
Lillqvistin nukkeanimaation Uralin Perhosen kuvaukset päättyivät Prahassa Hafan Studiolla loppuvuodesta 2007. Animaatioelokuvan jälkituotanto tehtiin Suomessa.
Mikäs siinä, kyllä tämä jonkun Hollywood-ohjaajan pömpöösit vedätykset aina suohon laulaa.

Mutta viihdeteollisuuden myyttinen sankarielokuva onkin kai vähän eri asia kuin elokuva yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja totuudenetsinnän, ja jos kohta kuitin antamisen välineenä.
Samaan aikaan näkötornin kahvilan pöydässä iltalehdet hehkuttivat Renny Harlinin uuden Mannerheim-projektin julkistamisen huumaa: marsalkasta leivottaisiin rapakon takana kansainväliseen levitykseen yltävän suurelokuvan tähti kaikilla Hollywood-herkuilla ja Suomen oloissa ennennäkemättömällä budjetilla.
... Käännyimme pois kahvilan sunnuntaihälystä ja palasimme joukkohaudan rinteeseen. Seuraavana päivänä istuimme molemmat tahoillamme kirjoittamassa toisenlaista historiaa: minä elvytin vanhan Pispalan hellahuoneista keräämiäni tarinoita ruutuvihkojeni hämäristä, Hannu (Salama) tarkisti faktoja ja vuosilukuja ja ryyditti kertomuksiani omilla lapsuudenmuistoillaan, Lillqvist kertoo.
Lillqvistin mukaan tarinat Mannerheimin varjosta, vaaralliseksi salaisuudeksi luonnehditusta kirgiisialaisesta kamaripalvelijasta elivät 80-luvulle saakka.
Viimeiset punalesket ja suhteellisen runsaslukuiset punaorvot kuulemma nauttivat tästä "marquezlaisesta huumorista".
Legendat eivät päästäneet marsalkkaa helpolla, saman tunnelman halusimme siirtää eteenpäin, hän kiteyttää teoksensa ydinajatuksen.

Inga kommentarer:
Skicka en kommentar