Töräytin Kemppisellä: Bergmanhan on myöntänyt: 'olin natsi' - toisin kuin suomalaiset.Yksi provosoitu vastaa: Mitä tarkoitat sanalla "suomalaiset"? Olivatko kaikki suomalaiset, monet suomalaiset vai jotkut suomalaiset mielestäsi natseja?
[ .. . ]
Ja Mitä Suomeen tulee, 1940-1 oli valittava joko NL tai Saksa.
Katsotaanpas, mitä se oli.
Valintahan se, Moskovan rauha 13. maaliskuuta 1940 ei kelvannut, vaan Natsi-Saksan kanssa "oli lähdettävä" uuteen sotaan. Rauhan Suomi solmi ”voidakseen sotia uudestaan myöhemmin”, kuten Heikki Ylikangas määritteli.
Virhe on tapahtunut – uusimman tiedon mukaan - kaikesta päättäen hyvin varhaisessa vaiheessa.
Ihan kuin tuo "oli" olisi tosiaan joku pakko muka ollut. Instituutioissa historia usein vieläkin esitetään merkillisenä väistämättömyyksien tienä, tarinana, legendana, satuna.
Suomessa ”väli”rauhanehdot koettiin kohtuuttomiksi, ja revanssimieliala sai vallan. Se että jos sanotaan, että tuossa tilanteessa ei ollut muut mahdollisuutta kuin tarttua natsien tarjoukseen (jonka valtiojohtomme kai sai Natsi-Saksalta valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin kautta jo helmikuussa, ja se realisoitui rauhanaikana18. elokuuta vuonna 1940 Göringin esittämiin vaatimuksiin ja tarjouksiin uudelle aseveljelle).
Jos noin ”oli valittava joko NL tai Saksa” todella väitetään, on kyse silloisten valtiollisten päättäjien pesemisestä ja itsepetoksesta, vaikka onkin myönnettävä, että vaikeita ne tilanteet olivat, joissa Suomi ”ei voinut pysyä toimettomana tarkkailijana" (Ryti, 1941),
ja kiistatta poliittinen liikkumavara oli vähäinen.
Tosi asiassa tilanne kuitenkin ajettiin, se ei ajautunut, siihen että NL purki rauhansopimuksen.
Suomen ja Natsi-Saksan merivoimat toteuttivat yhdessä Suomenlahden miinoituksen kesäkuussa v. 1941. Samalla natsit valmistautuivat hyökkäämään Suomen Lapista Neuvostoliittoon. 22. kesäkuuta 1941 itse Aatu julisti radiossa Suomen oman kansansa aseveljeksi sodassa NL:toa vastaan (Suomi julistautui puolueettomaksi, mutta vielä samana päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi).
Noh, aikanaan natsien kätyreinä ketunhäntä kainalossa jo rauhasta sopineina ja Hitlerin hännystelijöinä kunnostautuneina monien oli kai se jotenkin selitettävä itselleen, kansalleen ja tulevalle sukupolvelle - ja aik´ hyvin tuo on läpi mennytkin ihan tälle vuosituhannelle asti, ei siinä mitään, nk. ajopuuteoriat.
Ilman että yhteiskunnassa, eritoten sen akateemisissa piireissä oli sotakiihkoinen perusta, tuskin olisi ”ajautumista” sotaan tapahtunut.Kuva: Natsi- ja saksalaismielisyys oli vauhdissa jatkosodan alussa: WSOY mainosti Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjaa ”maailman suurimpana menekkiteoksena”.
Silloin ja myöhemminkin, ja NL:n toimesta melkein aina on sanottu, että puolueettomuus on mahdottomuus, mm. 1970-luvulla (ja nyt sitä toitotetaan uudella innolla, nyt taas eri suunnalla) - se mitään mahdotonta ole, se on vain taitolaji, jossa taitamattomat julistavat mahdottomaksi sen mitä eivät itse klaaraa.
Valtiojohtoon pyrkii sitä jengiä, jonka intention eivät ole rauhan, rauhanomaisen kehityksen ja solidaarisuuden puolella, vaikka näin Suomen tien valtiosääntömme 1§ linjaa.
Opponentti:
"Yleisesti, kysymyksessä "olitko natsi" ei ole minussa kerrassaan mitään järkeä.
Ei minustakaan, sillä se törmää puolustusmekanismiin. sen sijaan tunnustuksessa "olin natsi" on
tuota ja rehellisyyttä sitäkin enemmän.
