ne hirvittävät pateettiset ja teennäisen kliseiset jouluhoilotukset on pantu kaappiin, ja ollaan taas niin kuin ei mitään.Onhan tuota totta puhuen Mozart, Beethoven, Chopin .. soinut jo toissa yöstä alkaen.
Se on ulottuvuus jossa on juhla aina.
Mitta mitä olikaan vuodenvaihde tarjonnaltaan? ... Viita, runoilija makuuni.
Yhdellä kanavalla Vesa-Matti Loiri paatoksesta pakahtumaisillaan, tyylilleen uskollisena kuin itkuun purskahtamaisillaan hetkellä millä hyvänsä, mehustelee Alatalo/Rinteen Ihmisen ikävä toisen luo. Ei mitään, se hiljainen hetki lopussa kruunasi tämän itsesääliä tihkuneen naiivin lällyttelyn (Harri Rinne kai tarkoitti tekstinsä alkujaan parodiaksi).
Vaihdan kanavaa, Ylen TV1 luottaa paatokselliseen lausuntaan - itsesäälipaatoksen mestarin Leinon tahdissa: ei kenkään ole paha, toinen on vain toistansa sopivampi jalkaan, johtuen mm. lestistä.
Hymyilevä Apollo -esitys oli kyllä sen verran pateellinen että toi mieleen faijan lausunnan.
Olin nuori, mitä lie 19v., tulin viikonloppuillalla himaan, keittiön pöydällä oli Leinot, Hellakosket. Faija lausumassa Hymyilevää Apolloa, ja vastapäätä pöytää mutsi tunikassa kuuntelemassa. ..Kaunista.
Mutta kiitos, hei, riittäisi jo.
Tuotakin ehdin hetken miettiä, onko Viidan Alfhild, uudempaa vain vanhempaa tekoa kuin tuo Hymyilevä Apollo, tietyn päällekkäisyyden takia.
Tietenkin se on uudempi.
Alfhild on kokoelmalta Betonimylläri (1947) :
Eino Leinon Hymyilevä Apollo julkaistiin kokoelmassa vuonna 1898.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar