Jerome edellä:
”Yhteiskuntamme seisoo kuitenkin vankalla pohjalla ja instituutiomme toimivat. Halua vakuuttaa, ettei meillä ole mitään hätää edes huonoina aikoina”.
Hmmm….
Itse en voi nähdä sisäisesti dogmatisoitumisen kuolettamien instituutioiden kestävän sitä, mikä on nyt - puhumattakaan siitä, mitä on tulossa:
Vaan mm. kysymykset, mistä tulemme, minne menemme ja miksi, perusluontoisuudellaan murtavat tiensä läpi.
Mikä on ihmiselämän tarkoitus, ja mitä siihen (katu-uskottavasti) vastaamme, miten ja kuka?.
Tämä on jo tavallaan hädänalainen tila, koska ihmisillä on sisäisyydessään nyt henkistä tietoa, kuten tämän ajan Rudolf Steiner tiesi kuvata jo 100 v. sitten.
Kysymykset eivät vaimene, eivät varmasti, ennen tämän agnostismin korkeimmaksi ihanteekseen nostaneen läntisen kulttuurimme pohja pettää.
Mutta esim. tämä kirja uskoo idän ja lännen kulttuurien ja tiedontraditioiden (toimivaan) synteesin mahdollisuuteen:
DALAI LAMA XIV: Maailmankaikkeus atomissa - tieteen ja hengen läheneminen. Suomentanut Matti Ojanperä. Helsinki. Tammi, 2006. .. Vai että näin pääs käymään:
"Erään minun kirkosta eronneen tuttavani kolme kovaa elämän peruspilaria ovat Krishnamurti, kommunismi ja sielunvaellus. Kun tapasin hänet viimeksi, hän oli rakentamassa ufoille lentokenttää talonsa takapihalle."
Sattumalta juuri tänään järjestelin kirjastoani - ja avasin siinä Pekka Ervastin kirjan (v. 1924) jossa oli kohta: rehellistä ihmistä on vaikea harhauttaa henkisestikään.
Mikä on totuuden arvo? Ingmar Bergman sen määritteli niin, että kun elää valheessa, oppii totuutta rakastamaan.
BTW.
Krishnamurti torjui molemmat hyödyttöminä dogmeina sekä kommunismin että sielunvaelluksen.
Ja enkä muuten osaisi sanoa mitään esim. kirjasta "Hiljaisuuden ääni" sillä perusteella, että Elvis Presley luki sitä pillereissään.
Enemmän kalistaisin korvaani vaikkapa sille, miten Dalailama kommentoi sanoilla ”meidän boddhisavapolkumme”, tätä Helena Blavatskyn (1831-1891) kokoamaa ja syyskuussa v.1889 lukaisemaa pientä kirjaa Hiljaisuuden ääni..
Joku:
Hyväntekeväisyys ylipäänsä on joka tapauksessa kaikkein varmin keino tehdä itsensä tyytyväiseksi, tavallaan itsetyydytystä, vain sillä erolla, että siihen ei kyllästy.
Tämä taas riippuu pitkälti yksilöstä, joillekin itsekkyydestä luopuminen, ja religio = armoyhteys yksin riittävät, mutta he ovat usein merkillisen valmiita todistamaan kognitiivisesti ja filosofisesti orientoituneiden etsijöiden puolesta, että se sama riittäisi heillekin.Valitettavasti se ei ole näin yksinkertaista – ei ole ollut koskaan, ja vielä vähemmän nyt yksilöitymisen aikana.Älyllisen epärehellisyyden – (mistä nytkin on puhe) ruumiin ylösnousemuksen, kylkiluujuttujen ... mitä niitä on, metafyysisten dogmien, nieleminen vakavalla naamalla edustaa niiden nimiin vannovien piireissä tosi asiassa henkistä väkivaltaa, jolla on nimi uskonmittaus: mitä vahvempaa tavaraa nielee mukisematta, sitä vahvempi on usko.
Olin hiljan tässä hautajaisissa - pappi ehti siinä tilaisuudessa luvata ruumille herätyksen ja ylösnousemisen laskujeni mukaan kolme kertaa.
...
"Kirkon pitää siis ilmoittaa ykskantaan, että tällaisten avoin suosiminen on sen opin vastaista."
Paitsi että se "suosiminen" on oikeusjärjestyksen vastaista oikeus/sivistysvaltioissa, se on terveen ihmisjärjenvastaista - oli muuten jo silloin kun kirkko 1700-luvun lopussa pohjanmaalla tuomitsi lasimestari Jaakko Wallenbergin kuolemaan "harhaoppien levittämisestä".
Muuten sanoisin tuohon kirkon sosiaalisen ja yhteiskunnallisen roolin korostamiseen, kuten Osmo Tiililä: "Täällä kuollaan".
Kirkko sivuuttaa kuoleman ei-katu-uskottavilla keskiajan dogmeillaan, agnostismillaan, ja samalla kumartaa luonnontieteellisen materialismin jalkojen juureen.
ja vielä:
Mikko Lahti:
"Nimikristittyä hallitsee Saatanan henki ,uudestisyntynyttä kristittyä Jumalan Henki."
niin, ja näiden erottelemiseen käytetään epäeettisyydessään jopa pöyristyttävää uskonmittausta, henkistä puoskarointia, jossa rajaa käydään nykymaailman kansalais- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kanssa..
Ja siinä se raja minullakin kulkee, kunhan oikeusvaltion pelisääntöjä ei rikota, olkaa vaan vaikka kuin ellunkanat.
ps.
On ainakin sananvapaus toteutunut nyt, kun laatulehteen moinen hurmahenkinen ähkäisy ei kerran kelvannut.
loppu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar