Hiljaisuuden ääni

Bodhisattva-polusta.
Tapasin ensimmäisen kerran Teosofisen Seuran jäseniä yli kolmekymmentä vuotta sitten osallistuessani Buddhan 2500-vuosipäivän juhliin Intiassa. Siitä pitäen minulla on ollut ilo vaihtaa ajatuksia eri puolilta maailmaa peräisin olevien teosofien kanssa monissa tilaisuuksissa. Ihailen suuresti heidän henkisiä pyrkimyksiään. Uskon, että yksilöt voivat olla hyviä ihmisiä olematta välttämättä henkisiä. Hyväksyn myös heidän oikeutensa siihen, etteivät halua olla henkisiä tai uskoa johonkin uskontoon. Samalla olen aina uskonut, että sisäinen eli henkinen kehitys on välttämätön saavuttaaksemme suuremman inhimillisen onnen ja kyetäksemme paremmin hyödyttämään muita. Olen sen vuoksi iloinen tästä pitkäaikaisesta yhteydestä teosofeihin sekä siitä, että kuulin HILJAISUUDEN ÄÄNEN satavuotisjuhlapainoksesta, joka julkaistaan tänä vuonna. Uskon, että tämä kirja on voimakkaasti vaikuttanut moniin vakaviin etsijöihin, jotka ovat pyrkineet Bodhisattva-polun viisauteen ja myötätuntoon. Olen erittäin iloinen tästä satavuotisjuhlapainoksesta ja toivon, että se hyödyttää vielä useampia.
26.4.1989 XIV DALAI-LAMA

Kultaisten ohjeiden kirjasta Lanooiden (oppilaiden) päivittäiseen käyttöön. Kääntänyt ja alaviittein varustanut ”H. P. B”. Uusintapainos alkuperäisestä painoksesta Toimittaneet ja kommentein varustaneet Alice Leighton Cleather ja Basil Crump.

SUOMENNOKSEN SAATESANAT[s.6]Helena Blavatskyn (1831-1891) Hiljaisuuden ääni julkaistiin syyskuussa 1889. Sitä ovat arvostaneet mitä erilaisimmat ihmiset Elvis Presleystä D. T. Suzukiin. Blavatsky aloitti sen runosäkeiden kirjoittamisen luultavasti Lontoossa kesä-heinäkuussa 1889. Mutta ainakin luvut ”Kaksi polkua” ja ”Seitsemän porttia” hän näyttää kirjoittaneen vähän myöhemmin heinäkuussa ollessaan Fontainebleaussa, Ranskassa.Annie Besant kertoo: ”…istuin huoneessa, kun hän kirjoitti sitä. Tiedän ettei hän kirjoittanut sitä katsomalla joihinkin kirjoihin, vaan hän kirjoitti sitä vakaasti, tunti toisensa jälkeen aivan kuin olisi kirjoittanut joko muistista tai lukien sitä jostakin, missä mitään ei ollut.” Tri Jirah D. Buckille Fontainebleausta lähettämässään kirjeessä Blavatsky sanoo: ”Sitten valikoimani ’Kultaisten ohjeiden kirjasta’. Hiljaisuuden ääni, Kaksi polkua ja Seitsemän porttia. Olen kääntänyt ne (ulkomuistista, sillä osaan niistä ulkoa 39) ja ihmiset sanovat, että se on yhtä hyvä ja eräät toiset – parempi – kuin Valoa tielle. Viimeksi mainittu on peräisin samasta vanhasta kirjasta, käännetty vain nykyaikaisemmalle kielelle.” Blavatsky lienee oppinut ”Kultaisten ohjeiden kirjan” mietelmät ollessaan intialaissyntyisten gurujensa opissa Ladakhissa ja Tiibetissä 1869-1870.Sisarelleen Vera Zelihovskajalle Blavatsky kertoi kirjeessään (helmikuussa 1890): ”Ne ovat suurenmoisia aforismeja, saatan sanoa niin, koska tiedät, etten ole keksinyt niitä! Minä ainoastaan käänsin ne telugusta, vanhimmasta eteläintialaisesta kielestä. Siinä on kolme kirjoitelmaa mongolialaisten ja dravidalaisten mystikkojen moraalista ja moraalisista periaatteista.”Puhe telugusta näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa teoksessa itsessään olevien tietojen kanssa. Tosin tiedetään, että telugu on pääkielenä Kaakkois-Intian Andhrassa, jota on pidetty mahâyânabuddhalaisuuden synnyinseutuna (nyk. Intian osavaltio Andhra Pradesh). ”Tämä uusi suuri ajatusliike alkoi Andhrassa, mutta kehittyi pohjoisessa”, sanoo P. T. Raju kirjassaan Intian Filosofia (1974), s. 118.Hiljaisuuden äänen alaviitteet Blavatsky kirjoitti käyttäen apunaan useita teoksia, joista mainittakoon Emil Schlagintweitin Buddhism in Tibet (1863) ja Joseph Edkinsin Chinese Buddhism (1880).[s.7] Niiden vaikutus näkyy siellä täällä esipuheessa ja alaviitteissä, esim. itämaisten sanojen kirjoitusasuissa.Nyt julkaistava Hiljaisuuden ääni on suomennos ns. Peking-editiosta, jonka Alice Leighton Cleather ja Basil Crump julkaisivat 1928 Pekingissä. Lisänä siinä on Hänen Pyhyytensä 9. Panchen-laman Chökyi Nyiman saatteeksi kirjoittamat tiibetinkieliset säkeet, Cleatherin ja Crumpin laatima kommentaari ja B. T. Changin kiinankielinen selostus. Teokseen on otettu mukaan myös Hänen Pyhyytensä 14. Dalai-laman alkusanat, jotka hän kirjoitti Hiljaisuuden äänen satavuotisjuhlapainokseen, joka julkaistiin Yhdysvalloissa 1989.Alice Leighton Cleather oli yksi viidestä eurooppalaisesta, jotka ottivat Bodh Gayassa tammikuussa 1920 buddhalaisen maallikkovihkimyksen gelugpa-laman Geshe Rinpochen suojeluksessa. Geshe Rinpoche oli Tiibetin Chumbi-laaksossa sijaitsevan Donkarin luostarin apotti. Vuoden 1925 lopulla Cleather, Basil Crump ja Cleatherin poika, Graham Gordon Cleather, lähtivät Pekingiin. Siellä he tapasivat Panchen-laman, jolta Cleather sai ”todistuksen”, jossa sanotaan: ”Erityinen syntyperältään englantilainen gelugpa-buddhalainen, oikea ja harras, jota tulee kohdella buddhalaisena, jolle pitää antaa kaikkea tukea ja apua eikä vahingoittaa ja ilman syytä vastustaa.” Panchen-lama antoi näille kolmelle erikoispassit Tiibetiin matkustamista varten. Hiljaisuuden äänen julkaisemisen jälkeen 1928 he matkustelivat eri puolilla Tiibetin ylänköä. Pekingissä A. L. Cleather julkaisi myös kaksi kiinankielistä vihkosta: ”Miksi uskon buddhalaisuuteen” ja ”Ajatuksia buddhalaisuudesta.”Hiljaisuuden ääni ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1908 Väinö Valvanteen kääntämänä. Siitä on sen jälkeen otettu useita enemmän tai vähemmän korjattuja painoksia. Nyt julkaistava editio on uusi suomennos tästä teosofisen kirjallisuuden klassikosta. Uudessa suomennoksessa ei ole noudatettu Valvanteen käyttämiä suomen kieleen sovellettuja sanskritin ym. itämaisten kielten translitteraatioita eikä myöskään englanninkielisen alkuteoksen, koska nämä ovat nykyajan lukijalle outoja.Englantilainen munkki Sangharakshita piti kesällä 1954 Bangaloressa, Etelä-Intiassa teosofin ja buddhalaisen Shri B. P. Wadian aloitteesta luentosarjan buddhalaisuudesta. Wadian pyynnöstä Sangharakshita piti ylimääräisen luennon, joka käsitteli Blavatskyn Hiljaisuuden ääntä ja oli nimeltään ”Paradox and the Poetry in ’The Voice of Silence’”. Se julkaistiin 1958 kirjana ja sisältyy myös 1988 julkaistuun Sangharakshitan esseekokoelmaan The Religion of Art. Muiden luentojen pohjalta Sangharakshita toimitti 1957 ilmestyneen kirjan A Survey of Buddhism, jossa siinäkin Hiljaisuuden ääni mainitaan pari kertaa (1980 painoksessa sivuilla 123 ja 401).Sangharakshita kirjoittaa: ”Hiljaisuuden ääni käyttää paradoksia metodina sielun viisauden herättämiseksi suunnilleen samaan tapaan kuin Prajñâpâramitâ, vaikkei se tietenkään käytä sitä läheskään yhtä laajassa mitassa. Jopa näiden ’Kultaisten ohjeiden kirjasta’ valittujen otteiden otsikko on, kuten hetken harkittuaan voi huomata, syvästi paradoksaalinen. On kuin se käsi, joka tallensi ne ihmiskunnan hyväksi ja omisti ne ’harvoille’, olisi tulikirjaimin kirjoittanut pyhäkön portin ylle kauhean varoituksen, että tässä on alue, johon äly ei voi astua, jonne vain puhdistunut ja ylevöitynyt hengellinen intuitio, joka ei toimi kaavamaisen logiikan ahtaissa rajoissa, ehkä voisi toivoa sisäänpääsyä. Älköön tämä varoitus jääkö vaille huomiota, kun yritämme nostaa esiin muutamia merkityksiä, helmiä, jotka on kätketty syvälle tähän näiden vastakkaisten termien ’ääni’ ja ’hiljaisuus’ paradoksaaliseen rinnastamiseen.” (Sangharakshita, The Religion of Art, 151-152.)Elokuussa 2004 Jouni Marjanen
ALKUSANAT [s.9]


[H. P. Blavatsky, The Voice of the Silence, Santa Barbara, California, Concord Grove Press, 1989]

TOIMITUKSEN JOHDANTO [s.11]Tämä painos on tehty suurelta osin siksi, että alkuperäinen painos on loppunut kustantajalta monta vuotta sitten. Lisäksi H. P. B:n kuoleman jälkeen (1891) otetuissa painoksissa on virheitä ja joissakin tapauksissa muutoksia ja poistoja. Pyrkimyksenämme on sen vuoksi ollut palauttaa alkuperäiseen asuunsa tämä H. P. Blavatskyn suuren kirjallisen perinnön kaunein ja runollisin teos. Tämän tehdessämme olemme sanatarkan tekstin toistamisen lisäksi yrittäneet mahdollisuuksien rajoissa palauttaa entiselleen alkuperäisen [englanninkielisen] teoksen koon, kannen ja ulkoasun. Kirjasintyyppi on hiukan suurempi, mutta sivujen numerointi on sama.Olosuhteet, jotka mahdollistivat tämän teoksen entistämisen, olivat onnekkaat. Saapuessamme Pekingiin joulukuussa 1925, opiskeltuamme sitä ennen seitsemän vuotta Intiassa, meillä oli suuri kunnia päästä läheiseen yhteyteen Hänen Pyhyytensä Tashi-laman kanssa, joka oli lähtenyt Tiibetistä vuonna 1924 erityistehtävää varten Kiinaan ja Mongoliaan. (Ks. kommentti[1av], s. 76.) Käsillä oleva uusintapainos oli osa sitä työtä, johon me hänen veljeskuntansa jäseninä ryhdyimme hänen aloitteestaan buddhalaisuuden hyväksi. Se on nimittäin mahâyânan Sydämen Opin ja ihmiskunnan puolesta uhrautumisen jalon ihanteen ainoa oikea englanninkielinen tulkinta.Monivuotisen Tiibetissä opiskelun ja vihkimyksen aikana H. P. B. vietti huomattavan osan ajastaan Tashi-lhum-po’ssa ja tunsi nykyisen Tashi-laman edeltäjän erittäin hyvin. Hänen tähän teokseen oppilaitaan varten kääntämänsä Kultaiset ohjeet kuvaavat meditaation ja itsensä voittamisen prosesseja, joiden avulla harras oppilas voi toivoa monen inkarnaation kuluessa tulevansa viisauden mestariksi, nirmânakâyaksi, joka myötätunnon polulla seuraa Buddhaa kärsivän ihmiskunnan hyväksi ja pysyy ”epäitsekkäänä loputtomaan loppuun asti”. Että tuollaisia korkeita olentoja on olemassa elävinä ihmisinä, sen tietävät kaikki itämaiset mystikot, jotka kuuluvat niihin eri joogakouluihin, joihin H. P. B. viittaa kirjan esipuheessa. Kiinassa ja Mongoliassa samoin kuin Intiassa heidän olemassaoloaan pitävät itsestään selvänä ne, jotka tuntevat esoteerista filosofiaa.Kaikki tiibetinkieliset sanat ja viittaukset on tarkistettu Tashi-laman seurueen jäsenten avustuksella, ja kiinalaiset ystävämme ovat myös antaneet meille kaikkea mahdollista apua. Erittäin kiitollisina julkaisemme tämän painoksen Pekingin Buddhalaisen tutkimusseuran myötävaikutuksella. Tämä seura näkee siinä omien ”kontemplatiivisten” koulujensa korkeimmat ja salaisimmat opetukset. Vasta tultuamme kosketuksiin Kiinan ja Tiibetin buddhalaisten kanssa tajusimme H. P. Blavatskyn teoksen suuren ja vakuuttavan arvon.Tämä pieni kirja on nyt siis painettu uudelleen mitä arvovaltaisimpien tiibetiläisten ja kiinalaisten asiantuntijoiden tuella. Muutama alkuteoksessa ollut painovirhe on korjattu, mutta mitään muuta ei ole muutettu. Monien opiskelijoiden pyynnöstä olemme rohjenneet lisätä joitakin kommentteja [sivut 75-88] kohtiin, jotka opiskelun kuluessa kaipasivat selitystä, sekä koko joukon tietoja, joita on saatu kiinalaisista ja tiibetiläisistä lähteistä.Pekingissä, Kiinassa toukokuussa 1927 ALICE LEIGHTON CLEATHER (Yksi H. P. B:n oppilaista) BASIL CRUMP

Alkuperäinen HPB:n teoksen ESIPUHE (III) [s.13]
Seuraavat sivut on otettu ”Kultaisten ohjeiden kirjasta”, eräästä niistä teoksista, jotka Idässä annetaan mystiikan tutkijoiden käteen. Niiden tunteminen on välttämätöntä siinä koulukunnassa, jonka opetukset monet teosofit [(2av] hyväksyvät. Ja koska osaan useita näistä ohjeista ulkoa, on käännöstyö ollut suhteellisen helppoa.On tunnettua, että Intiassa psyykkisen kehityksen menetelmät ovat erilaisia eri guruilla (opettajilla ja mestareilla) ei ainoastaan siksi, että he kuuluvat erilaisiin filosofisiin koulukuntiin, joita siellä on kuusi, vaan koska jokaisella gurulla on oma järjestelmänsä, jota hän yleensä pitää hyvin salaisena. Mutta Himalajan takana esoteeristen koulujen menetelmät eivät ole erilaisia, ellei guru ole vain lama, joka ei ole paljonkaan oppineempi opetettaviaan.Teos, josta tämä on käännetty, on osa samasta sarjasta, mistä on otettu Dzyanin kirjan [ 3av]säkeistöt, johon Salainen Oppi perustuu. Suuren mystisen teoksen nimeltään Paramârtha, jonka Nâgârjunan tarun mukaan nâgat eli ”käärmeet” (todellisuudessa muinaisten vihittyjen nimi) antoivat suurelle arhatille, ja ”Kultaisten ohjeiden kirjan” sanotaan olevan samasta lähteestä. Kuitenkin sen ohjeita ja aatteita, kuinka jaloja ja alkuperäisiä ne ovatkin, esiintyy usein eri muodoissa sanskritinkielisissä teoksissa. Sellaisia ovat esim. Jñâneshvarî,(4av) tuo suurenmoinen mystinen tutkielma, jossa Krishna kuvaa Arjunalle hehkuvin värein täysin valaistuneen joogin tilaa, ja tietyt Upanishadit. Tämä oppien yleisyys on vain luonnollista, koska useimmat elleivät kaikki suurimmista arhateista, Gautama Buddhan ensimmäisistä seuraajista, olivat hinduja ja arjalaisia eivätkä mongoleja, erityisesti ne, jotka olivat muuttaneet Tiibetiin. Pelkästään Âryâsangan jälkeensä jättämiä teoksia on todella runsaasti.Alkuperäiset ohjeet on kaiverrettu ohuihin suorakaiteen muotoisiin levyihin, kopiot usein pyöreisiin laattoihin. Näitä laattoja eli levyjä säilytettiin yleensä alttareilla niissä temppeleissä, jotka olivat liittyneet niihin keskuksiin, joissa niin kutsutut kontemplatiiviset mahâyâna (yogâcâra)[5av] -koulukunnat ovat syntyneet. [s.14] Ne on kirjoitettu eri tavoin, joskus tiibetiksi, mutta useimmiten ideografeilla. Pappiskieltä ( senzar )[6av]voidaan kirjoittaa, paitsi sen omilla aakkosilla, monin tavoin salakirjoitusmerkeillä, jotka muistuttavat enemmän ideografeja kuin tavuja.Toisessa menetelmässä (tiibetinkielellä lug ) käytetään numeroita ja värejä, joista kukin vastaa yhtä kirjainta tiibetinkielen aakkosissa (joita on 30 yksinkertaista ja 74 yhdistettyä kirjainta) ja näin muodostuu täydellinen salakirjaimisto. Kun käytetään ideografeja, on tekstin lukemisessa määrätty tapa. Tässä tapauksessa astrologiassa käytetyt symbolit ja merkit eli kaksitoista eläinradan eläintä ja seitsemän pääväriä, joilla kullakin on kolme vivahdetta – vaalea, perusväri ja tumma – vastaavat yksinkertaisten aakkosten 33 kirjainta. Sillä tässä menetelmässä kaksitoista ”eläintä” viisi kertaa toistettuina ja yhdistettyinä viiteen elementtiin ja seitsemään väriin muodostavat koko aakkoston, johon kuuluu 60 pyhää kirjainta ja 12 merkkiä. Tekstin alussa oleva merkki määrää, onko lukijan seurattava intialaista lukutapaa, jolloin jokainen sana on yksinkertaisesti mukailtu sanskritin kielestä, vai kiinalaiseen tapaan luettava tekstiä ideografeina. Helpoin tapa on kuitenkin se, joka sallii lukijan olla käyttämättä mitään erityistä kieltä tai käyttää mitä tahansa kieltä hän haluaa, koska merkit ja symbolit olivat, kuten arabialaiset numerot, yhteistä ja kansainvälistä omaisuutta vihittyjen mystikkojen ja heidän seuraajiensa parissa. Sama erikoispiirre on yhdellä kiinalaisella kirjoitustavalla, jota voi yhtä helposti lukea jokainen, joka tuntee sen luonteen. Esimerkiksi japanilainen voi lukea sitä omalla kielellään yhtä helposti kuin kiinalainen omallaan.Kultaisten ohjeiden kirja käsittää noin 90 erillistä pientä kirjoitelmaa; toiset sen ohjeista ovat esibuddhalaisia, kun taas toiset kuuluvat myöhempään aikaan. Näistä kirjoitelmista opin ulkoa kolmekymmentäyhdeksän vuosia sitten. Muiden kääntämiseksi minun olisi turvauduttava muistiinpanoihin, joita olen koonnut lukuisille papereille viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan milloinkaan niitä järjestämättä, mikä ei olisikaan ihan helppo tehtävä. Eikä niitä kaikkia voisikaan kääntää ja esittää maailmalle, joka on liian itsekäs ja liian kiintynyt kaikkeen aistein havaittavaan ollakseen mitenkään valmis ottamaan vastaan sellaisia korkeita eettisiä ohjeita niiden oikeassa hengessä. Sillä [s.15] jollei ihminen pyri vakavasti eteenpäin itsetuntemuksen tiellä, hän ei suinkaan kallista kuulevaa korvaansa tämän suuntaisille neuvoille.Ja kuitenkin tuollaiset eettiset ohjeet täyttävät kokonaisia teoksia itämaisessa kirjallisuudessa, varsinkin Upanishadeissa. ”Tapa kaikki elämänhalu”, sanoo Krishna Arjunalle. Tämä halu asuu ainoastaan ruumiissa, ruumiillistuneen Itsen käyttövälineessä, mutta ei siinä ITSESSÄ, joka on ”ikuinen, häviämätön, joka ei tapa ja jota ei tapeta” ( Katha-Upanishad ). ”Tapa aistimus”, opettaa Sutta Nipâta , ”pidä samanlaisena nautintoa ja tuskaa, ansiota ja menetystä, voittoa ja tappiota.” Edelleen, ”Etsi turvaa ainoastaan ikuisesta” ( sama ). ”Hävitä erillisyyden tunne”, toistaa Krishna jokaisessa muodossa. ”Mille harhailevalle aistimukselle mieli ( manas ) antautuukin, tuo aistimus vie ymmärryksen ( buddhin ) mukanaan, niin kuin tuulispää laineilla tempaa mukaansa laivan.” ( Bhagavadgîtâ , II, 67.)Sen vuoksi on katsottu järkevämmäksi valita vain sellaisia kirjoitelmia, jotka parhaiten sopivat Teosofisen Seuran[7av] harvoille todellisille mystikoille ja jotka tulevat varmasti vastaamaan heidän tarpeitaan. Ainoastaan he tulevat antamaan oikean arvon näille Krishna-Khristoksen, ”korkeamman Itsen”, sanoille:”Ei viisas sure eläviä eikä kuolleita. Totisesti, ei ollut aikaa, jolloin minua ei olisi ollut olemassa eikä sinua eikä noita ihmisten valtiaita; eikä totisesti meistä yksikään lakkaa milloinkaan olemasta tämän jälkeen.” ( Bhagavadgîtâ , II, 11-12.)Tässä käännöksessä olen tehnyt parhaani säilyttääkseni kielen runollisen kauneuden ja kuvarikkauden, joka on ominainen alkuperäiselle tekstille. Kuinka tässä pyrkimyksessäni olen onnistunut, sen ratkaiskoon lukija itse.
”H. P. B.”

Omistettu harvoille



I KATKELMA
Nämä opetukset ovat niitä varten, jotka eivät tunne alempien IDDHIEN(1) vaaroja.[s.19]

Ken tahtoo kuulla nâdan äänen,(2) ”äänettömän äänen”, ja ymmärtää sitä, hänen on opittava tuntemaan dhâranân (3) luonto.Tultuaan välinpitämättömäksi aistimusten kohteille oppilaan on etsittävä aistien râjâ, ajatusten tuottaja, se joka herättää harhan.Mieli on suuri todellisuuden tappaja. (8av)Oppilas tappakoon tappajan.Sillä:Kun hänen oma muotonsa tuntuu hänestä epätodelliselta, niin kuin kaikki unessa nähdyt muodot tuntuvat valveilla ollessa;Kun hän on lakannut kuulemasta monia, hän voi erottaa YHDEN – tuon sisäisen äänen, joka tappaa ulkoisen.[s.20]Vasta silloin, ei aikaisemmin, hylkää hän asat’in, epätoden, tullakseen sat’in, toden, valtakuntaan.Ennen kuin sielu voi nähdä, on saavutettava sisäinen sopusointu ja fyysisten silmien on tultava sokeiksi kaikelle harhalle.Ennen kuin sielu voi kuulla, on kuvan (ihmisen) tultava yhtä kuuroksi karjunnalle kuin kuiskaukselle, elefanttien mylvinnälle kuin kultaisen tulikärpäsen hopeanheleälle surinalle.Ennen kuin sielu voi käsittää ja muistaa, on sen yhdyttävä Hiljaiseen Puhujaan, kuten se muoto, johon savi muovaillaan, on ensiksi ollut yhtyneenä savenvalajan mieleen.
Sillä silloin sielu kuulee ja muistaa.
Ja silloin sisäiselle korvalle puhuu –
HILJAISUUDEN ÄÄNIJa sanoo:Jos sielusi hymyilee kylpiessään elämäsi päivänpaisteessa, jos sielusi laulaa lihan ja aineen kotelossaan, jos sielusi itkee harhalinnassaan, jos sielusi ponnistelee katkaistakseen hopealangan, joka sitoo sen MESTARIIN,(4) niin tiedä, oi oppilas, että maata on sielusi.Kun orastava sielusi(5) kallistaa korvansa maailman kuohunnalle, kun sielusi on altis suuren harhan pauhulle,(6) kun sielusi tuskan kuumien kyynelien näkemisestä pelästyneenä, hätähuutojen hämmentämänä vetäytyy kuin arka kilpikonna MINUUDEN selkäkilven suojiin, tiedä, oi oppilas, että sielusi on arvoton pyhäkkö hiljaiselle ”Jumalalleen”.[s.21]Kun Sielusi vahvemmaksi varttuessaan hiipii ulos turvallisesta piilopaikastaan ja tempautuen irti suojelevasta pyhäköstä venyttää hopealankaansa ja syöksyy eteenpäin, ja kun se katsellessaan kuvaansa avaruuden aalloilla kuiskaa: ”Tämä on minä” – myönnä, oi oppilas, että sielusi on takertunut harhaluulon (7) verkkoihin.Tämä maailma, oppilas, on surun sali, missä kovien koettelemusten polun varrelle on viritetty ansoja kietomaan EGOSI ”suureksi harhaopiksi”(8) kutsutun kuvitelman pauloihin.Tämä maailma, oi tietämätön oppilas, on vain synkkä sisäänkäynti hämäryyteen, joka on ennen todellisen valon laaksoa – sen valon, jota mikään tuuli ei voi sammuttaa ja joka palaa ilman sydäntä tai polttoainetta.Näin sanoo suuri laki: ”Tullaksesi KAIKKI-ITSEN TUNTIJAKSI (9) sinun on ensin tultava ITSEN tuntijaksi.”[9av] Saavuttaaksesi tiedon tuosta ITSESTÄ sinun on uhrattava itse ei-itselle, oleminen ei-olemiselle, ja silloin voit levätä SUUREN LINNUN siipien välissä. Suloista on lepo sen siipien välissä, joka ei ole syntynyt eikä kuole, vaan on AUM(10) kautta ikuisten aikojen.(11)[s.22]Nouse elämän linnun selkään, jos tahdot tietää.(12)Luovu elämästäsi, jos tahdot elää.Kolme salia, oi uupunut pyhiinvaeltaja, johtaa uurastuksen päähän. Kolme salia, oi Māran voittaja, vie sinut kolmen tilan kautta neljänteen tilaan (15) ja sieltä seitsemään maailmaan,(16) ikuisen levon maailmoihin.Jos tahdot oppia niiden nimet, niin kuuntele ja muista.Ensimmäisen salin nimi on TIETÄMÄTTÖMYYS – avidyâ.[10av][s.23]Se on sali, jossa näit valon, jossa elät ja jossa tulet kuolemaan.(17)Toisen salin nimi on oppimisen sali.(18) Sieltä sielusi löytää elämän kukkia, mutta jokaisen kukan alta kerälle kiertyneen käärmeen.(19)Kolmannen salin nimi on viisaus, jonka takana aukeavat AKSHARAN, kaikkitietävyyden ehtymättömän lähteen,(20) rannattomat vedet.Jos tahdot kulkea turvallisesti ensimmäisen salin halki, älköön mielesi erehtykö pitämään siinä palavia himon tulia elämän päivänpaisteena.Jos tahdot kulkea turvallisesti toisen salin halki, älä silloin pysähdy sen huumaavien kukkien sulotuoksua hengittämään. Jos tahdot vapautua karman kahleista, älä etsi guruasi noista māyān piireistä.VIISAAT eivät viivy aistinautintojen parissa.VIISAAT eivät kuuntele harhan suloisia ääniä.Etsi häntä, joka synnyttää sinut(21) viisauden saliin, joka on toisten takana, siellä missä kaikki varjot ovat tuntemattomia ja missä totuuden valo loistaa himmentymättömällä kirkkaudella.[s.24]Oppilaani, se mikä on luomatonta asuu sinussa, niin kuin se asuu tuossa salissa. Jos tahdot päästä sinne ja yhdistää nuo kaksi, sinun on riisuttava päältäsi harhan tummat vaatteet. Vaienna lihan ääni, älä salli minkään aistimuksen herättämän kuvan tulla tuon valon ja itsesi väliin, jotta kaksi voisi sulautua yhdeksi. Ja opittuasi oman ajñânasi (22) pakene oppimisen salista. Se on vaarallinen sali kavalassa kauneudessaan ja sitä tarvitaan vain koetukseksi sinulle. Ole varuillasi, lanoo, ettei sinun sielusi sen harhaloisteen sokaisemana viivyttelisi ja viehättyisi sen petolliseen valoon.Tuo valo loistaa suuren viettelijän (Mâran) (23) jalokivestä. Se lumoaa aistit, sokaisee mielen ja jättää varomattoman oman onnensa nojaan.Koiperhonen, jonka yölamppusi häikäisevä liekki houkuttelee puoleensa, on tuomittu hukkumaan tahmeaan öljyyn. Varomaton sielu, joka ei painiskele harhan ilkkuvan demonin kanssa, palaa maan päälle Mâran orjana.Katso sielujen joukkoja. Seuraa, kuinka ne leijailevat ihmiselämän myrskyisellä merellä ja kuinka ne uupuneina, vertavuotavina, siipirikkoina toinen toisensa jälkeen putoavat kohoaviin aaltoihin. Ankarien tuulten viskeleminä, myrskyn ajamina ne ajelehtivat vesipyörteisiin ja katoavat ensimmäiseen suureen kurimukseen.[s.25]Oppilaani, jos tahdot Viisauden salin kautta päästä autuuden laaksoon, sulje lujasti aistisi suurelta kauhealta erillisyyden harhaopilta, joka vieroittaa sinut muista.Älä anna māyān mereen sulautuneen ”taivassyntyisesi” riistäytyä irti universaalista vanhemmastaan (SIELUSTA), vaan anna tulisen voiman vetäytyä sisimpään, sydämen kammioon (24) ja maailmanäidin (25) asuntoon.Silloin tuo voima on nouseva sydämestäsi kuudenteen, keskimmäiseen piiriin, paikkaan silmiesi välissä, jolloin siitä tulee YHDEN AINOAN SIELUN henkäys, ääni, joka täyttää kaiken, Mestarisi ääni.Vasta silloin voit tulla ”taivasvaeltajaksi”,(26) joka tuulien teitä kulkee aaltojen yllä jalkojaan kastelematta.Ennen kuin asetat jalkasi mystisten äänten portaiden ylimmälle askelmalle, sinun täytyy kuulla sisäisen JUMALASI(27) ääni seitsemällä tavalla.Ensimmäinen on kuin satakielen suloääni sen laulaessa parilleen jäähyväisiä.[s.26]Toinen soi kuin dhyanien hopeisen symbaalin ääni herättäen tuikkivat tähdet.Seuraava on kuin kuoreensa vangitun merenhaltijan sointuisa valitus.Ja tätä seuraa vînân (28) laulu.Viides soi korvissasi kuin bambuhuilun kimeä ääni.Se muuttuu sitten trumpetin törähdykseksi.Viimeinen kumisee kuin ukkospilven vaimea jyrinä.Seitsemäs nielee kaikki muut äänet. Ne kuolevat eikä niitä enää kuulu.Kun kuusi(29) on surmattu ja Mestarin jalkoihin laskettu, silloin on oppilas sulautunut YHTEEN (30), tulee tuoksi YHDEKSI ja elää siinä.Ennen tuolle polulle astumista sinun on hävitettävä kuuruumiisi, (31) puhdistettava ajatusruumiisi (32) ja tehtävä sydämesi puhtaaksi.Ikuisen elämän puhtaat, kristallinkirkkaat vedet eivät voi sekoittua monsuunimyrskyn mutaisiin tulvavirtoihin.Taivaallinen kastepisara, joka kimaltelee aamuauringon ensimmäisen säteen koskettaman lootuksen pinnalla, muuttuu maahan pudotessaan savihiukkaseksi; katso, helmi on nyt likatahra.[s.27]Taistele likaisten ajatustesi kanssa ennen kuin ne voittavat sinut. Tee niille mitä ne tahtovat tehdä sinulle, sillä jos säästät ne ja annat niiden juurtua ja kasvaa, niin tiedä, että nämä ajatukset voittavat ja tappavat sinut. Oppilaani, varo, älä salli niiden varjonkaan lähestyä sinua. Sillä se kasvaa ja varttuu suureksi ja voimakkaaksi ja sitten tämä pimeyden olio valtaa sinut ennen kuin vielä olet oikein tajunnut mustan, kauhean hirviön läsnäolon.Ennen kuin mystinen voima (33) voi tehdä sinusta jumalan, lanoo, on sinun täytynyt saavuttaa kyky tappaa kuumuotosi tahtosi avulla.[11av]Aineen itse ja hengen ITSE eivät voi koskaan kohdata. Toisen näistä kahdesta on hävittävä; molemmille ei ole tilaa.Ennen kuin sielusi mieli voi ymmärtää, on persoonallisuuden nupun oltava murskattu, aistimuksen madon surmattu niin, ettei se voi enää herätä henkiin.Et voi kulkea polulla ennen kuin olet itse tullut tuoksi poluksi.(34)Kallistakoon sielusi korvansa jokaiselle tuskanhuudolle, niin kuin lootus avaa sydämensä juodakseen aamuaurinkoa.[s.28]Älköön polttava aurinko kuivatko yhtäkään tuskankyyneltä, ennen kuin itse olet pyyhkinyt sen kärsivän silmästä.Vaan anna jokaisen polttavan ihmiskyyneleen pudota sydämeesi ja anna sen jäädä sinne, äläkä pyyhi sitä pois ennen kuin kärsimys, joka sen aiheutti, on poistettu.Nämä kyyneleet, oi sydämeltäsi sääliväisin, ovat ne virrat, jotka kastelevat kuolemattoman rakkauden peltoja. Sellaisessa maaperässä kasvaa Buddhan keskiyön kukka, (35) vaikeampi löytää, harvemmin nähty kuin on vogay-puun[12av] kukka. Se on jälleensyntymästä vapautumisen siemen. Se erottaa arhatin taistelusta ja hekumasta; se vie hänet olemassaolon kenttien kautta rauhaan ja autuuteen, joka tunnetaan vain hiljaisuuden ja ei-olemisen maassa.Tapa pyyde; mutta jos tapat sen, varo, ettei se jälleen kuolleista nouse.Tapa elämänhalu; mutta jos tapat tanhân, (36) älköön se tapahtuko ikuisen elämän janosta, vaan vaihtaaksesi katoavaisen ikuiseen.Älä halua mitään. Älä napise karmaa[13av] äläkä luonnon muuttumattomia lakeja vastaan. Taistele ainoastaan persoonallista, ohimenevää, haihtuvaa ja katoavaista vastaan.Auta luontoa ja työskentele sen kanssa, niin luonto pitää sinua yhtenä luojistaan ja osoittaa kunnioitusta.[s.29]Ja se avaa sinulle salaisten kammioittensa portit, paljastaa eteesi kätketyt aarteensa puhtaan neitseellisen povensa syvyyksistä. Aineellisen käden tahraamatta se näyttää aarteensa vain hengen silmälle – sille silmälle, joka ei koskaan sulkeudu, sille silmälle, jolle ei ole mitään verhoa missään sen valtakunnassa.Sitten se näyttää sinulle keinot ja tien, ensimmäisen portin ja toisen, kolmannen, seitsemänteen saakka. Ja sitten päämäärän – jonka takana hengen auringonpaisteessa kylpee sanoin kuvaamaton loisto ja autuus, näkymätön kaikille muille paitsi sielun silmälle.Polulle on vain yksi tie; ainoastaan sen päässä voi ”Hiljaisuuden Ääni” kuulua. Portaan askelmat, joita kokelas nousee, on tehty kärsimyksestä ja tuskasta; nämä saadaan vaikenemaan vain hyveen äänellä. Voi silloin sinua, oppilas, jos on yksi ainoakin pahe, jota et ole jättänyt taaksesi. Sillä silloin portaat pettävät ja sinä putoat. Niiden ensimmäiset askelmat lepäävät syntiesi ja heikkouksiesi syvässä suossa, ja ennen kuin voit edes yrittää päästä tämän aineen ammottavan kuilun yli, sinun on pestävä jalkasi kieltäymyksen vesissä. Varo, ettet pane yhä likaista jalkaasi portaiden alimmallekaan askelmalle. Voi sitä, joka uskaltaa saastuttaa yhdenkin askelman kuraisilla jaloilla. Likainen ja tahmea lieju kuivuu, tulee tarttuvaksi, sitten hänen jalkansa liimautuvat siihen, ja niin kuin lintu, joka on tarttunut ovelan linnustajan liima-ansaan, hän ei enää pääse eteenpäin. Hänen paheensa saavat muodon ja vetävät hänet alas. Hänen syntinsä korottavat äänensä niin kuin sakaalin naurun ja nyyhkytyksen auringon laskettua. Hänen ajatuksensa muuttuvat sotajoukoksi, joka vie hänet pois kahleorjaksi.Tapa pyyteesi, lanoo, tee paheesi voimattomiksi, ennen kuin olet ottanut ensimmäistäkään askelta vakavalla matkallasi.[s.30]Tukahduta syntisi ja vaienna ne ainiaaksi, ennen kuin nostat jalkasi kiivetäksesi portaita.Vaienna ajatuksesi ja kiinnitä koko huomiosi Mestariisi, jota et vielä näe, mutta jonka tunnet.Sulauta aistisi yhdeksi aistiksi, jos tahdot olla turvassa viholliselta. Ainoastaan sen aistin välityksellä, joka kätkeytyy aivojesi onteloon, voi sielusi sameille silmille avautua jyrkkä polku, joka johtaa Mestarisi luo.Pitkä ja uuvuttava on tie edessäsi, oi oppilas. Yksi ainoakin ajatus menneisyydestä, jonka olet jättänyt taaksesi, vetää sinut alas ja sinun on aloitettava kiipeäminen alusta. Tapa itsestäsi kaikki muisto menneistä kokemuksista. Älä katso taaksesi tai olet pulassa.Älä usko, että himon voi kokonaan tukahduttaa tyydyttämällä, sillä tämä on Maran innoittama iljettävä ajatus. Saamalla ravintoa pahe kasvaa ja voimistuu, niin kuin toukka, joka lihoo kukan sisällä.Ruusun on nyt tultava uudestaan emokasvin varresta syntyneeksi nupuksi, ennen kuin loiseläin järsii sen sydämen puhki ja juo sen elämännesteen.Kultainen puu työntää jalokivisilmunsa esiin, ennen kuin myrsky musertaa sen rungon.Oppilaan täytyy saada takaisin kadottamansa lapsen tila, ennen kuin ensimmäinen ääni voi kuulua hänen korvaansa. AINOAN Mestarin valo, hengen kuolematon kultaloisto, sinkoaa kirkkaat säteensä oppilaaseen aivan alusta asti. Sen säteet tunkeutuvat aineen synkkien tummien pilvien läpi.[s.31]Milloin siellä, milloin täällä nämä säteet valaisevat häntä, niin kuin auringon kipinät kirkastavat maata viidakon paksun lehvistön läpi. Mutta, oi oppilas, ellei liha ole passiivinen, pää kylmä, sielu yhtä vahva ja puhdas kuin säihkyvä timantti, eivät säteet pääse kammioon,(37) ei niiden auringonvalo lämmitä sydäntä eivätkä mystiset äänet akâshisista korkeuksista (38) kuulu korviin, miten valppaita ne alkuvaiheessa olivatkin.Ellet kuule, et voi nähdä. Ellet näe, et voi kuulla. Kuulla ja nähdä, tämä on toinen vaihe.. . . . . . . . . . . . . .Kun oppilas näkee ja kuulee ja kun hän haistaa ja maistaa, silmät kiinni, korvat, suu ja sieraimet suljettuina; kun neljä aistia sulautuu yhdeksi ja on valmiina muuttumaan viidenneksi, sisäiseksi kosketukseksi – silloin hän on tullut neljänteen vaiheeseen.Ja viidennessä, oi ajatustesi tappaja, kaikki nämä on jälleen surmattava, etteivät ne enää elpyisi.(39)Pidä poissa mielestäsi kaikki ulkoiset kohteet, kaikki ulkoiset näyt. Sulje pois sisäiset mielikuvat, etteivät ne loisi sielunvaloosi tummaa varjoaan.Sinä olet nyt DHÂRANÂSSA,(40) kuudennessa vaiheessa. Kun olet siirtynyt seitsemänteen, oi onnellinen, et enää tajua pyhää kolmea,(41) sillä olet itse tullut tuoksi kolmeksi. Sinä ja mielesi, kuin kaksoset kasvokkain, ja tähti, joka on päämääräsi, hehkuu pääsi päällä.(42) Kolme, jotka asuvat sanoin kuvaamattomassa loistossa ja autuudessa, ovat nyt mâyân maailmassa kadottaneet nimensä. Ne ovat tulleet yhdeksi ainoaksi tähdeksi, tuleksi, joka palaa muttei polta, siksi tuleksi, joka on liekin upâdhi.(43)[s.32]Ja tämä, oi joogi, joka onnistuit, on se, mitä ihmiset sanovat dhyânaksi,(44) samâdhin(45) oikeaksi edelläkävijäksi.Ja nyt itsesi on kadonnut ITSEEN, sulautunut SIIHEN ITSEEN, josta ensin säteilit ulos.[s.33]Missä on yksilöllisyytesi, lanoo, missä on lanoo itse? Se on tuleen kadonnut kipinä, pisara valtameressä, aina läsnäoleva säde, joka on muuttunut kaikkeudeksi ja ikuiseksi säteilyksi. Ja nyt, lanoo, sinä olet tekijä ja todistaja, säteilijä ja säteily, valo äänessä ja ääni valossa.Sinä olet perehtynyt viiteen esteeseen, oi onnellinen. Sinä olet niiden voittaja, kuudennen Mestari, totuuden neljän lajin (46)lausuja.Valo, joka niihin lankeaa, tulee sinusta, oi sinä, joka olit oppilas, mutta nyt olet opettaja. Ja näistä totuuden lajeista: Etkö olekin saavuttanut tiedon kaikesta kurjuudesta – ensimmäisen totuuden?Etkö olekin voittanut mârojen kuninkaan chi’llä, kasaantumisen portilla – toisen totuuden?(47)Etkö olekin hävittänyt synnin kolmannella portilla ja saavuttanut kolmannen totuuden?Etkö olekin astunut tao’lle, tietoon johtavalle ”polulle” – neljäs totuus? (48) [s.34]Ja nyt, lepää bodhipuun alla, joka on kaiken tiedon täydellisyys, sillä tiedä, sinä olet SAMÂDHIN – erehtymättömän näyn tilan – mestari.Katso! Sinä olet tullut valoksi, sinä olet tullut ääneksi, sinä olet Mestarisi ja Jumalasi. Sinä ITSE olet etsintäsi kohde: keskeytymätön ÄÄNI, joka kaikuu kautta ikuisuuksien, vapaa muutoksesta, vapaa synnistä, seitsemän ääntä yhdessä,HILJAISUUDEN ÄÄNI Om Tat Sat


II KATKELMAKAKSI POLKUA

Ja nyt, oi myötätunnon opettaja, näytä tietä toisille ihmisille. Katso noita kaikkia, jotka kolkuttavat päästäkseen sisälle ja odottavat tietämättömyydessä ja pimeydessä nähdäkseen Suloisen Lain portin lennähtävän auki![s.35]Pyrkijöiden ääni: Etkö sinä, oman onnesi mestari, paljastaisi sydämen oppia?(49)Kieltäytyisitkö johtamasta palvelijoitasi vapautuksen polulle?Näin sanoi opettaja:Polkuja on kaksi, suuria täydellisyyksiä kolme; kuusi on hyvettä, jotka muuttavat ruumiin tiedon puuksi.(50)Kuka niitä lähestyy?Kuka astuu niille ensimmäisenä?Kuka ensimmäisenä kuulee opin kahdesta polusta, jotka ovat yhtä, hunnuttoman totuuden Salaisesta Sydämestä?(51)Laki, joka oppineisuutta välttäen opettaa viisautta, paljastaa murheellisen tarinan.[s.36]Voi, vaikka kaikilla ihmisillä on Âlaya ja kaikki ovat yhtä suuren Sielun kanssa, Âlayasta on heille niin vähän hyötyä! Katso, niin kuin kuu kuvastuu tyynille aalloille, niin Âlaya heijastuu pieneen ja suureen, kuvastuu pienimpiinkin atomeihin eikä se silti saavuta kaikkien sydäntä. Voi, niin harvat ihmiset hyötyvät lahjasta, totuuden oppimisen suuresta siunauksesta, olevaisten oikeasta ymmärtämisestä, ei-olevaisten tietämisestä!Oppilas sanoo:Oi Opettaja, mitä minun on tehtävä saavuttaakseni viisauden?Oi Viisas, mitä tavoittaakseni täydellisyyden?Etsi polkuja. Mutta, oi lanoo, ole puhdassydäminen ennen kuin lähdet matkaan. Ennen kuin otat ensimmäisen askelen, opi erottamaan todellinen väärästä, ohikiitävä ikuisesta. Opi ennen kaikkea erottamaan pään oppineisuus sielunviisaudesta, ”silmän” oppi ”sydämen” opista.Niin, tietämättömyys on kuin umpinainen ja ilmaton astia, ja sielu siihen suljettu lintu. Se ei viserrä eikä voi höyhentäkään liikauttaa, vaan mykkänä ja tylsänä laulaja istuu ja nääntyy kuoliaaksi. Mutta tietämättömyyskin on parempi kuin pään oppineisuus, jota ei sielunviisaus valaise ja ohjaa.Viisauden siemenet eivät voi itää ja kasvaa ilmattomassa tilassa. Elääkseen ja niittääkseen kokemusta mieli tarvitsee laajuutta ja syvyyttä sekä kiinnekohtia vetämään sitä kohti Timanttisielua.(52) Älä etsi näitä kohtia mâyân valtakunnasta, vaan kohoa harhojen tuolle puolen, etsi ikuista ja muuttumatonta SAT’IA, (53) luottamatta mielijohteiden petollisiin ehdotuksiin.luottamatta mielijohteiden petollisiin ehdotuksiin.[s.37]Sillä mieli on kuin peili. Se kerää pölyä heijastaessaan.(54) Se tarvitsee sielunviisauden tuulahduksia puhaltamaan pois harhojemme tomun. Yritä, oi vasta-alkaja, yhdistää mielesi ja sielusi.Vältä tietämättömyyttä ja vältä myös harhaa. Käännä kasvosi pois maailman petoksista; älä luota aisteihisi, ne ovat petollisia. Mutta ruumiistasi – aistimustesi pyhäköstä – etsi persoonattomasta ”ikuista ihmistä”(55) ja löydettyäsi hänet katso sisäänpäin: sinä olet buddha.(56)Vältä kiitosta, oi harras pyrkijä. Kiitos vie itsepetokseen. Ruumis ei ole itse, ITSESI on itsessään ilman ruumista, siihen ei vaikuta kiitos eikä moite.Omahyväisyys, oi oppilas, on kuin korkea torni, johon ylimielinen hullu on kiivennyt. Siellä hän istuu ylpeänä yksinäisyydessään, eikä kukaan muu häntä huomaa kuin hän itse.[s.38]Viisas hylkää väärän oppineisuuden, ja hyvä Laki hajottaa sen tuuliin. Lain pyörä pyörii kaikille, niin nöyrille kuin ylpeille. ”Silmän oppi”(57) on joukoille, ”sydämen oppi” on valituille. Edelliset toistavat ylpeästi: ”Katso, minä tiedän”; jälkimmäiset, jotka nöyrinä ovat koonneet satoa, tunnustavat hiljaa: ”Näin olen kuullut.”(58)”Suuri seula” on ”sydämen opin” nimi, oi oppilas. Hyvän Lain pyörä liikkuu nopeasti. Se jauhaa päivin ja öin. Arvottomat akanat se erottaa kultaisesta viljasta, jätteet jauhoista. Karman käsi ohjaa pyörää; sen pyörähdykset ilmaisevat karmallisen sydämen sykähdyksiä. Todellinen tieto on jauhot, väärä oppi on akanat. Jos tahdot syödä viisauden leipää, taikinaasi on sekoitettava amritan (59)kirkasta vettä. Mutta jos sekoitat akanat mayan kasteeseen, voit valmistaa ravintoa vain mustille kuolonkyyhkyille, syntymän, rappeutumisen ja surun linnuille.Jos sinulle kerrotaan, että arhaniksi tullaksesi sinun on lakattava rakastamasta kaikkia olentoja – sano heille, että valehtelevat.Jos sinulle kerrotaan, että vapautuksen saavuttaaksesi sinun on vihattava äitiäsi ja hyljeksittävä poikaasi, kieltäydyttävä tunnustamasta isääsi ja kutsuttava häntä talon isännäksi,(60) luovuttava myötätunnosta ihmisiä ja eläimiä kohtaan – sano heille, että heidän kielensä on petollinen.[s.39]Näin opettavat tîrthikat, vääräuskoiset.(61)Jos sinulle opetetaan, että synti syntyy toiminnasta ja autuus täydellisestä toimettomuudesta, sano heille, että erehtyvät. Inhimillisen toiminnan pysymättömyys, mielen vapautuminen orjuudesta luopumalla synnistä ja vioista ei ole devaegoja(62) varten. Näin sanoo sydämen oppi. ”Silmän” dharma on ulkonaisen ja olemattoman ilmentymä.”Sydämen” dharma on bodhin,(63) pysyvän ja ikuisen ilmentymä.Lamppu palaa kirkkaasti, kun sydän ja öljy ovat puhtaita. Niiden puhdistamiseksi tarvitaan puhdistajaa. Liekki ei tunne puhdistusprosessia. ”Tuuli ravistelee puun oksia, mutta runko pysyy liikkumattomana.” Sekä toiminta että toimimattomuus voivat löytää sinussa sijan; ruumiisi kiihtynyt, mielesi tyyni, sielusi kristallinkirkas kuin vuoristojärvi.Tahdotko tulla ”ajan pyörän” joogiksi?Silloin, oi lanoo:Älä usko pimeissä metsissä istumiseen ylpeässä yksinäisyydessä ja erossa ihmisistä; älä usko juurista ja kasveista elämiseen ja janon sammuttamiseen suuren vuoriston lumella; – älä usko, oi harras pyrkijä, että tämä vie sinut lopullisen vapautuksen määränpäähän.[s.40]Älä usko, että luun murtaminen, lihan ja lihasten repiminen yhdistää sinut ”hiljaiseen Itseesi”.(64) Älä usko, että kun karkean muotosi synnit on voitettu, oi varjojesi (65) uhri, niin luonnollinen ja inhimillinen velvollisuutesi on täytetty.Siunatut ovat pitäneet sellaista arvolleen sopimattomana. Lain Leijona, Armeliaisuuden Herra,(66) käsittäessään todellisen syyn ihmisten kärsimyksiin, kieltäytyi heti hiljaisten autiomaiden suloisesta mutta itsekkäästä levosta. Oltuaan âranyaka(67) hänestä tuli ihmiskunnan opettaja. Kun Ju-lai(68)] oli astunut nirvânaan, hän saarnasi vuorilla ja tasangoilla ja piti puheita kaupungeissa devoille, ihmisille ja jumalille.(69) Kylvä ystävällisiä tekoja ja sinä tulet korjaamaan niiden hedelmät. Toimettomuus laupeuden työssä muuttuu kuolemansynnin teoksi.Näin sanoo viisas.Pitääkö sinun kieltäytyä toiminnasta? Siten ei sielusi saavuta vapauttaan. Nirvânaan päästäkseen on saavutettava itsetuntemus, ja itsetuntemus on rakkaudentekojen lapsi. [s.41]Ole kärsivällinen, pyrkijä, niin kuin se, joka ei pelkää epäonnistumista eikä tavoittele menestystä. Kiinnitä sielusi katse tähteen, jonka säde sinä olet,(70) liekehtivään tähteen, joka loistaa ikiolemisen valottomissa syvyyksissä, tuntemattoman rajattomilla kentillä. Ole hellittämätön, niin kuin se, joka aina kestää. Varjosi elävät ja katoavat.(71) Se mikä sinussa elää ikuisesti, se mikä sinussa tietää – sillä se on tieto(72) – ei ole katoavaa elämää: se on ihminen, joka oli, on ja tulee olemaan, jonka lopun hetki ei milloinkaan lyö. Jos tahdot niittää suloista rauhaa ja lepoa, oppilas, kylvä ansion siementä tulevien satojen vainioille. Hyväksy syntymän kärsimykset.Astu päivänpaisteesta varjoon antaaksesi enemmän tilaa muille. Kyyneleet, jotka kastelevat surun ja tuskan korventamaa maaperää, tuottavat karmallisen korvauksen kukkia ja hedelmiä. Ihmiselämän tulisesta pätsistä ja sen sankasta savusta nousee siivekkäitä liekkejä, puhdistettuja liekkejä, jotka kohotessaan korkealle karman silmän alaisina lopulta kutovat kirkastetun kankaan polun kolmea pukua varten.(73) Nämä puvut ovat: nirmânakâya, sambhogakâya ja dharmakâya, hienoin kaapu.(74) [s.42]On totta, että shana-kaapu (75) voi tuoda ikuisen valon. Shana-kaapu yksin suo häviämisen nirvânan. Se lopettaa jälleensyntymisen, mutta oi lanoo, se myös tappaa – myötätunnon. Täydelliset buddhat, jotka pukeutuvat dharmakâya-loistoon, eivät voi enää edistää ihmisten pelastumista. Voi, onko ITSET uhrattava itselle, ihmiskunta yksilöiden hyväksi?Tiedä, oi vasta-alkaja, tämä on avoin POLKU, tie itsekkääseen autuuteen, jota ”salaisen sydämen” bodhisattvat, myötätunnon buddhat kaihtavat.Ihmiskunnan hyväksi eläminen on ensimmäinen askel. Kuuden kunniakkaan hyveen harjoittaminen (76) on toinen askel.Nirmânakâyan vaatimattomaan kaapuun pukeutuminen on Itsen ikuisesta autuudesta luopumista ihmisten pelastuksen edistämiseksi. Nirvânan autuuden saavuttaminen mutta siitä kieltäytyminen on ylin, lopullinen askel – korkein kieltäytymisen polulla.Tiedä, oi oppilas, tämä on salainen POLKU, jonka täydellisyyden buddhat ovat valinneet, ne jotka uhraavat ITSEN heikompien itsejen hyväksi.[s.43]Jos ”sydämen oppi” on kuitenkin liian korkeasiipinen sinulle, jos itse tarvitset apua ja pelkäät tarjota sitä muille – silloin, sinä arkasydäminen, ole ajoissa varuillasi: tyydy Lain ”silmän oppiin”. Toivo silti. Sillä jos ”salainen polku” onkin ”tänään” sinulle saavuttamaton, niin se on ulottuvillasi ”huomenna”.(77) Opi, etteivät mitkään ponnistukset, eivät pienimmätkään – oikeaan tai väärään ”suuntaan” – voi hävitä syiden maailmasta. Savukaan ei haihdu jäljettömiin. ”Menneissä elämissä lausuttu karkea sana ei ole hävinnyt, vaan palaa aina takaisin.”(78) Pippurintaimi ei synnytä ruusuja eikä ihanan jasmiinin hopeatähti muutu orapihlajaksi tai ohdakkeeksi.Voit ”tänään” luoda mahdollisuutesi ”huomista” varten. ”Pitkällä matkalla”(79) tuottavat kunakin hetkenä kylvetyt syyt kukin vaikutustensa sadon, sillä järkähtämätön oikeudenmukaisuus hallitsee maailmaa. Erehtymättömän toimintansa mahtavalla pyyhkäisyllä se tuo kuolevaisille onnen tai surun elämän, kaikkien entisten ajatustemme ja tekojemme karmallisen seurauksen.Ota siis vastaan kaikki, mitä ansiosi on sinulle varannut, oi sydämeltäsi kärsivällinen. Ole iloisella mielellä ja kohtaloosi tyytyväinen. Sellainen on karmasi, syntymiesi sarjan karma, niiden kohtalo, jotka suruineen ja murheineen ovat syntyneet rinnallesi ja jotka iloitsevat ja itkevät elämästä elämään, sinun edellisiin tekoihisi kahlehdittuina. . . . . . . . . . . . . . . . . . Toimi sinä heidän hyväkseen ”tänään”, niin he tulevat toimimaan sinun hyväksesi ”huomenna”[s.44].Itsen kieltäymyksen nupusta puhkeaa lopullisen vapautuksen ihana hedelmä. Tuhoon tuomittu on se, joka Maraa peläten jättää auttamatta ihmistä, jottei hän itsen puolesta toimisi. Pyhiinvaeltaja, joka tahtoisi vilvoittaa väsyneitä raajojaan juoksevassa vedessä, mutta ei uskalla siihen heittäytyä pelätessään virtaa, voi helteeseen menehtyä. Itsekkääseen pelkoon perustuva toimettomuus voi tuoda vain pahoja hedelmiä.Itsekäs harjoittaja elää ilman tarkoitusta. Ihminen, joka ei suorita hänelle kuuluvaa työtä elämässään, on turhaan elänyt.Seuraa elämän pyörää; seuraa velvollisuuden pyörää ihmiskuntaa ja sukua, ystävää ja vihollista kohtaan ja sulje mielestäsi niin nautinnot kuin kärsimyksetkin. Tyhjennä karmallisen korvauksen laki. Hanki siddhejä tulevaa syntymääsi varten. Ellet voi olla aurinko, ole nöyrä kiertotähti. Ah, jos olet estynyt loistamasta niin kuin keskipäivän aurinko alati puhtaalle lumihuippuiselle vuorelle, valitse silloin, oi noviisi, jokin vaatimattomampi tehtävä.Näytä ”tietä” – vaikkapa hämärästi ja suuren joukon huomaamatta – kuten iltatähti näyttää niille, jotka kulkevat pimeässä. Katso, kuinka Migmarin (80) punaisin hunnuin verhottu ”silmä” luo katseen yli uinuvan maan. Katso Lhagpan(81) ”käden” tulista auraa, käden, joka suojelevassa rakkaudessaan on ojentunut askeettiensa päiden ylle. Molemmat ovat nyt Nyiman(82) [Aurinko. Nyima on aurinko tiibetiläisessä astrologiassa. Migmaria eli Marsia symboloi ”silmä” ja Lhagpaa eli Merkuriusta ”käsi”.] palvelijoita, jotka hänen poissa ollessaan jäävät yön hiljaisiksi vartijoiksi. Silti kummatkin olivat menneinä kalpoina loistavia nyimoja ja voivat tulevina aikoina jälleen tulla kahdeksi auringoksi. Sellaisia ovat karmallisen lain nousut ja laskut luonnossa.[s.45]Oi lanoo, ole heidän kaltaisensa. Suo valoa ja lohtua väsyneelle pyhiinvaeltajalle ja etsi sitä, joka tietää vielä vähemmän kuin sinä, sitä, joka onnettomassa yksinäisyydessään istuu kaivaten kovasti viisauden leipää ja sitä leipää, joka ravitsee varjoa, vailla opettajaa, toivoa tai lohdutusta, ja – anna hänen kuulla Laista.Kerro hänelle, oi kokelas, että se, joka tekee ylpeydestä ja itsetunnosta hurskauden orjattaria, että se, joka olemassaoloon tarrautuneena kuitenkin laskee kärsivällisyytensä ja kuuliaisuutensa Laille suloisena kukkana Shâkya-Thub-pa’n (83) jalkojen juureen, tulee tässä syntymässä srotâpannaksi.(84) Täydellisyyden siddhit voivat häämöttää kaukana, hyvin kaukana, mutta ensimmäinen askel on otettu, virtaan on astuttu, ja hän voi saavuttaa vuorikotkan näkökyvyn ja aran peuran kuulon. Kerro hänelle, oi pyrkijä, että todellinen hurskaus voi tuoda hänelle takaisin tiedon, sen tiedon, joka hänellä oli entisissä syntymissä. Devanäköä ja devakuuloa ei saavuteta yhdessä lyhyessä syntymässä. Ole nöyrä, jos tahdot saavuttaa viisauden.[s.46]Ole vielä nöyrempi, kun hallitset viisauden. Ole kuin valtameri, joka ottaa vastaan kaikki joet ja virrat. Valtameren mahtava tyyneys pysyy liikkumattomana, se ei huomaa niitä. Hillitse jumalallisen voimalla alempi itsesi.Hillitse ikuisen voimalla jumalallinen. Ah, suuri on se, joka on halun tappaja.Vielä suurempi on se, jossa jumalallinen Itse on surmannut jopa tiedonkin halusta. Varo, ettei alempi tahraa korkeampaa. Tie lopulliseen vapauteen on omassa ITSESSÄSI. Se tie alkaa ja loppuu itsen (85) ulkopuolella.Mitätön ja ihmisten hyljeksimä on kaikkien jokien äiti tîrthikan ylpeissä silmissä. Tyhjä on typerysten silmissä ihmisen muoto, vaikka se olisi amritan makeilla vesillä täytetty. Kuitenkin pyhien jokien synnyinseutu on pyhä maa, (86) ja sitä, jolla on viisautta, kunnioittavat kaikki.Rajattoman näkökyvyn arhanit (87) ja viisaat ovat yhtä harvinaisia kuin udumbara-puun kukka. Arhanit syntyvät keskiyön hetkellä yhdessä pyhän yhdeksän- ja seitsenvartisen kasvin (88) kanssa, pyhän kukan, joka puhkeaa ja kukkii pimeässä, puhtaasta kasteesta, noilla lumihuippuisten vuorten jäisillä rinteillä, joille ei syntinen astu jalallaan.[s.47]Ei kukaan, oi lanoo, tule arhaniksi siinä syntymässä, jossa sielu ensi kerran alkaa ikävöidä lopullista vapautustaan. Silti, oi sinä innokas, ei keltään soturilta, joka vapaaehtoisena ryhtyy rajuun taisteluun elävän ja kuolleen (89)välillä, ei alokkaaltakaan, voida kieltää oikeutta astua Polulle, joka johtaa kohti taistelukenttää. Sillä hän joko voittaa tai kaatuu.Totisesti, jos hän voittaa, on nirvâna hänen. Ennen kuin hän heittää pois varjonsa jättäen kuolevaisen muotonsa, joka aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja rajatonta tuskaa – tulevat ihmiset kunnioittamaan häntä suurena ja pyhänä buddhana.Ja jos hän kaatuu, ei hän silloinkaan turhaan kaadu: viholliset, jotka hän viime taistelussa tappoi, eivät herää henkiin hänen seuraavassa syntymässään.Mutta jos tahdot saavuttaa nirvânan tai luopua palkinnosta(90) , älköön toiminnan tai toimettomuuden hedelmä olko vaikuttimenasi, sinä sydämeltäsi peloton. Tiedä, että bodhisattvaa, joka vaihtaa vapautuksen kieltäymykseen pukeutuakseen ”salaisen elämän”(91) kärsimyksiin, sanotaan ”kolmasti kunniakkaaksi”, oi sinä, joka pyrit kautta aikakausien kestäviin murheisiin.POLKU on yksi, oppilas, ja kuitenkin lopussa kaksinkertainen. Sen vaiheita osoittavat neljä ja seitsemän porttia. Toisessa päässä – välitön autuus, ja toisessa – tuonnemmaksi lykätty autuus. Kummatkin tulevat ansion palkkana: valinta on sinun.[s.48]Yhdestä tulee kaksi, avoin ja salainen.(92) Ensimmäinen vie päämäärään, toinen itsensä uhraamiseen. Kun pysyvälle uhrataan muuttuva, on palkinto sinun: pisara palaa sinne mistä se tuli. Avoin POLKU vie muuttumattomaan muutokseen – nirvânaan, absoluuttisuuden loistavaan tilaan, ihmisajatuksen tuolla puolen olevaan autuuteen.Ensimmäinen polku on siis VAPAUTUS. Mutta toinen polku on – KIELTÄYMYS, jota sen tähden sanotaan ”murheen poluksi”.Tuo salainen polku vie arhanin sanomattomiin sielullisiin kärsimyksiin: suruun elävien kuolleiden (93) vuoksi ja avuttomaan sääliin karmallisista murheista kärsiviä kohtaan. Viisaat eivät rohkene vaientaa tätä karman hedelmää.Sillä kirjoitettu on: ”Opeta karttamaan kaikkia syitä. Sinun on annettava mennä menojaan seurausten pikku laineiden samoin kuin suuren vuorovesiaallon.” ”Avoin tie”, kun tuskin olet saavuttanut sen määränpäätä, saa sinut hylkäämään bodhisattva-ruumiin ja astumaan dharmakâyan(94) kolmasti loistavaan tilaan, joka merkitsee maailman ja ihmisten unohtamista ikuisesti.”Salainen tie” johtaa myös paranirvâniseen autuuteen – mutta vasta lukemattomien kalpojen lopussa. Nirvânat saavutetaan ja menetetään rajattomasta säälistä ja myötätunnosta harhautuneiden kuolevaisten maailmaa kohtaan.[s.49]Mutta on sanottu: ”Viimeinen on oleva suurin.” Samyak Sambuddha, täydellisyyden opettaja, luopui ITSESTÄÄN maailman pelastukseksi pysähtymällä nirvânan – puhtaan tilan – kynnykselle.
. . . . . . . . . . . . . . Sinulla on nyt kahta tietä koskeva tieto. Valitsemisen aika tulee, oi sinä innokas sielu, kun olet tullut tien päähän ja kulkenut seitsemän portin läpi. Mielesi on kirkas. Et ole enää petollisten ajatusten sekoittama, sillä olet oppinut kaiken. Totuus seisoo paljastettuna ja katsoo sinua ankarana kasvoihin. Se sanoo:”Suloisia ovat Itsen tähden saavutetut levon ja vapautuksen hedelmät, mutta vielä suloisempia ovat pitkän ja katkeran velvollisuuden hedelmät. Ah, kieltäymys toisten tähden, kärsivien lähimmäisten puolesta.” Se, josta tulee pratyekabuddha, (95) osoittaa kunnioitustaan vain Itselleen. Bodhisattva, joka on taistelun voittanut ja jolla on palkinto kädessään, sanoo kuitenkin jumalallisessa myötätunnossaan:”Toisten tähden luovun tästä suuresta palkinnosta” – ja panee täytäntöön suuremman kieltäymyksen.
Hän on MAAILMAN VAPAUTTAJA. . . . . .
. . . . . . . . . Katso! Autuuden ja pitkän murheen polun määränpää on etäisimmässä lopussa. Sinä voit valita jommankumman, oi surun tavoittelija, kautta tulevien aikakausien.[s.50]
. . . OM VAJRAPANI HUM.

III KATKELMASEITSEMÄN PORTTIA
”UPÂDHYÂYA,(96) valinta on tehty, minä janoan viisautta. Olet nyt repäissyt hunnun salaisen polun edestä ja opettanut suurempaa yânaa.(97)Palvelijasi on valmiina ohjaukseesi.[s.51]” Hyvä on, shrâvaka.(98) Valmistaudu, sillä sinun täytyy kulkea yksin. Opettaja voi ainoastaan osoittaa tien. Polku on kaikille sama, mutta keinot päämäärän saavuttamiseksi vaihtelevat pyhiinvaeltajien mukaan.Kumman tahdot valita, oi sinä peloton sydän? Valitsetko ”silmän opin” samtenin,(99) nelinkertaisen dhyânan, vai kulkeeko tiesi läpi kuuden pâramitân,(100) hyveen kuuden jalon portin, jotka vievät bodhiin ja prajñâan, viisauden seitsemänteen askelmaan?[s.52]Nelinkertaisen dhyânan epätasainen polku mutkittelee pitkin ylämäkeä. Kolmasti suuri on se, joka kiipeää korkealle huipulle.Pâramitân korkeiden kohtien yli johtaa vielä jyrkempi polku. Sinun on taisteltava tiesi seitsemän portin läpi, seitsemän linnoituksen, joita hallitsevat julmat, viekkaat voimat – ruumiillistuneet intohimot.Ole iloisella mielellä, oppilas, pidä mielessäsi kultainen sääntö. Kun olet kerran ohittanut srotâpannan,(101) ”virtaan astuneen”, portin, kun jalkasi on kerran koskettanut nirvânisen virran pohjaa tässä tai jossain tulevassa elämässä, sinulla on vain seitsemän syntymää edessäsi, oi sinä tahdoltasi timantinluja.Katsele! Mitä näet silmäsi edessä, oi jumalalliseen viisauteen pyrkijä?”Pimeyden vaippa on aineen syvyyden päällä; sen laskoksissa minä taistelen. Katseeni alla se syvenee, Herra, se hajoaa sinun kätesi viittauksesta. Varjo liikkuu madellen kuin luikerteleva käärme…. Se kasvaa, pullistuu ja katoaa pimeyteen.”[s.53]Se on polun ulkoreunalla oleva oman itsesi varjo, joka lankeaa syntiesi pimeyteen.”Niin Herra, minä näen POLUN. Sen juuri on mudassa, sen huiput häviävät nirvanan loistavaan valoon. Ja nyt näen yhä kapenevat portit jñânan(102)[Srotâpanna – (kirj.) ”virtaan astunut”, joka virta vie nirvâniseen valtamereen. Tämä nimi tarkoittaa ensimmäistä polkua. Toisen polun nimi on sakridâgâmin, ”se joka tulee enää (ainoastaan) yhden kerran syntymään”. Kolmannen nimi on anâgâmin, ”se joka ei enää jälleensynny”, ellei hän niin halua auttaakseen ihmiskuntaa. Neljäs polku tunnetaan rahatin eli arhatin polkuna. Tämä on korkein. Arhat näkee nirvânan elämänsä aikana. Hänelle se ei ole kuoleman jälkeinen tila, vaan samâdhi, jonka aikana hän kokee kaikkea nirvânista autuutta.* * Kuinka vähän voidaan luottaa orientalistien esittämiin täsmällisiin sanoihin ja merkityksiin, käy ilmi kolmen niin kutsutun auktoriteetin tapauksessa. Juuri selitetyt nimet ilmoittaa R. Spence Hardy seuraavasti: 1) Sowân, 2) Sakradâgâmi, 3) Anâgâmi ja 4) Arya. Pastori J. Edkinsin mukaan ne ovat: 1) Srotâpanna, 2) Sagardagam, 3) Anâgânim ja 4) Arhan. Emil Schlagintweit vuorostaan kirjoittaa ne eri tavalla jokaisen saadessa sitä paitsi jonkin uuden muunnoksen.] kovalla ja ohdakkeisella tiellä.”Näet oikein, lanoo. Nämä portit vievät pyrkijän vesien yli ”toiselle rannalle”(103). Jokaiseen porttiin on kultainen avain,joka avaa sen, ja nämä avaimet ovat:1. DÂNA, armeliaisuuden ja kuolemattoman rakkauden avain.2. SHÎLA, sanan ja teon sopusoinnun avain, joka tasoittaa syyn ja seurauksen, eikä enää jätä mitään sijaa karman toiminnalle.3. KSHÂNTI, suloinen kärsivällisyys, jota mikään ei voi häiritä.4. VIRAG’, välinpitämättömyys nautintoa ja tuskaa kohtaan, harha voitettuna, nähdään vain totuus.5. VÎRYA, peloton energia, joka taistelee tiensä ylimaalliseen TOTUUTEEN, pois maallisten valheiden suosta.6. DHYÂNA, jonka kultainen portti, heti kun se aukeaa, johtaa narjolin(104) ikuisen sat’in valtakuntaan ja sen lakkaamattomaan kontemplaatioon.[s.54]7. PRAJÑÂ, avain, joka tekee ihmisestä jumalan, luoden hänestä bodhisattvan, dhyânien pojan.Sellaiset ovat porttien kultaiset avaimet.Ennen kuin voit lähestyä viimeistä, oi vapautesi kutoja, on sinun hallittava nämä täydellisyyden pâramitât – yliluonnolliset hyveet, yhteensä kuusi ja kymmenen – pitkin uuvuttavaa polkua.Sillä, oi oppilas, ennen kuin tulit kelvolliseksi kohtaamaan opettajasi kasvoista kasvoihin, MESTARISI valosta valoon, mitä sinulle sanottiin?Ennen kuin voit lähestyä etummaista porttia, sinun on opittava erottamaan ruumiisi mielestäsi, hajottamaan varjo ja elämään ikuisessa. Tätä varten sinun on elettävä ja hengitettävä kaikessa, kuten kaikki minkä tajuat hengittää sinussa. Sinun on tunnettava itsesi kaikissa olennoissa olevaksi, kaikki olennot ITSESSÄ oleviksi.Älä anna aistiesi ottaa mieltäsi temmellyskentäkseen.Älä erota olemustasi OLEMASSAOLOSTA ja toisista, vaan yhdistä valtameri pisaraan, pisara valtamereen.Niin tulee sinun olla täydessä sopusoinnussa kaiken elävän kanssa. Tunne rakkautta ihmisiä kohtaan ikään kuin he olisivat sinun oppilasveljiäsi, saman opettajan oppilaita, saman äitikullan poikia.Opettajia on monia; MESTARISIELU on yksi,(105) Âlaya, universaali sielu. Elä tuossa MESTARISSA, niin kuin sen säde elää sinussa. Elä kumppaneissasi, niin kuin he elävät SIINÄ.Ennen kuin seisot polun kynnyksellä, ennen kuin kuljet ensimmäisestä portista, on sinun sulatettava kaksi yhdeksi ja uhrattava persoonallinen persoonattomalle ITSELLE ja siten hävitettävä ”polku” näiden kahden välillä – Antahkârana.(106) Sinun on oltava valmis vastaamaan dharmalle, tuolle ankaralle laille, jonka ääni kysyy sinulta heti ensi askeleella:”Oletko noudattanut kaikkia sääntöjä, oi sinä korkeiden toiveiden lapsi?””Oletko saattanut sydämesi ja mielesi sopusointuun koko ihmiskunnan suuren mielen ja sydämen kanssa? Sillä niin kuin pyhä virta kohisee ääntä,(107) jota kaikki luonnonäänet toistavat kaikuna takaisin, niin on sykittävä sen sydämen 'joka tahtoo astua virtaan' vastaukseksi kaikkien elävien ja hengittävien olentojen jokaiseen huokaukseen ja ajatukseen.”[s.56]Siten tekevät ”varjon veljet” – omien sielujensa murhaajat, kauhea Dad-Dugpa -klaani.(108) Oletko virittänyt olemuksesi sopusointuun ihmiskunnan suuren tuskan kanssa, oi valoon pyrkijä?Siis olet?… Voit astua sisään. Mutta ennen kuin lasket jalkasi synkälle surun polulle, on hyvä, että opit aluksi tuntemaan eteen tulevat salakuopat.. . . . . . . . . . . . . . . Armeliaisuuden, rakkauden ja hellän säälin avaimella varustettuna olet turvassa dânan portilla, joka on sisäänkäynti POLULLE.Katso, oi onnellinen pyhiinvaeltaja! Portti edessäsi on korkea ja avara ja näyttää helpolta lähestyä. Tie, joka kulkee sen läpi, on suora, tasainen ja vihreä. Se on kuin aurinkoinen aukio synkän metsän keskellä, paikka, joka maan päällä kuvastaa Amitâbhan paratiisia. Siellä toivon satakielet ja linnut loistavissa höyhenpuvuissaan visertävät vihreissä lehtimajoissa laulaen menestystä pelottomille pyhiinvaeltajille. Ne laulavat bodhisattvojen viidestä hyveestä, bodhi-voiman viisinkertaisesta lähteestä ja tiedon seitsemästä askeleesta.[s.57]Jatka matkaa! Koska olet tuonut avaimen, olet turvassa.Ja toisellekin portille käy viheriöivä tie. Mutta se on jyrkkä ja päättyy vuorelle, niin, sen kivikkoiselle huipulle asti. Harmaat usvat leijuvat sen rosoisen ja kivisen huipun yllä ja kaikki on pimeää sen takana. Pyhiinvaeltajan edetessä toivon laulu kaikuu yhä heikompana hänen sydämessään. Epäilyksen aalto valtaa hänet nyt; askeleet käyvät epävarmemmiksi.Varo tätä, oi pyrkijä! Varo pelkoa, joka levittäytyy kuin keskiyön lepakon mustat ja äänettömät siivet sielusi kuutamon ja kaukaisuudessa kajastavan suuren päämääräsi väliin.Pelko, oi oppilas, tappaa tahdon ja pysäyttää kaiken toiminnan. Jos pyhiinvaeltajalta puuttuu shîlan hyve, hän kompastuu ja karman kivet kolhivat hänen jalkateriään kalliopolulla.Ole varma jaloistasi, oi pyrkijä. Kylpeköön sielusi puhtaassa kshântissa, (109) sillä nyt lähestyt sen nimistä porttia, rohkeuden ja kärsivällisyyden porttia.Älä sulje silmiäsi, äläkä kadota näkyvistäsi dorjea.(110) Mâran nuolet osuvat aina ihmiseen, joka ei ole saavuttanut virâgaa.(111) [s.58]Varo vapisemasta. Pelon henkäys tekee kshântin avaimen ruosteiseksi; ruosteista avainta ei voi käyttää.Mitä pidemmälle etenet, sitä enemmän jalkasi kohtaavat salakuoppia. Polku, joka jatkuu, on yhden ainoan tulen valaisema – sydämessä palavan uskalluksen. Mitä enemmän joku uskaltaa, sitä enemmän hän saavuttaa. Mitä enemmän hän pelkää, sitä valjummaksi valo muuttuu – ja yksin se voi ohjata. Sillä sydämen valo on kuin jonkin korkean vuoren huipulla loistava viimeinen auringonsäde: kun se sammuu, seuraa synkkä yö. Kun valo väistyy, tumma pelottava varjo lankeaa omasta sydämestäsi polulle, ja jalkasi jähmettyvät kauhusta siihen paikkaan.Varo, oppilas, tuota kuolettavaa varjoa. Ei mikään hengestä loistava valo voi hajottaa alemman sielun pimeyttä, ellei jokainen itsekäs ajatus ole paennut siitä ja ellei pyhiinvaeltaja ole sanonut: ”Minä olen hylännyt tämän hetkellisen muodon, olen hävittänyt syyn: polulle langenneet varjot eivät enää voi olla olemassa seurauksina.” Sillä nyt on tapahtunut viimeinen suuri taistelu, lopullinen sota korkeamman ja alemman itsen välillä. Katso, taistelukenttäkin on nyt vaipunut suuren sodan syövereihin eikä sitä enää ole.