
Eilen aamulla valtakunnan tapahtumat etenivät nopeasti, ulkoministeri oli saanut kenkää ja uusi keksitty tilalle ennen kuin olin kunnolla aamupalaa saanut loppumaan.
Ennen puoltapäivää teksti-tv kertoi ylimääräisestä suorasta Ylen TV1:n uutislähetyksestä, joka viivästyi melkein ½-tuntia. Ja siinä samalla viimeistelin biisiäni There ’s no any new , ja löysin sen viimeisen soinnun.
Lähetys siinä taustalla alkoi synkissä merkeissä ja pian sen sävyt muuttuivat dramaattisemmiksi – kunnes nuori, puheenjohtajana toimiva mies alkoi siinä suorassa lähetyksessä itkua vääntämään.
Oli pakko lopettaa, ja panna kitara sivuun. Kyllähän siinä henkilö, jonka olen tavannut, on kuitenkin vielä suhteellisen vähäisellä elämänkokemuksella isoissa saappaissa.
Ohjaaja näkee kehittyvän tilanteen sellaiset 3 – 4 sekuntia ennen ulosmenevää signaalia. Sinä aikana ehti varmasti jo miettiä, mitä tekee, jos kameroiden kohde murtuu kokonaan.
Surut pois. Sitten uusi ulkoministeri esiteltiin:
Kokoomushan voi nyt vaikka harkita esim. hammastahnafirmojen houkuttelua sponsorikseen...
Vakavasti puhuen, parasta koko jutussa on Sirpa Pietikäisen paluu politiikkaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar