Tämä on jotenkin koskettavaa, koska nuoruudessani olin vähän aikaa esoteerisessa kehitysvammaisten sisäoppilaitoksessa töissä ja opiskelemassa, siihen asti, kun kohtasin pedofiilin itse teossa, panemassa autistipoikaa.Merkillistä sinänsä, että tämä toiminta saattoi jatkua ilmeisesti vuosikymmeniä; vammaisia lapsia ei aikuisiksi kasvaneinakaan uskottu hyväksikäyttöväitteissä, olivathan he vammaisia.
Kymmenen vuotta sitten kävin ohikulkumatkalla tiedustelemassa ihmisoikeustilannetta. Se ei oikein tyydyttänyt. Ilmoitin että havaintoni aktista oli ehkä rikoksena vanhentuneita, mutta tämä saattaa yhä kiinnostaa esimerkiksi lehdistöä.
Erityisesti korvaan otti puhe muuan lievästi vammaisen miehen todistuksesta: hän oli kotikunnassaan tehnyt ilmiannon 1970-luvun lopulla tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstään tässä hoitokodissa.
Tuon kuorma-automiehen ilmoitus ei johtanut mihinkään, kun ilmiannon tueksi tiemmä ”ei saatu näyttöä”. Ja samalla kuulin, koska todisteita ei ole, tämä itseteossa kiinni saamani peto saattoi kuin saattoikin yhä ”lainata lapsia" tästä kummallisesta laitoksesta. (lisäys 17.3.2008, lapsien lainailua Jerseyn tapauksessa.)
Ehkä nyt lainailut on lainailtu. Muutamat skeptikot saivat jostain vihiä asiasta, ja ovat painaneet päälle. Annoin lausunnon siitä, mitä tiedän, kun kysyttiin.
Tämä ilmiö, hyväksikäytön jatkuminen, näkyy elävän merkillisen syvässä, minne se onkin päässyt pesiytymään. Ja edellä kertomassani tapauksessa saattoi olla vielä jollain karmafatalismilla osansa, kun tuota nyt ajattelen, pimentämässä juttua.
Ilmeisesti useimmat meistä, kuten mäkin nuorena, ajattelevat: ei ole minun ongelmani. Harvaa ymmärrettävästi kiehtoo ajautua mukaan sotkuisiin aggressiivisten pedofiilien vastaisiin oikeusjuttuihin. Reaalinen riski sitäpaitsi. Eräs toinen pervo, jonka touhuihin puutuin, yritti siitä hyvästä ajaa rikosjuttua.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar