Pihallani olen seurannut pikku lintuja, nähnyt kuinka evolutiivinen kehitys on tuonut varpusessa esiin kokonaan uuden lajiominaisuuden: se pystyy nyt pää alaspäin syömään rautatangossa roikkuvaa talipalloa. Tätä se muuten ei ennen osannut. Sopeutuvaisimmat satunnaismuunnokset tuohon joskus kykenivät, ja pakkastalvena joku vuosi sitten talipallon eli rasvansyönnin taitajat olivat vahvoilla suhteessa talinsyöntiä osaamattomiin - uuden lajin satunnaismuunnoksen kantajat jäivät jäljelle, ja täyttivät pihan.Näin tekemäni havainnot näyttäisivät vahvistavan osaltaan Darwiniin pohjaavaa evolutiivisen kehitysen paradigmaa.
Mutta se, että talitiaiset keksivät joku vuosi sitten syksyllä ilmoitella nälästään koputtelemalla nokallaan talon ikkunanpieliin, tuntuu jotenkin ihmeelliseltä.
Viime syksynä tuo merkkien antaminen alkoi aikaisemmin kuin edellisenä, ja tämä koputteluhavainto ei ole vain omani – muuan espoolaisinsinööri viime syksynä huomasi saman. Viestiminen loppuu, kun ne saavat tahtomansa. Tietenkin, mutta....
Tiaisen aivot käsittävät, että
a) ihminen toimittaa talin pihalle nokittavaksi.
b) ihmiselle voi viestiä, että pihapiriin on nyt tultu, ja olisi jo aika laittaa syötävää.
c) ihminen on talossa, ikkunan takana, ja ymmärtää hätäiset koputukset viestiksi (ruoka)avun tarpeesta.
Varpusen oppiminen on loogista ja luonnontieteen perustan selitysmalleja noudatteleva, kuten edellä. Tiaisten taas (saattaa asialla olla muitakin kuin talitiaisia) uusi viestimiskulttuuri, ja sen tulkkaus täällä päässä menee ontologian puolelle. Ei Viionlaki selitä.
Varpusella (vanh. nurkkalintu) on pitkä historia ihmisen seuralaisena jo maanviljelyksen kehittymisen alkuajoilta. Sittemmin varpunen on vakiintunut asutuksen ja maanviljelyksen piiriin koko levinneisyysalueellaan, jota ihminen on vielä tehokkaasti laajentanut viemällä varpusta eri puolille maailmaa.
Varpusen kannalta rinnakkaiselon houkuttimia ovat olleet sopivat elinympäristöt ja ravinnon saatavuus. Ihmisen seurassa ruokaa on ollut tavalla tai toisella helposti saatavilla vaikkapa viljan viljelyn ja varastoinnin tai kotieläinten ruokinnan seurauksena.
Talitiainen (parus major) on talvisaikaan yksi runsaslukuisimmista linnuistamme. Tehokas lisääntyjä. Poikueita syntyy usein kaksi kesässä ja yhdessä poikueessa voin olla yli kymmenenkin jälkeläistä. Sukupuolet erottaa mustan kravatin leveydestä. Koiraalla on leveämpi. Osa talitiaisista muuttaa talveksi etelään, mutta osa jää myös lintujen ystävien ruokittaviksi ja seuraksi. Talin lisäksi lintulaudalta maapähkinät, jos noita joskus sattuu olemaan, näyttävät olevan suosiossa suuressa.
Sulan maan aikaan talitiainen syö mm. hyönteisiä sekä hyönteis- ja perhostoukkia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar