
Globaalin köyhyyden ja turvattomuuden vähentäminen edellyttää maatalouspolitiikan uudistamista. Maailmanlaajuisesti kehitysmaille tulisi antaa samat oikeudet suojella ja tukea maataloustuotantoaan kuin mitä teollisuusmailla on:
Maatalouskaupan sääntöjen muokkaaminen on tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi. Neljä viidestä aliravitusta ihmisestä on pienviljelijä, maaton työläinen maaseudulla tai kalastaja.
Maataloustuotannon kasvu panisi vauhtia myös muuhun elinkeinoelämään tuomalla pääomaa, raaka-aineita ja markkinoita käsitöille, teollisuustuotteille ja palveluille kehitysmaissa.
Maailman kauppajärjestön WTO:n periaatteiden mukaan köyhiä maita voidaan suosia kauppapolitiikassa, mutta todellisuus on toistaiseksi toisenlainen.
Teollisuus- ja palvelukauppaa, joissa varakkaat maat ovat kilpailukykyisimpiä, on
vapautettu ripeästi, mutta maatalouskauppaa ei.
Lopputuloksena köyhimmät maat joutuvat maksamaan maatalousvaltaisesta viennistään keskimäärin kolmanneksen korkeampia tulleja kuin teollisuusmaat omasta viennistään.
Köyhyyden vähentäminen lisää yhteiskunnallista vakautta ja globaalia turvallisuutta. Kauppasäännöt vaikuttavat turvallisuuteen myös suoraan: kauppaa käydään aseilla, huumeilla, vedellä, lääkkeillä ja peruspalveluilla.
Miksi sitten mitään muutosta ei tapahdu? Koska rikkaat maat tosi asiassa suojelevat protektionistisesti omia subventoituja maatalaousmarkkinoitaan – härskisti, kuten USA, tullimuureilla, tai sitten EU:n tapaan, lähinnä Ranskan painostamana, tuotedirektiiveillään.
Näihin köyhyyttä ylläpitäviin mekanismeihin puuttuminen, ja muutoksen lupailu huippupaikoilla aiheuttaa säämuutoksen tuuliseksi: Tämä oli Maailmapankin pääjohtaja Paul Wolfowitziin kohdistuneen ajojahdin, ja hänen kaatamisensa todellinen syy. Köyhät maat tukivat miestä, mutta britit, jotka eivät ilman Washingtonin lupaa kaada sen omia miehiä, saivat protestoinnillaan Wolfowitzin sivuun.
Se oli varoitus muille korkeille päättäjille. Kehitysapu ja Live Aid ynnä muu ovat lopulta vain omantunnonlievikettä ja näennäistoimintaa hyvän asian puolesta, jos nämä todella sortavat, yhden jättimäisen maapallon osan köyhyyttä suosivat mekanismit saavat toimia yhä kuin ei mitään.
Jarrutuksesta huolimatta Afrikan talous kuitenkin jatkaa pientä kasvuaan globaalin maailmantalouden vetämänä, vaikka edistys vaihtelee suuresti alueittain eikä se vielä näy sosiaalisesti kestävänä kehityksenä. Lue - ja tarkemmin.
Taas esimerkiksi, kuriositeettina, Reilun kaupan kokonaismyynti Suomesessa nousi viime vuonna yli 34 miljoonaan euroon. Se on neljänneksi eniten maailmassa henkeä kohden. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan nopeinta kasvu oli reilun kaupan kahvissa, teessä, sokerissa, viinissä ja sitrushedelmissä.
Miten tuo Afrikan (ja osin köyhän Etelä-Amerikan) talous kasvaisikaan aidosti vapaassa maailman markkinataloudessa?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar