Hallitus vakinaistaa viiden määräaikaisen yksityiskoulun toimiluvat, muun muassa Espoon, Keravan, Kuopion ja Jyväskylän kreationistis-kristilliset koulut.Siinä yksityisopetuksessa ovat nyt samalla viivalla kaikki "teoriat" lajien synnystä - mutta niinhän se opetussuunnitelman mukaan meneekin, yhdellä tunnilla opetetaan yksi, toisella toinen teoria – yleensä kai silti luotetaan siihen, että oppilas osaa tässä kaaoksessa hylätä järkeään nolaavat kylkiluujutut, viikossa tapahtuneinen maailmanluomineen, ja tukeutua nykytieteen kovaan perustaan.
Tässä hallituksen yksityiskouluja suosivassa ratkaisussa sen sijaan on Raamattu niskanpäällä; se tunkee läpi joka aineessa, ja eritoten sitä se tekee omassaan. Mielestäni ei ole yhdentekevää, jos opettaja uskoo itse sokeasti opettamiinsa myyttisiin paimentolaislegendoihin.
Taas osassa niistä todisteista, joilla biologia, maantieto, arkelogia ... yritetään mitätöidä näissä krist. opinahjoissa, on oikeasti huomionarvoista evidenssiä - johon, sanon sen nyt, tulisi paneutua ala-asteiden asemesta tiedeyhteisöissä, ja vaikka tunnustaa reilusti tieteen keskeneräisyys.
Naureskellaan vaan jenkkien redneckien ja fundamentalistikristittyjen kreationismin noususta. Sama ilmiö on meillä, heidän poliittisesta tuestaan (lue: äänistä) tapellaan. Eikä tämä sokean uskon nousu ratkea sormia napsauttamalla.
Silti usein kun mennään riittävästi traditiossa taaksepäin mytologista näkemystä onkin mahdollista tulkita oikein, kuten 14. DalaiLama esittää uudessa huipputeoksessaan, silloin kertomus toimii empiirisesti todennettavan tiedon kanssa symbioosissa, sitä laajentaen. Tai jos ei toimi, silloin myyttinen tieto on väärä ja vääristynyt: se on hylättävä. Edellinen - on mahdollista oikeasti ymmärtää - koskee muuten Raamatun kertomustakin, jos otamme juutalaisen Zoharin tulkiksemme.
Myös buddhalaisuudessa tavattiin meikä kretsumeoa vastaavia myyttisiä ja denegeroituneita maailmaselityksiä, mutta ne siivottiin pois akateemisesta buddhalaisuudesta kuriositeeteiksi.
Kun taas kurantti buddhalaisen filosofian ymmärrys maailmasta ja sen historiasta voidaan sovittaa yhteen tieteellisen maailmankuvan kanssa.
Jo G.W.F. Hegel esitti vallitsevaa yhteiskunnallista totuutta vastaan järjenkritiikin premissejä, muun muassa tähän tyyliin: filosofian tehtävä on esittää oma aikansa ajatuksellisesti. Se, mikä ajassa on järjellistä, on todellista, ja se mikä on todellista, on järjellistä. Kaikki olemassaoleva näin muodoin ei suinkaan ole todellista eikä järjellistä.
Hyvin päätelty, olisikohan opetusministeriössä tilaa ajatella asiat uudelleen Hegelin hengessä?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar