Päihdeaddiktion mekanismi henkiseen hallintaan

Kreikkalaisista filosofeista Platon oli sitä mieltä, ettei alle 25-vuotias saanut juoda alkoholia. Kuinka oikeassa Platon tässä ikärajapäättelyssään olikaan nykyisen lääketieteelliskliinisen aivo- ja käyttäytymistutkimuksen valossa. Uusi, eksakti tieto päihdeaddiktion mekanismeista koskee suoraan myös kaikissa taitopainotteisissa lajeissa onnistumista - toimittaessa suorituskyvyn äärirajalla.
Alkoholi vaurioittaa eniten juuri kehittyviä aivotoimintoja – pahimmillaan lähes peruuttamattomasti.
Varhaisen vuorovaikutuksen ja perheympäristön merkitys on kiistaton aivojen kehittymiselle. Nämä elementit vaikuttavat mielihyväjärjestelmän kehittymiseen ja niiden kohdalla kolme ensimmäistä elinvuotta ovat ratkaisevia.
Uusin tutkimustieto auttaa ymmärtämään, kuinka sosiaaliset, emotionaaliset ja lääketieteelliset ongelmat kytkeytyvät toisiinsa läpi elämänkaaren.
Asiantunteva ja tieteeseen pohjaava henkinen valmennus ei ole aseeton tämän ongelman edessä. Jo kehittyneeseen alkoholiriippuvuuteen itseensä voidaan löytää ratkaisuja esimerkiksi käsittelemällä aivoihin kehittyneitä palkitsemismekanismeja.
Tietoiseksi tuleminen mekanismista, jossa urheilija motivoi itseään suorituksen jälkeisellä päihteiden käytöllä, on maadoitettavissa. Raimo O. Kojo on todennut (Eroon viinasta. Otava 1997), että vasta kun juomisen pakkomielle lakkaa, ihminen on raitis. Ei esimerkiksi silloin, jos hän tilassa jolloin päivittäin kamppailee ”yhdelle menoa” vastaan.
Jos taas päätös on, että ei lainkaan alkoholia, tämä mekanismi, jota Suomessa muun muassa päihdelääkäri, psykiatri Juha Kemppinen on tutkinut, voi nopeastikin heiketä ja jopa maadoittua. Kemppinen on paitsi psykiatri ja päihteisiin erikoitunut lääkäri ja yhteiskuntatieteiden maisteri.

Altistavan mielihyvämekanismin synty selville USA:ssa. Päihderiippuvuuden oireyhtymässä mielihyvärataa hämätään päihteillä, ja saadaan syntymään eräänlainen välimuisti, jota on äärimmäisen vaikea saada pois ilman selviä ja totaalisia ratkaisuja. Palkitsemistarve alitajuntaan kytemään jätettynä on paitsi henkisiä resursseja kuluttava myös arvaamaton riskitekijä. Pahimmillaan tämä on purkautumista odottava patouma, joka nykyisenä tiedonvälityksenä aikana on jo myös imagoriski koko lajille. Joidenkin suomalaisten urheilijoiden perässä juoksee paparazzeja ulkomaita myöten.
Mistä siis on kyse?
Nyt tiedetään, että nuorena aloitettu alkoholin käyttö herkistää ihmisen aivot etsimään mielihyväntunnetta päihteistä.
- Tutkittuani nyt lähes 200 päihdeongelmaista, ja työskenneltyäni yhdessä kolmen eri neuropsykologin kanssa, alkoholisteilta löytyy tyyppilöydös – tyypillinen visuokonstruktiivinen romahdus älykkyystesteissä, Kemppinen sanoo (Terveyssanomat 2/2003)
Jyväskylän yliopiston professori Lasse Kannas taas ihmettelee, miksi urheiluseurat eivät kykene suojaamaan nuoria eivätkä toimimaan terveydelle vaarallisia päihteitä vastaan. (Nuorten urheiluharrastukseen terveyttä edistävät liikuntaseurat, s. 6. Terveys ry, Terveystieto 2/2003)
Monet nykytutkijat ovat vakuuttuneita pysyvästä neurobiologisesta muutoksesta aivoissa alkoholin käytön seurauksena. Tämä muutos ei itsestään häviä sen jälkeen, kun se on nuorena rakennettu vaikka vain kohtuullisella, mutta kylläkin vakituisella päihteiden käytöllä. Näin muun muassa American Medical Association 2002 –tutkimusraportin mukaan.
Uusi tutkimus on todentanut syysuhteet alkoholiongelmien synnyn ketjun alkupäästä. Varhaisvaiheessa päihteiden ongelmakäytön alttiuden syntymiseen vaikuttavat monet merkittävät tekijät.
Aiemmin ketjuja alkoholin käyttötottumuksen taustalla, eli klassista ikuisuuskysymystä, ”miksi Jeppe juo?”, ei ole tieteellisesti selvitetty perustojaan myöten. Käytännössä alkoholilla palkitsemisenajatus tuottaa aina mielihyväjärjestelmän latautumisen. Nousuhumalainen örvellys on samaa maata kuin vääränlainen urheilupsykologiassa määritelty voitonhuuma, lievä itsepetos, josta on suorituksille ja uralle yleensä vain haittaa.
Tuoreet tutkimukset Yhdysvalloissa kertovat, että aivojen hipposkampus, tarkan muistamisen alue, on muutoksille altis, jos nuorena käytetään esimerkiksi viisi viina annosta toistuvasti, tai siis vaikkapa vain niin kutsuttu sixpack-keskiolutpakkaus viikonloppuisin. Tämä kuulostaa vielä tissuttelulta verrattuna nykyiseen alkoholin käyttökulttuuriin.

Tutkijoiden mukaan hippokampuksessa tilavuudessa näyttää tapahtuvan muutoksia ja sen suorituskyky alenee jopa kymmenen prosenttia.. Rakenteen vaurioituminen voi vaikeuttaa esimerkiksi uusien asioiden oppimista.
Alkoholi rampauttaa episodisen muistin. Urheilijalle alkoholin jättäminen kokonaan, jolloin sen mielihyvämekanismi ei toimi enää, voi olla vaikea ratkaisu. Ja se on käytön sisäisestä kyseenalaistamisesta alkava prosessi. On ehkä syytä miettiä, mitä elämässä haluaa, kun kaikkea ei voi saada.
Aivotutkimus tukee näkemystä raittiudesta selkeästi parempana vaihtoehtona kuin alkoholin tai esimerkiksi kannabiksen käyttöä. Jo muutama alkoholiannosta riittää häiritsemään nuoren ihmisen aivojen hippokampusta, aivojenosaa, jonka yhtenä tehtävänä on episodinen muisti eli yksityiskohtien ja tilanteiden mieleen painaminen ja mielestä palauttaminen.
Tämä mekanismin häiriöttömän toiminnan arvo tulee vastaan monessa motorisessa niin yksilö- kuin joukkuelajissakin. Nykyinen huippu-urheilutaso, jos mielii sijoittua, ei kestä prosentistakaan luopumista aivojen keskeisestä motorisesta osasta.
Toistuvasti viisi annosta nauttivien nuorten muistisuoritukset heikkenevät 10 prosenttia ja heidän oppimisstrategiansa kaventuvat. Eli sanalla sanoen he menestyvät heikommin koulussa ja työssä. Aikuisen hipposkampus ei ole niin altis alkoholin vaikutuksille kuin 9 - 25-vuotiaan ihmisen aivojen muistialue.
Lisäksi on todettu, että alkoholin runsas nauttiminen estää IGF-1 -nimisen hormonin muodostumisen maksassa. Mainittu hormoni on välttämätön, jotta murrosikä käynnistyisi ja nuorelle kehittyisivät muun muassa miehen ja naisen ulkoiset sukupuoliominaisuudet.

Päihdelääketieteellinen tutkimus ja aivotutkimus yhdessä aukaisevat alkoholimielihyvän saloja yhä enemmän. Sinänsähän on todettu, ettei terveystieto ei välttämättä yleisesti vaikuta erityisesti nuorten kohdalla päihteiden käytön valitsemiseen.
Sen sijaan yleisen asenneilmapiirin muutos vaikuttaa käyttäytymiseen yleensä. Siitä joidenkin asiantuntijoiden mukaan ensimmäiset muutokset olisivat jo näkyvissä. Mutta on myös vastakkaisia näkemyksiä, joiden mukaan nyt esillä oleva uusi tieto yritetään tukahduttaa mukamas epävalidina (Yle MOT 16.5.2005: Väärää viinavalistusta.)

Kannabis ei ole ratkaisu päihteiden aiheuttamille aivovaurioille. Viinan vaikutus fysiologiaan on tunnettu ja sitä on yritetty kultivoituneesti kiertääkin.
Yllättävää Kannaksen mielestä on myös, ettei urheiluseuraan kuuluminen tosiaankaan ole suojannut nuorta kannabiksen kokeiluilta.
Kannabis saattaa fysiologisesti, fyysisen suorituskunnon ja voiman kannalta, olla alkoholia vähemmän haitallinen. Näin ovat todenneet jo muun muassa vanhan polven jazzpuhaltajat Louis Armstrong ja Duke Ellington (Mojo The Music Magazine 12/2002). Myöskään väkivaltakäyttäytymistä kannabiksen vaikutus ei ainakaan lisää, mikä on tunnettua.
Sen sijaan kannabiksen aivorappiovaikutukset eivät ehkä ole paljon alkoholia lievempiä. Ja tätä tietoa tiettyjen urheilupiirien hellimä perimätieto ”kannabiksen haitattomuudesta suoritukseen” ei sitten välttämättä katakaan. Kannabiksen käyttö heikentää lyhytaikaismuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta (B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis).
Kannabiksen vaikutuksia psykomotoriseen suorituskykyyn on tutkittu esimerkiksi lentäjillä. Tätä vaikutusta tutkittiin kolmella koejärjestelyllä ammattilentäjien taitoa laskeutua lentokonesimulaattorilla, joka pyrki matkimaan luonnollisia olosuhteita (v.O. Leirer, Marihuana Carry-Over Effects on Psychomotor Performance, 1993). Ensimmäisessä koejärjestelyssä 5 yhteensä 8:sta lentäjistä ei päässyt kohtuullisen (10 – 20 mg THC) annoksen jälkeen ilman huumaavia aineita tehdylle suoritustasolle vielä 24 tuntia marihuanan polttamisen jälkeen. Koekäyttäjät itse kuitenkin arvioivat suoriutuneensa normaalisti.
Saskatchewan yliopiston tutkijat taas ovat havaineet rotilla tehdyissä kokeissa, että synteettisten kannabinoidien antaminen lisäsi niillä uusien aivosolujen kasvua aivojen hippokampuksen alueella (Cannabinoidspromote embryonic and adult hippocampus neurogenesis and produce anxiolytic and depressant-like effects, The Journal of Clinical Investigation. 2005). Tämä ehkä vähentää ahdistuneisuuden ja masennuksen kaltaisia oireita. Kaikki muut päihteet, kuten alkoholi ja tupakka, vähentävät neurogeneesiä aivosoluja aikuisilla.

Päihdekäytön vaikutus: paineensietokyky pettää helpommin. Tutkimuksissa on voitu todeta, että Alkoholi häiritsee hippokampuksen ohessa myös stressijärjestelmän kehitystä.
Stressi-hormonijärjestelmän häiriöt johtavat siihen, etteivät aivot kehity täyteen mittaansa, lyhytjännitteisyys lisääntyy, stressiä ei siedetä eikä ihmiselle kehity kykyä rauhoittaa itseään erilaisten sietämättömien tunnetilojen käsittelemiseksi. Tätä paineenkestävyyden merkitystä ei tarvinne erikseen konkretisoida.
Stressihormonaalinen järjestelmä näyttää olevan yhä enemmän mielialaoireitten, masennuksen ja ahdistuksen, aiheuttajana kuin aikaisemmin on uskottu. On huomattava, että 13-14 -vuotiaana HPA-akselin kehityksen alueella tapahtuu kriittisiksi luonnehdittuja rakenteellisia järjestelyjä, joita alkoholin ja kannabiksen käytöllä voi kiistattomasti häiritä.
Jos taas mielihyväradan kehitystä ei häiritä päihteillä, mielihyvä hakeutuu luonnollisiin uomiinsa. Ja mielihyvä on otsalohkon myöhemmin kehittyvien moraalisesti ylösrakentavien keskusten, ohjaamaa.

Panimoiden ja kauppaketjujen kilpailu ruokkii suurkulutusta. Tässä on pieni ”Jos” ja ”Mutta”. Näet nykyarvioiden mukaan nuorison kasvaneen alkoholin kulutuksen takia alkoholistien määrä kolminkertaistuu vielä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Vanhastaan kaksi prosenttia ikäryhmästään päätyy alkoholiriippuvaiseksi. Nyt taas varhain alkaneen ja runsaan päihteidenkäytön johdosta sama parometriluku tulevaisuutta luotaavassa arviossa liikkuu kuuden prosentin paikkeilla.
Jotta tämä skenaario kansanterveydellisesti ja –taloudellisesti sananmukaisesti Paasikiven käyttämässä tarkoituksessa, hirmuinen skenaario, ei toteutuisi, kulttuurissamme täytyy tapahtua aivan olennainen muutos.
Kansan raitistumiseen edelleen uskova, lääketieteen ja kirurgian professori sekä sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen taas on syyttänyt lyhytnäköisiä veroratkaisuja enemmän oluen hintakilpailua nykyisestä kaoottisesta tilanteesta (Ystävien Kesken 2/2000).
Hintakilvan lisäksi myös panimoiden trendikkäät tukkupakkaukset paljousaleineen näkyvät oitis kutukuvassa. Panimoteollisuus ei ole ottanut lisääntyvistä päihdeongelmista minkäänlaista vastuuta itselleen. Uuslibertalistisessa yhteiskunta-ajattelussa ei juuri tunneta kollektiivista vastuuta, vaan vain markkinoiden ohjautuminen kysynnän kautta. Tähän malliin olemme menossa, siksi vaarasta varoittavan valistuksen ja järjen äänen olisi kuuluttava ja näyttävä nykyistä paljon voimakkaampana. (julkaistu: Yleisurheilun Kuvalehti 6/2005)