Opponentti:
Ei ole tuomittava olla kommunisti, vaan esim. ilmiantaa.
Sekin riippuu ihan kontekstista, jossain tapauksessa seuraamusetiikan näkökulmasta ilmiannon tekemättä jättäminen, hiljainen vaikeneminen, onkin se tuomittava teko.
Muuten tuosta: On tietysti ihan kiva kuvitella, että ihminen voi koska vain tehdä ihan mitä vain.
Niin ymmärrän, että nyt tarvitaan jo tällainen olkimies avuksi; itse kyllä korostin edellä, että liikkuma-alue oli kapea. mutta ei kuitenkaan niin kapea, että voitaisiin antaa natsiaseveljeyteen Suomen ajaneille täysi vapauttava historian tuomio, mielestäni.
Mutta silloin on paras harrastaa sci-fiä, ei historiaa.
Tätähän mä olen sanonut, että ajopuuteoriat ovat satua ja itsepetosta.
"... tyyliset kysymykset, joissa ihminen vastaa "väärin", jos ei "tunnusta", historian romukoppaan."
Niin, mä ehdotin tätä ensin, edellä. Koska se johtaa yleensä vain täysin päinvastaiseen tulokseen, jos ihmisellä ei ole totuudenetsijänluontoa.
Vapaa tunnustus taas tekee hyvää sydämelle (jälleen Bergmanilta)
Edelleen sama opponentti:
Eniten kummastuttaa, miten ei-natsit voivat olla niin varmoja, että ovat parempia ihmisiä? Esim. se britti ... niin ja joku muukin, kai. (ei antifasistinen premissi tee kenestäkään erehtymätöntä, varsinkaan täydellistä).
Natsismi tunnistetaan ennen muuta ankarista kansainvälisen erityistuomioistuimen tuomioista, jotka langettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan - ja ei ole salaisuus, että kaiken karvaiset myötäilijät ja oman edun tavoittelijat tekivät nämä rikokset mahdollisiksi. Kulttuurisesti ja yhteiskunnalliskollektiivisesti natsivalta, oirekin siitä, on sairastuttavaa; se tekee kansasta ja valtiosta osarikollisen.
Yleensä tämä "miten ei-natsit voivat olla niin varmoja" -vedätys viittaa siihen, että asianomainen jämppääjä kiistää objektiivisen moraalin mahdollisuuden, kuten se tapahtuu esimerkiksi solipsismissa ja nihilismissä.
Yllä Uuden Suomen vertauskuvan käyttö tässä kontekstissa saattaa joillakin aiheuttaa lievää otsasuonten pullistelua, muttei se ole sen enempää herjaavaa kuin perusteetontakaan: Usari-symbolin sanotaan olevan nk. sotilaspojan. Mutta kastotaanpa sitäkin: Kun symbolia katsoo tarkemmin on se lapikkaissa oleva melko pitkällä pistoolilla varustettu suojeluskuntalainen, arvioi TapioNeva muuan keskustelussamme ko. aviisin sivulla. Kotelossa on todennäköisesti Mauser C96
Mauser oli sen verran tehokas luodin lähtönopeudeltaan, että siihen sai ampumamatkan pidentämiseksi pistoolimatkojen ulkopuolelle oikein puisen peränkin.
Koska yleensä päällystöllä ja alipäällystöllä - kersanteilla ja muilla joukkueen varajohtajilla- oli pistoolit, mutta koska hahmolla ei ole komentovyötä, jatkaa Neva, lienee kysymyksessä joku suojeluskuntakersantti tai suojeluskuntavääpeli.
Näin paremman tiedon, kas kummaa, puutteessa.
Eivät asiat tähän lopu, älkää uskokokaan. Tässä merkinnässä Vegetarian vintermonolog kerrotun Thule-Gesellschaftin
rituaalisen vapaamuurariuden sukuni kronikan, eli osallisten mukaan IKL ja AKS levittivät pienellä viipeellä Suomeen; he siis pitivät yllä aggressiivisia salaseuroja ja veljeskuntia.Tätini mies (isäni siskon puoliso) seurasi johtajaansa.
Pellerappareita ei mielestäni tulisi syyllistää tästä (Mistä? Enhän ole kertonut heidän touhuistaan vielä mitään) Mutta siis, virallinen, globaali vapaamuurarijärjestö näet tuli seudulle, jossa villiä vapaamuurariutta harjoitettiin 1930-40-luvuilla, vasta joskus v. 1956.
Jatkunee tästä ...
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar