Kuvassa "Humor", Rudolf Steiner & co:n veistoksesta Ihmisyyden puolustaja.
Omat havaintoni aidon vuorovaikutteisen stand up –huumorin saralla juontavat jonnekin 1990-luvun puoliväliin. Silloin oli (ainakin ajoittain) toimivia virtuaaliyhteisöjä.
Newssissähän hauskuutta ei tainnut paljon tavata.
Ennakkosensuroimattomissa webin grafiikkapohjaisissa palveluissa tekstin heittely oli elävää, ja arvaamatonta, koska kylttiä: ”Tämä on huumoria” tai pseudostageja [/humour] ei juuri käytetty.
Nyt saattaisin olla koukussa noihin joihinkin hyviin: Kemppinen, Kari Haakana, Jäppinenkin …jos ne olisivat nopearytmisempiä palstoja. Onneksi ovat mitä ovat.
Huumoripainotteisella blogilla on ikään kuin syntyessään huumoripalstan karma; merkillinen synnynnäinen potentiaali virittyä niin, että juttu kuin juttu voi kääntyä hauskaksi, ellei sitten hersyväksi menoksi. Luulen että isännän pitää olla huumorimiehii tuon onnistumiseksi.
Vaikea sanoa näistä alustoita muuta kuin se, mitä tuntee nahoissaan inspiraationa - ja siksi sinne osaa takaisin kuin koira kupilleen.
Ajatukset, joita ihminen luo mielessään jäävät aivan kuin peilistä heijastumaan ihmiseen takaisin. Heijastusteorian ontologiaa, olkaa hyvä.
Joku Journalistiliiton pj. ehkä esittää virallisen vastalauseensa myös blogihuumorista - saadaan taas nauraa(?)
Ilja Repinin maalaus (n. 1880-1891) Saporegi-kasakoiden kirje Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle. Lisäys: tuo
Zaporogi-kasakoiden vastaus konstantinopolin sulttaanille:
"Olet suurempi roisto kuin Barrabas
senkin sarvipää saatana
mikä Belsebubi luulet olevasi
syöt sontaa ja rapaa.
pidä itse sapattisi me emme
Salonikin mätää kalaa
ketju hirveitä unia sinulle
keihään puhkomia silmiä
äidiltäsi pääsi karmea pieru
sinä synnyit muun saastan mukana
Podolian pyöveli sinä rakastat
vain haavoja arpia rupia
sikakärsä tammaperse pidä
aarteesi tarvitset niitä
lääkkeitten maksamiseen."
(suom. Jukka Kemppinen)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar