa, ilmestyy jotain myös kirkonmiestä ja piispaa hokemaan omaa retorista kysymystään, miksi Jumala sallii?
Olisi varmaan erijulmaa oikeasti tietää jotain tuosta systematiikasta, mitä onnettomuuksissa yksilölle sisäisesti voi tapahtua? Entä jos ymmärrys syysuhteista oikeasti vapauttaisi surusta? Tai entä jos edes vähän auttaisi menetykseen, tajuta tuo, että se mikä näyttää onnettomuudelta, ehkä onkin jotain aivan muuta.
Tästä keskustelin kerran kataarien kanssa. Sinänsä mielenkiintoista; elämän suuren kulissin takaisen todellisuuden tarkastelussa – siellä missä kuoleman ja uuden syntymän välillä sovitetaan syysuhteita – tämä tapahtuma, jossa elämä kuin leikaten katkeaa suuronnettomuudessa, ei ole kirous.
Joskus se näyttäisi todella ohjaavan yksilöitä äkkilähtöä seuraavassa elämässä karmallisesti suureen mahdollisuuteen kohota henkisiin vihkimyksiin.
On sitten hieman eri asia, voidaanko vainoja ikinä niellä? Kataaritkaan, nuo kerran aiemmin essealaisina ja pogomiileina tavatut, ja nyt mm. ruusuristiläisinä elävät sielut, eivät ole ehkä täysin historiassa kokemiensa vainojen yli päässeet.
Muuten: uskonsa ja aatteensa takia marttyyrinä kuolleet syntyvät takaisin kahta kauheampina.

Kylmäävää

Ei kai ole sinänsä mikään suuri kestohäpeä eikä varsinkaan salaisuus, että Suomi oli maailman ainoa demokratia, joka vapaaehtoisesti liittoutui natsi-Saksan kanssa.
Fasistisen korttitalon kaaduttua ja erityiskohtelun saatuamme liittoutuneilta, emme valitettavasti tajua arkipäivän fasismin läsnäoloa vieläkään – esimerkkinä vaikka likimain mitättömänlievien poliittisen johtomme sotasyyllisyystuomioiden jatkuva ”aiheettomiksi” julistaminen, ja tuomittujen täyden syyttömyyden vakuuttelu.
Tässä päivänä parina luin muuan räyhäoikeiston äänenkannattajaa. Vaikka sellaista kvasivalistunuttahan tuo yritti aikansa esittää, toden karvansa media nosti pian esiin. Mielenkiintoista, että olin tämän aviisin pari pitkää juttua kuin lukenut jo englanniksi. Lisäksi kylmät kolumnit noudattivat määrättyä sabluunaa.

Kun akateeminen natsi tulee esiin, hän heittää jonkun fasistisen perusteesin, ottaen kuitenkin siihen jo viimeistään seuraavassa kappaleessa pienen akateemisen pesäeron. Puolet vedetään takaisin, koska niin markkeerataan punnitsevaa orientaatiota asiassa. Ehkä kolumnisti myös mainitsee ettei ole natsi, jos nyt ilmassa tällaisia epäilyksiä leijuu.
Muuten kansaa estoitta kosiskelevan julkaisun freimeissä akateeminen natsi haluaa antaa itsestään kohtuu kultivoituneen vaikutelman, sellaisen, ikään kuin hän suhtautuisi kriittisen järjellisesti itse esille vetämäänsä teesiin, vaikka se tosi asiallisesti on uskontunnustuksen kaltainen valmis joko/tai –mallinen nieltävä umpirasistinen premissi.
Ei maaiilmassa ole mitään natsien illuminaattia, ei, mutta nämä henkilöt astuvat esiin, oikealla hetkellä, kun aatteensa elähdyttämä media avaa sivunsa.
Jokin löyhä globaali verkosto nähtävästi toimii samoin ajattelijoiden välillä tässäkin tapauksessa: jos sellainen on ”ekoterroristeilla”, talonvaltaajilla ja nahkapäillä, miksei myös koulutetuilla natseilla?
Kotomaamme suojeluskuntanatsit ja sen suunnan sympatisantit ovat aina olleet, ja niin näköjään ovat vieläkin mukana elähdyttämässä ylikansallisia fasistisia yhteiskuntaideoita, niitä mukailevissa piireissä, lisäksi estoitta vanhojen symboliensa alla.
Näiden mm. kansanryhmien vastaista kiihotusta harjoittavien toimijoiden paljastaminen olisi median tehtävä tähän tyyliin.

Näkis vaan sen uhkan

Microsoft Windowsista on tullut niin epäsopiva modernin tietojenkäsittelyn haasteisiin, että se on vaarassa tulla tarpeettomaksi. Näin analysoivat asiantuntijat Michael Silver ja Neil MacDonald
Timesin Microsoft Windows 'in danger of collapsing', analysts say ja käännöksenä Aamulehden mukaan.
Ymmärtävätköhän nyt it-konsulttifirma Gartnerin asiantuntijat Silver ja MacDonald ihan varmasti, mikä on käyttöjärjestelmä, ja mikä sen tehtävä on tietokoneessa ja mikrotietokoneessa?
Totta on, että Windowsin lisääntyvä monimutkaisuus tekee uusien versioiden julkaisuaikataulusta arvaamattoman, muitta se on eri asia. Ja Windows Vista sisältää kaikkiaan 50 miljoonaa riviä ohjelmakoodia, mutta sekin on eri asia.
Windows on tuplannut koodinsa määrän runsaassa kymmenessä vuodessa, ja se aiheutuu erilaisia paineita esimerkiksi kokoajan suurempaan rautaan, jolla sitä ajetaan. Rautavalmistajat taputtavat käsiään.
Mutta kun minä vertaan Winiä uusiin Linux-distroihin, nekin ovat raskaista, ja kaikkine kilkkeineen työpöytäversioina sieppaavat resursseja mielellään samaa luokkaa kuin Windows.

Se, että Windows on vaarassa romahtaa, taas ei ole uutinen, se olisi romahtanut jo kahdeksan vuotta sitten, ellei MS olisi vaihtanut Win NT -koodia susikasin, ja sen jälkeen vielä kummitelleen millenium editionin tilalle.

Edelleen Gartnerin mukaan Microsoftin ylivaltaa uhkaisi esimerkiksi verkossa tapahtuva ohjelmistojen toimitus. Ei uhkaa, ne eivät toimi ilman käyttistä, ja taas käyttis, jossa ne pääsääntöisesti on ohjelmoitu toimimaan, on Windows. "Selainpohjaisenakin" se on lähinnä kahden-kolmen kauppa, sillä se suosii toki myös Linuxia ja miksei Appleakin. Mutta käyttöjärjestelmää mikään selain ei voi korvata vielä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Ja taas yritysten haluttomuus päivittää uudempiin käyttöjärjestelmiin, se voi olla uhka MS:lle, totta. Näkis vaan.

Detta gör aktuell publicering även de sms

Tuulikki Ukkolan ”seksilelu”-väittämä, jonka mukaan pääministeri on leikitellyt yksihuoltajaäidin kanssa saadakseen seksiä – näyttää tämänpäiväisen valossa hieman todennäköisemmältä kuin eilen.
Siinä tämän aineiston ("Finlands SMS-skandaler") anti – ei mitään suurta proosaa, mutta eipä jakelukaan alkujaan ollut laaja. Mutta päättäjien kirjeenvaihto on harvoin muuloinkaan ajateltu yhtä vastaanottajaa laajemmaksi. Silti se on monesti yhtä kaikki, vaikkakin osin intiimiä erittäin jäntevää loogista ja analyyttistä tekstiä.
Tosin tuostakin nyt saa kuvan kulissien takaisesta työn sekä oman vaapaa-ajan yhteensovittamisen vaikeudesta, siinä kai sen arvo. Tämä inhimillistää ruudussa jargonia puhuvia päitä.
Tekstiviestikieli typistää liikaa asiaa, ja muuten se on lähempänä puheenpälpätystä kuin kirjallisuutta.
Puheenpälpätys taas kannattaisi jättää puheeksi, jos ei ole tarkoitus jättää dokumentteja historiaan – peruuttamattomasti. Netti muistaa, eikä sitä estä mikään.
Sms on outo väline, joka lähinnä häiritsee kuin tekee mitään muuta. Sopivuus: hätä- ja poikkeustapauksia varten.

Herra antaa kullekin...

OPM:n kulttuuri- ja mielipidelehtituet tälle vuodelle on tiemmä jaettu.
On tosin hyvin rajallista ja sovinnaista sellainen mielipiteen ilmaisu ”mielipidelehdessä”, jonka julkaistukulut ottaa valtio maksaakseen – tämä on selvää. Tosin sama pätee valtiosta riippumatta.
Siellä tuensaajissa ei käsitellä esimerkiksi erilaisten vaikkapa vain tavanvuoksi laittomien asioiden laillistamista, sillä sehän on jo oletuksena laittomuuteen yllyttämistä, Ja tuen maksajat joutuisivat tilille ”veronmaksajien rahojen käytöstä”. Enemmistön diktatuuri jyrää.
Myös monenlaista muuta elämään ja sen tapoihin liittyvää kädestä syövällä ”mielipidejulkaisulla” ei ole mahdollista lähteä ruotimaan. Tuskinpa ne liekassa olijat voisivat vaatia, otaksun, ajastaan jääneiden virastojen tai valtioon kiinni hitsattujen, kuolleiden instituutioiden haudanlepoon saattamista tms.. Sellaisesta tulee sanomista, ja kun julkaisun perusta kerran on tuolla hattu kourassa haetulla (harkinnaisella) tuella, se ei kai ilman tukia elämään opi.

En nyt erikseen korosta sitä, että yhdessä tekeminen ja puuhastelu voi olla eri tavoin mielekästä, hyödyllistä, kasvattavaa ja kehittävää, ja ammattinvalintaa orientoivaa ja vaikka mitä, vaan sitä että konsensuksen nimessä jaetaan rahaa varmasti vaarattomalle paskanjauhannalle: tuossa hynää menneen illusoriseksi värjänneelle omaan maailmaansa jymähtäneelle julkaisulle, tuossa sota- ja asehulluille ”kulttuuriinsa”, tässä kieliriitaa muka kulttuurina ylläpitäville kahjoille, ja joku almuropo kreationisteille iänikuisen järjen vastaisen dogmatisminsa yhä_vain_julkaisuun - vaaratonta.
Kaikkien mahdollisten harrasteiden tietty pitää saada oma lehtensä. Tämän lisäksi vammaisille, seksuaalisille vähemmistöille, heavyrokkareille ...kaikille tarvitaan tässä viiden miljoonan kielen kielialueella tusina tai vähintään puolentusinaa omaa lehteään, joista valita. Jokaiselle omansa.
Viimeisenä toimii se, että kahdella eri urheilu- tai taiteenalalla, vaikka sukua ovatkin, olisi yksi yhteinen lehti. Pois se meistä.
Entä lemmikit! ...hyvä, en jatka.
Joku käsityöblogikin kai voisi yhdistyspohjaisena päästä rahoista jaolle, tuskin huoranpanijalla tai Kotikasvatuksella on paljon jakoa noissa palavereissa.
Jos minulta kysytään, Kapinatyöläinen on mielipidelehti, ja on niitä sen lisäksi ehkä pari muutakin. Yksi mielestäni merkittävä, ehkä kulttuuri-mielipidejulkaisuista merkittävin, on alle 50 kpl:n suomalaispainos Pentagrammi-lehdestä.

In the next few years, we will see something really exciting

Oikeastaan tämä, Martin Dominik from St Andrews University in the UK ei selittelemällä parane.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, ja eri vaiheessa kehittyviä aurinkojärjestelmiä asiaan kuuluvasti tutkitaan ahnaasti.
Microlensing-tekniikkaan voi perehtyä esim. täällä, ja täällä.
kuva: oma linnunratamme.

Tulli- ja direktiivimuurit pitävät osan maailmaa köyhänä

Kansainvälinen terrorismi aiheuttaa vuosittain 700 ihmisen kuoleman. Nälkä tappaa joka vuosi 10 000 kertaa enemmän ihmisiä, painottaa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan julkaisema raportti.
Globaalin köyhyyden ja turvattomuuden vähentäminen edellyttää maatalouspolitiikan uudistamista. Maailmanlaajuisesti kehitysmaille tulisi antaa samat oikeudet suojella ja tukea maataloustuotantoaan kuin mitä teollisuusmailla on:
Maatalouskaupan sääntöjen muokkaaminen on tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi. Neljä viidestä aliravitusta ihmisestä on pienviljelijä, maaton työläinen maaseudulla tai kalastaja.
Maataloustuotannon kasvu panisi vauhtia myös muuhun elinkeinoelämään tuomalla pääomaa, raaka-aineita ja markkinoita käsitöille, teollisuustuotteille ja palveluille kehitysmaissa.
Maailman kauppajärjestön WTO:n periaatteiden mukaan köyhiä maita voidaan suosia kauppapolitiikassa, mutta todellisuus on toistaiseksi toisenlainen.
Teollisuus- ja palvelukauppaa, joissa varakkaat maat ovat kilpailukykyisimpiä, on
vapautettu ripeästi, mutta maatalouskauppaa ei.
Lopputuloksena köyhimmät maat joutuvat maksamaan maatalousvaltaisesta viennistään keskimäärin kolmanneksen korkeampia tulleja kuin teollisuusmaat omasta viennistään.
Köyhyyden vähentäminen lisää yhteiskunnallista vakautta ja globaalia turvallisuutta. Kauppasäännöt vaikuttavat turvallisuuteen myös suoraan: kauppaa käydään aseilla, huumeilla, vedellä, lääkkeillä ja peruspalveluilla.
Miksi sitten mitään muutosta ei tapahdu? Koska rikkaat maat tosi asiassa suojelevat protektionistisesti omia subventoituja maatalaousmarkkinoitaan – härskisti, kuten USA, tullimuureilla, tai sitten EU:n tapaan, lähinnä Ranskan painostamana, tuotedirektiiveillään.
Näihin köyhyyttä ylläpitäviin mekanismeihin puuttuminen, ja muutoksen lupailu huippupaikoilla aiheuttaa säämuutoksen tuuliseksi: Tämä oli Maailmapankin pääjohtaja Paul Wolfowitziin kohdistuneen ajojahdin, ja hänen kaatamisensa todellinen syy. Köyhät maat tukivat miestä, mutta britit, jotka eivät ilman Washingtonin lupaa kaada sen omia miehiä, saivat protestoinnillaan Wolfowitzin sivuun.
Se oli varoitus muille korkeille päättäjille. Kehitysapu ja Live Aid ynnä muu ovat lopulta vain omantunnonlievikettä ja näennäistoimintaa hyvän asian puolesta, jos nämä todella sortavat, yhden jättimäisen maapallon osan köyhyyttä suosivat mekanismit saavat toimia yhä kuin ei mitään.

Jarrutuksesta huolimatta Afrikan talous kuitenkin jatkaa pientä kasvuaan globaalin maailmantalouden vetämänä, vaikka edistys vaihtelee suuresti alueittain eikä se vielä näy sosiaalisesti kestävänä kehityksenä. Lue - ja tarkemmin.
Taas esimerkiksi, kuriositeettina, Reilun kaupan kokonaismyynti Suomesessa nousi viime vuonna yli 34 miljoonaan euroon. Se on neljänneksi eniten maailmassa henkeä kohden. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan nopeinta kasvu oli reilun kaupan kahvissa, teessä, sokerissa, viinissä ja sitrushedelmissä.
Miten tuo Afrikan (ja osin köyhän Etelä-Amerikan) talous kasvaisikaan aidosti vapaassa maailman markkinataloudessa?

Meditaatio ja teosofien erehdys

Descartesin erehdys on ehkä hänen putkinäköisten seuraajiensa erehdys, kuten tuolla aiemmin todistelin. En ole ainut asiasta pamissut. Mutta se mitä olen alkanut ajatella teosofien erehdyksenä, on toista maata, se on pitkälti omaani. Tiettävästi tähän ei ole lain kiinnitetty huomiota; kyse on meditaatiosta, jota he teosofit melko estoitta suosittelivat välineenä kohota henkisyyden kokemiseen, matkaamiseen mielen beta-aalto-taajuuisella merellä.
Näyttää siltä, että 1900-luvun alun teosofeilla oli vahva usko siihen, että tämä fenomenologia voi murtaa materialismin kahleet.
Voidaan sanoa, että vanhemmiten monilla heistä tässä tapahtui jonkinlainen muutos, ja maailmanjärjestön hajaannuksen jälkeen ainakin Pekka Ervastilla (kuvassa) ja Rudolf Steinerilla vilahti puheissaan paljon puhuva määrittely ”henkinen materialismi” – 1. maailmansota painoi päälle ja kaikki meni päinhelvettiä.
Ervast havaitsi, ettei kasvissyönti tehnytkään ihmisestä sen humaanimpaa; vaan vaikkei hän lihaa syönyt, saattoi silti tappaa lajikumppaneitaan. Oli kansallissota hyvänä esimerkkinä. Hän luopui vegaanisuudesta.
Mutta juuri missään en ole nähnyt, että meditaatiota, sen funktiota olisi varsinaisesti epäilty. Ervastin laittomasti postuumina julkaistuissa oppilaskirjeissä (Eväitä matkalle, 1949) on joitakin viitteitä varoituksista, ja Steiner kuvaa Henkisen tiedon tiessä kuinka moraalisesti otetaan yksilönä ensin kaksi askelta - henkisellä polulla, jossa systemaattiset harjoitukset tehdään.
Mutta takaisin peruskysymykseni, mitä meditaatio tekee materialistisen katoamisuskon vankina elävälle ihmiselle, sen mielestäni pitäisi olla selvillä, jos julkisesti opetetaan tekniikoita, ja noita menetelmiä suositellaan yleisesti.
Tämä konteksti meditaatio + tiedeusko vahvistaa materialismia. Tosiasiassa en tiedä, että meditoimalla olisi yksikään henkisen todellisuusulottuvuuden kieltäjä vielä vaihtanut maailmankuvaansa henkiseen (tähän havahtumiseen yltänee vain korkea kuolemanrajakomeus, mikä taas ei ole noin vain tilattavissa, ei esim. pelkkä OoBE).
Meditaatiolla voi olla, ja onkin, fyysisesti todennettavia positiivisia vaikutuksia, ne ovat eri asia. On kyse siitä, mitä systemaattinen meditointi tekee ihmisen hengellisyydelle, joka siis tosi asiassa ei ole aivokeskinen, ei ala aivoista eikä lopu elimen maatumiseen – meditaatio vahvistaa materialistista uskoa ja ristiriitaisuuksia, joita yksilö kantaa sisäisyydessään.
Tiedetään, että vapautumista, eheytymistä ja meditaatiota mielii yleensä sisäisen perusjännityksen omaava henkilö. Hän saa mietiskelyn kautta imaginaation eheytymisestä, mutta jos ja kun yksilön maalmanselitys ja premissit eivät mahdollista hengen eksistenssiä kuin psyykkisenä reaktioketjuna aivoissa, jää tämä voima sisäisyyden henkisen käyttövälineen muovaajana realisoitumatta. Tästä Ervast puhui henkisiin havaintoihinsa pohjaten, tosin hieman eri sanoin, mutta asia on sama.
Meditaatio kylläkin puhkaisee yksilön sielun henkisille virtauksille, kokea voi, mutta se samalla se merkillisellä tavalla vahvistaa aikamme tieteellisen paradigman mukaista oletusta henkisen kokemuksen materiaalisuudesta. Näin muodoin myös etiikka, ja itsenäisen etiikantajun kehitys, joka mysteeriokuissa oli ykkössijalla (tästä löytyy kiistaton tieto jo HP Blavatskylta), voidaan muka panna roskakoriin. Näin koska kaikki tapahtuma on vain ainetta ja ruumiin kemiaa, ilman minkäänlaista metafyysistä ulottuvuutta, on pedattu premissi solipsismille ja nihilismille.
Olemme metsässä.
On mahdollista että meditaatio johtaa hallitsemattomiin sieluntiloihin, ja yksilö todella havaitsee omilla aisteillaan fyysisen yhteydessä toimivan henkisen olemuspuolemme. Mutta tämä johtaa useimmiten sitten jo mielisairaalaan ja lääkitykseen, jolla yritetään palauttaa ja koota yksilö entisekseen. Mielisairaalaan toki päätyy myös jos jonkin sortin henkistä näkemystä edustavia ihmisiä.
Itse katson, että ennen ensimmäistäkään meditaatioistuntoa transsendenttia janoavan yksilön olisi kuljettava erittäin pitkä tie ulos materialismin maailmasta, mutta tietenkin osana tätä maailmaa – ei pakoa.. Näin ajattelevat nyt myös monet japanin Zen-mestarit; he ovat nähneet japanissa piipahtaneiden noviisien, Allan W Watsin ja kumppaneiden, toiminnan länsimaissa. Heille se on jokseenkin pöyristyttävä ajatus, että vielä seksuaali- tai päihderiippuvuudesta tai mistään pakkomielteistä kärsivä ihminen voisi meditoida ja vieläpä esiintyä sellaisen oppimestarina.
Zen on lännessä muodostunut, kun sen filosofiselle taustalla on vaihdettu tieteellinen materialismi, kummalliseksi mielen pakomaaksi, jossa virvoittaudutaan kuin katolinen ripissä, ilman aikomustakaan seurata mestarien viitoittamaan ankaran kilvoituksen ja moraalisen puhdistuksen tietä.
Perus-Zeniläimme nojaa materialismiin, joka lupaa sielun olemattomiin haihtumisen. Sielun (yksilön eristävän egon) kuolema itsessään kuuluu tuohon prosessiin, mutta sen he ovat jotenkin materialistisessa pseudofilosofissaan sotkeneet ruumiin kuolemaan. Seurauksena tästä, koska totuusvoimaa sillä tiellä ei ole, on kosminen angsti, joka näkyy aika valtavana sisäisenä paineena yksilöissä ja yhteisöissä. He ovat mielestään ”yhdistäneet tieteen ja buddhalaisuuden”.
Tieteen ja buddhalaisuuden voi yhdistää, mutta ei edellisen sokeuden ehdoilla, eikä toisaalta jälkimäisen eksoteeristen tulkintojen pohjalta, kuten tapahtuu.
Mallissa materialistinen solipsismi juurtuu entistä syvempään etsivään ihmiseen.
Se ”tyhjyys” johon yksilö näin kulkee, ei ole tyhjyysfilosofi Nagarjunan määrittelemä tyhjyys - henkisen valaistumisen taso. Näillä ei ole edes mitään tekemistä keskenään.
Monet luulevat dukhaa tyhjyydeksi ja määränpääksi.

»... Mutta jos on vain pintapuolista, saatikka vääristettyä tietoa oikeasta harjoitustavasta, on "jooga-istunto" miltei poikkeuksetta tuhoa tuottava; sillä kymmenessä tapauksessa yhtä vastaan opiskelija joko kehittää itsessään mediumistisia kykyjä tai kadottaa aikansa ja saa kyllikseen sekä käytöstä että teoriasta. Ennen kuin kukaan heittäytyy niin vaaralliseen kokeiluun, yrittäen jättää syrjään alemman itsensä yksityiskohtaisen tutkimisen ja olla välittämättä sen elämänvaelluksesta ja siitä, jota meidän sanonnassamme nimitetään "tsheelan (oppilaan) jokapäiväisen elämän pääkirjaksi", tekisi hän hyvin, jos edes oppisi tuntemaan eron magian kahden olemuspuolen välillä, valkoisen eli jumalallisen ja mustan eli saatanallisen, ollakseen varma siitä, ettei yhtämittaa astu jumalallisen rajojen yli ja syöksy saatanallisen magian valtoihin, kun hän "istuu joogaa varten" ilman kokemusta ja ilman ohjausta, joka vaarat näyttää. Yhtäkaikki on hyvin helppo oppia tuntemaan ero; on vain muistettava, ettei koskaan julkisessa painotuotteessa, ei kirjoissa eikä lehdissä, anneta ulos mitään täysin paljastettuja esoteerisia totuuksia.» H. P. Blavatsky (1831 - 1891)

Saa kysyä

Matti Vanhanen kysyykin, missä on sopivuuden raja ja kuka sen määrittelee?
Hyvä kysymys, kyseessä on enemmistön diktatuuri, eli siis jos kansanenemmistöä ei miellytä poliitikon yksityiset kohellukset, alkaa hänellä lähtölaskenta. Siihen media nojaa selkänsä, ilmenee kirjoittelun perusteluja analysoitaessa, ja tämä kanta taas saadaan selville gallubeilla.
Tietenkin itse voi vaikuttaa, kuten pääministeri Vanhanen tekeekin, siihen, että juttu pysyy tapetilla.
Muuten yksityisyyteensä, sen oikeuteen viittaa myös Kansainvälisen autoliiton FIA:n puheenjohtaja Max Mosley, joka vaatii oikeusjutulla ja lain avulla itselleen vapautta fasismi-aiheiseen pervoiluunsa. Kuvassa hän antaa remmiä pahalle tytölle.
Edit: pervo kuva vaihdettu pois koska se on oikeudellisen riidan kohde.

Opportunistista enemmistön kosiskelua taas häiritään, vai?

i=s: Entisen ehdokkaan mielestä huumausaineiden käytön rangaistavuus tulisi poistaa kokonaan. Hän myös kannattaa lievempien huumausaineiden asteittaista ja maltillista laillistamista.
Tämä ei siis enää Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan vastaa puolueen kantaa, ja ko. naishenkilöllä ei ole asiaa "vasemmistoliiton listoille tulevaisuudessakaan".
Ero vasemmistoliiton ja tämän eduskuntavaalien ehdokkaan kantojensa välillä on tiemmä peräti sovittamaton.
Sillä tavalla. 37 vuotta sitten, kun eduskunnassa (suuressa valiokunnassa) kansanedustajien äänet menivät tasan äänestettäessä kannabiksesta, sen käytön vapauttamisesta, vasemmistoliitosten edeltäjä skdl oli vielä toista mieltä.
Muistan, että eipähän ennen suhtautuminen pornoonkaan ollut ihan yhtä tekopyhää, ambivalenssia ja hurskastelevaa.
Epäilen suuresti että nykyiset - lopulta varsin yhdennäköiset - polit. puolueet pystyisivät estämään kokonaan edistyksellisten ja liberaalien ihmisten poliittisen toiminnan - tuossa säälittävässä ja populistisessa äänestäjien enemmistön nuoleskelussaan.
Vihreillehän tämä vapaa ajattelu on myös jatkuva sätkyjen ja äänestäjäkadon pelon aihe.
Olen alkanut epäillä vahvasti puolue-nimisten vallankäyttökoneiden koko olemassa olon perustaa.
Ne ovat itse yhteiskuntaa, elämää ja sen vapauksia jäykistäviä saatanan instituutiota; ne turmelevat lokeroihinsa saamiensa kansalaisten luovuuden, ajattelun ja henkisen tahdonvapauden. Esimerkkinä kansallisen hermomyrkkymme asema: alkoholi, joka vaikka onkin kannabista kiistatta terveydelle vaarallisempi huume, porskuttaa ilman kysymyksiä.
Tätä vasten ymmärrän hyvin tuon torjutun vasurin kannan: Halusin ravistella ihmisiä hereille. Haluan saada heidät kysymään itseltään, miksi he yleensäkään... [..] Olen valmis lähtemään ehdokkaaksi myös valitsijayhdistyksen kautta.
Tehkää hyvin, ja menestystä valitsemallanne tiellä!
Vilpittömästi.
(kuvalla ei asiayhteyttä ko. henkilöihin tai teemaan)

Törkeää, hyvin törkeää

Berlingske Tidende kertoo tänään, että suuret tanskalaiset lääkeyritykset, kuten Novo Nordisk ja Lundbeck tekevät peräti 30-45 prosenttia ihmisillä tehtävistä lääketestauksista köyhissä kehitysmaissa.
Nyt muun muassa lääkärit ilman rajoja -järjestö sekä hallituspuolue Venstre ovat vetäneet asian esille. Käytäntöön liittyy useita moraalisesti ongelmallisia seikkoja, ja osin se voi olla verrannollinen elinkauppaan, jossa köyhät ihmiset rahaa vastaan luopuvat elimistään.
Meillähän ei kai ole todellisia ongemia, joten tarvitsemme niiden kehittelyä tyhjästä.
Alla tyhjän takia eroamaan pakotetun ulkoministerimme eroanomus:

Vuoden 2008 Miss Maamiina

Jalkapuolimissikisan televisointi tapahtui 4. huhtikuuta kansainvälinenä miinauhrien muisto-ja tiedostamispäivänä. Osan jalastaan maamiinaan astuessaan menettänyt 31-vuotias Augusta Urica on vuoden 2008 Miss Maamiina.
Kilpailussa oli kaikkiaan 18 osanottajaa, pääosin Angolasta. He poseerasivat asiaan kuuluvasti ja ohjelmaan kuului myös uimapukukierros. Kaikilla oli käsi- tai jalkaproteesi. Missikandidaadit edustivat Angolan eri alueita ja olivat iältään 19-33-vuotiaita.
Kilpailijoista monet olivat astuneet miinaan jokapäiväisessä työssään, pelloilla, ja olivat nyt vammansa vuoksi vailla kunnon työtä.
Kisan jälkeen kaikki kandit saavat hallitukselta apua palatakseen koulutukseen, tai aloittaakseen oman pienyrityksen. Ehkä irvokkaan kuuloista, mutta pakintona voittajalle luvattiin myös uusi jalkaproteesi.
YK:n mukaan maamiinat rampauttavat yhä joka vuonna Angolassa 300-400 ihmistä.
Lisää taustaa.
Kuva by John Mario, EPA

Tuhon- ja pelonapostoli tänään täällä

Yle:
Nato-kokouksen alla Romaniassa puhunut Bush sanoi, että ellei Nato-johtoinen liittouma pysy niskan päällä Afganistanissa, al-Qaida ja Taliban-liike ottavat maan tukikohdaksi tehdäkseen terrori-iskuja länsimaihin.
Jeps, minulla on vain yksi lähde, mukana olleen korkean tiedustelu-upseerin sana siitä, että al-Qaida-verkoston korkein johtaja Osama bin Laden oli erikoisjoukoilla "haarukassa", mutta he eivät saaneet tulilupaa, joten tämä etsityin mies joukkoineen Afganistanin vuoristossa pääsi pakenemaan.
Olisi hyvä olla toinen tästä riippumaton lähde. Mutta periaatteessahan on aivan loogista että Osma bin Ladenia ja häneen liitettyä pelkoa tarvitaan vielä.
Kun Osamaa ei (enää) tarvita, hän löytyy.

Bush myös toisti tukensa Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyydelle. Molempien maiden kanssa pitäisi Bushin mielestä solmia jäsenyyttä alustava sopimus. Euroopassa hanketta on vierastettu Venäjän voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Siinä ja siinä ehtiikö tuhonlevittäjämme jäljellä olevan virka-aikansa puitteissa vielä hajottaa Georgian valtion, kahteen .. kolmeen osaan. Veikkaan, että ehtii, ja myöskään sotilaalillisilta konflikteilta seudulla ei vältytä.

Lisää: Suomen Nato-lähettiläs Aapo Pölhön arvioita Naton huippukokouksen tiimoilta.

Kuva: juliste by Pertti "Spede" pasanen.

Aikuinen mies itkee ,,,

Kyllä siinä pysähtyy draaman äärelle. Piti laskea ihan kitara kädestä, ja hiljentyä hetkeksi.
Eilen aamulla valtakunnan tapahtumat etenivät nopeasti, ulkoministeri oli saanut kenkää ja uusi keksitty tilalle ennen kuin olin kunnolla aamupalaa saanut loppumaan.
Ennen puoltapäivää teksti-tv kertoi ylimääräisestä suorasta Ylen TV1:n uutislähetyksestä, joka viivästyi melkein ½-tuntia. Ja siinä samalla viimeistelin biisiäni There ’s no any new , ja löysin sen viimeisen soinnun.
Lähetys siinä taustalla alkoi synkissä merkeissä ja pian sen sävyt muuttuivat dramaattisemmiksi – kunnes nuori, puheenjohtajana toimiva mies alkoi siinä suorassa lähetyksessä itkua vääntämään.
Oli pakko lopettaa, ja panna kitara sivuun. Kyllähän siinä henkilö, jonka olen tavannut, on kuitenkin vielä suhteellisen vähäisellä elämänkokemuksella isoissa saappaissa.
Ohjaaja näkee kehittyvän tilanteen sellaiset 3 – 4 sekuntia ennen ulosmenevää signaalia. Sinä aikana ehti varmasti jo miettiä, mitä tekee, jos kameroiden kohde murtuu kokonaan.
Surut pois. Sitten uusi ulkoministeri esiteltiin:
Kokoomushan voi nyt vaikka harkita esim. hammastahnafirmojen houkuttelua sponsorikseen...
Vakavasti puhuen, parasta koko jutussa on Sirpa Pietikäisen paluu politiikkaan.