[s.59]Mutta heti kun olet kulkenut kshântin portin kautta, on kolmas askel otettu. Ruumiisi on orjasi. Nyt valmistaudu neljänteen, joka on sisäistä ihmistä viettelevien kiusausten portti.Ennen kuin voit lähestyä tätä päämäärää, ennen kuin kätesi nousee kohottamaan neljännen portin salpaa, on sinun täytynyt koota kaikki mielen muunnelmat itsessäsi ja surmata ajatusaistimusten joukot, jotka hienojakoisina ja salakavalina pujahtavat kutsumatta sielusi kirkkaaseen pyhäkköön.Ellet tahdo antaa niiden surmata itseäsi, sinun on tehtävä vaarattomiksi omat luomuksesi, ajatustesi lapset, näkymättömät, käsin koskettamattomat, jotka parveilevat ihmiskunnan ympärillä, nuo ihmisen ja hänen maallisen saaliinsa jälkeläiset ja perilliset. Sinun on tutkittava näennäisesti täyden tyhjyyttä, näennäisesti tyhjän täysinäisyyttä. Oi peloton pyrkijä, katso syvälle oman sydämesi lähteeseen ja vastaa: tunnetko Itsen voimat, oi sinä ulkonaisten varjojen havaitsija?Ellet niitä tunne – olet hukassa.Sillä neljännellä polulla kevyinkin himon tai halun tuulahdus häiritsee vakaata valoa sielun puhtaan valkeilla seinillä. Pieninkin kaipauksen tai mielipahan väre mayan illusorisia lahjoja kohtaan pitkin antahkâranaa – henkesi ja itsesi välillä olevaa polkua, aistimusten, ahamkâran(112) karkeiden herättäjien valtatietä – ajatus yhtä lyhyt kuin salaman leimahdus, saa sinut menettämään kolme palkintoasi, ne jotka olet voittanut.[s.60]Sillä tiedä, että IKUINEN ei tunne mitään muutosta.”Luovu ainiaaksi kahdeksasta kauheasta kurjuudesta. Ellet luovu, et tosiaankaan voi päästä viisauteen, etkä myöskään vapauteen”, sanoo suuri Herra, täydellisyyden Tathâgata, ”hän, joka on seurannut edeltäjiensä jälkiä”(113).Ankara ja vaativa on virâgan hyve. Jos tahdot hallita sen polkua, sinun on pidettävä mielesi ja tietoisuutesi paljon vapaampina tappavasta toiminnasta kuin aiemmin. Sinun on kyllästettävä itsesi puhtaalla Âlayalla, oltava yhtä luonnon sieluajatuksen kanssa. Siihen yhtyneenä olet voittamaton; siitä erilläsi sinusta tulee samvritin,(114) maailman kaikkien harhojen lähteen temmellyskenttä.Kaikki on ihmisessä tilapäistä paitsi Âlayan puhtaan kirkas olemus. Ihminen on sen kristallisäde, tahraton valonpilkahdus sisimmässään, mutta aineellinen savimuoto alemmalta pinnaltaan. Tuo säde on elämänoppaasi ja todellinen Itsesi, valvoja ja hiljainen ajattelija, alemman itsesi uhri. Sielusi voi vahingoittua vain harhaan joutuneen ruumiisi kautta. Ohjaa ja hallitse molempia, niin olet turvassa kulkiessasi lähestyvälle ”tasapainon portille”.[s.61]Ole iloisella mielellä, oi rohkea ”toiselle rannalle” vaeltaja. Älä kuuntele Maran joukkojen kuiskauksia; lähetä pois kiusaajat, nuo pahanluontoiset henget, loputtoman avaruuden kateelliset lhamayinit.(115) Pysy lujana! Lähestyt nyt keskimmäistä, kärsimyksen porttia ja sen kymmeniä tuhansia ansoja.Hallitse ajatuksesi, oi täydellisyyden tavoittelija, jos tahdot ylittää sen kynnyksen.Hallitse sielusi, oi kuolemattomien totuuksien etsijä, jos tahdot päästä määränpäähän.Keskitä sielusi katse ainoaan puhtaaseen valoon, siihen, joka on kiintymyksestä vapaa, ja käytä kultaista avaintasi.Kolkko tehtävä on suoritettu, työsi on miltei lopussa. Avara kuilu, joka uhkasi niellä sinut, on melkein silloitettu.Olet nyt ylittänyt vallihaudan, joka ympäröi ihmishimojen porttia. Olet nyt voittanut Maran ja hänen raivokkaat joukkonsa.Olet poistanut saastan sydämestäsi ja vuodattanut siitä epäpuhtaan halun pois. Mutta, oi kunniakas taistelija, tehtäväsi ei ole vielä päättynyt. Rakenna korkeaksi, lanoo, se muuri, joka on sulkeva sisäänsä pyhän saaren,(116) se pato, joka on suojeleva mieltäsi ylpeydeltä ja tyytyväisyydeltä ajatellessasi suorittamaasi suurta työtä.[s.62]Ylpeyden tunne turmelisi työn. Niin, rakenna se lujaksi, ettei hurjasti syöksyvä aallokko, joka suurelta mâyân maailman valtamereltä nousee ja sen rantoja piiskaa, nielaisisi pyhiinvaeltajaa ja saarta – vaikka voitto olisikin jo saavutettu.”Saaresi” on peura ja ajatuksesi ovat ajokoiria, jotka uuvuttavat sitä takaa-ajollaan sen pyrkiessä elämän virralle. Voi sitä peuraa, jonka haukkuvat viholliset saavuttavat ennen kuin se on päässyt Turvautumisen laaksoon – jonka nimi on jñâna-mârga, ”puhtaan tiedon polku”.Ennen kuin voit asettua jñâna-mârgaan(117) ja sanoa sitä omaksesi, sielusi on tultava kypsän mango-hedelmän kaltaiseksi: toisten kärsimyksille yhtä pehmeäksi ja makeaksi kuin sen kirkas kultainen sisus, omille suruillesi ja kärsimyksillesi yhtä kovaksi kuin sen siemenkivi, oi onnen ja surun voittaja.Karaise sielusi itsen ansoja vastaan. Ansaitse sille nimi ”timanttisielu”.(118)]Sillä samoin kuin syvälle maan sykkivään sydämeen kätketty timantti ei milloinkaan voi heijastaa maan valoja, samoin on mielesi ja sielusi laita. Vaipuneina jñâna-mârgaan ne eivät voi heijastaa mitään mayan illusorisesta valtakunnasta. Kun olet saavuttanut tuon tilan, niin portit, jotka sinun on polullasi voitettava, lennähtävät aivan auki laskeakseen sinut läpi, eikä luonnon lujimmilla mahdeilla ole voimaa pysäyttää kulkuasi. Sinä hallitset silloin seitsenkertaista polkua: mutta et sitä ennen, oi sanomattomien koettelemusten kokelas.[s.63]Ennen sitä sinua odottaa vielä paljon vaikeampi tehtävä: sinun on tunnettava itsesi KAIKEN AJATUKSEKSI ja kuitenkin karkotettava kaikki ajatukset sielustasi.Sinun on saavutettava sellainen mielen lujuus, ettei mikään tuulahdus, oli se kuinka voimakas tahansa, voi kuljettaa maallista ajatusta sisääsi. Näin puhdistettuna pyhäkön on oltava vapaa kaikesta toiminnasta, äänestä tai maallisesta valosta. Niin kuin pakkasen yllättämä perhonen putoaa elottomana kynnykselle – niin täytyy kaikkien maallisten ajatusten pudota kuolleina temppelin eteen.Katso, kirjoitettu on:”Ennen kuin kultaliekki voi luoda tasaista valoa, on lampun oltava hyvin suojattuna tuulettomassa paikassa.”(119) Vaihtuville tuulahduksille alttiina lamppu lepattaisi ja värisevä liekki loisi pettäviä, tummia, joka hetki vaihtuvia varjoja sielusi valkoiseen pyhäkköön.Ja silloin, oi totuudenetsijä, älysielustasi tulee kuin viidakossa riehuva raivostunut elefantti. Luullessaan metsän puita eläviksi vihollisiksi se saa surmansa yrittäessään tappaa niiden alati liikkuvia varjoja, jotka tanssivat auringon valaisemilla kallioseinämillä.Varo, ettei sielusi itsestä huolehtiessaan menetä jalansijaa deva-tiedon maaperällä.Varo, ettei sielusi ITSEN unohtaen kadota epävakaisen mielensä hallintaa ja siten menetä saavuttamiaan voittoja[s.64].Varo vaihtelua! Sillä vaihtelu on suuri vihollisesi. Tämä vaihtelu karkottaa sinut polulta jota seuraat ja heittää sinut takaisin syvälle epäilysten upottavaan suohon.Valmistaudu ja ota varoituksista ajoissa vaarin. Jos olet yrittänyt ja epäonnistunut, oi peloton taistelija, älä silti menetä rohkeutta: jatka taistelua ja palaa tehtävääsi uudelleen ja yhä uudelleen.Peloton soturi, jonka kallis sydänveri vuotaa syvistä ja ammottavista haavoista, hyökkää vielä vihollisen kimppuun, karkottaa hänet linnakkeestaan ja kukistaa ennen kuin itse heittää henkensä. Toimikaa siis kaikki te, jotka epäonnistutte ja kärsitte, toimikaa kuten hän ja sielunne linnakkeesta ajakaa pois kaikki vihollisenne – kunnianhimo, suuttumus, viha ja himon varjokin – silloinkin kun olette epäonnistuneet...Muista sinä, joka taistelet ihmisen vapautuksen puolesta,(120) että jokainen epäonnistuminen on onnistuminen ja että jokainen vilpitön yritys tuottaa aikanaan palkinnon. Pyhät siemenet itävät ja kasvavat näkymättöminä oppilaan sielussa. Niiden varret vahvistuvat jokaisesta uudesta koettelemuksesta, ne taipuvat kuin kaislat, mutta eivät milloinkaan taitu eivätkä voi joutua hukkaan. Ja kun oikea aika koittaa, ne puhkeavat kukkaan.(121) ][s.65]------Mutta jos tulit valmistautuneena, älä silloin pelkää..-----Tästä lähtien tiesi on selvä ja käy suoraan läpi vîryan portin, seitsemästä portista viidennen. Olet nyt tiellä, joka johtaa dhyânan turvapoukamaan, kuudennelle, bodhin portille.Dhyânan portti on kuin alabasteri-maljakko, valkoinen ja läpikuultava. Sen sisällä palaa tasainen kultainen tuli, prajñân liekki, joka säteilee âtmanista.Sinä olet tuo maljakko.Sinä olet vieroittanut itsesi aistien kohteista, kulkenut ”näkemisen polulla”, ”kuulemisen polulla” ja seisot tiedon valossa. Olet nyt saapunut titikshan tilaan.(122) Oi narjol, olet turvassa.----------Tiedä, syntien voittaja, että kun sovâni(123) on kulkenut seitsemännen polun päähän, niin koko luonto väreilee riemullista ja syvää kunnioitusta ja tuntee olevansa voitettu. Hopeatähti tuikkii uutisen yön kukkasille, puro solisee tarinaa pikkukiville, valtameren tummat laineet kohisevat sitä tyrskyisille kallioille, tuoksuntäyteiset tuulenhenkäykset laulavat sitä laaksoille ja uljaat hongat kuiskaavat salaperäisinä: ”Mestari on noussut, PÄIVÄN MESTARI.(124)[s.66]Hän on nyt kuin lännessä seisova valkoinen pylväs, jonka kylkeen ikiajatuksen nouseva aurinko valaa ensimmäiset loistavimmat valoaaltonsa. Hänen mielensä avautuu kuin tyyni ja rannaton valtameri rajattomaan avaruuteen. Hän pitää voimakkaassa kädessään elämää ja kuolemaa.Hän on todella mahtava. Tuo hänessä vapautunut elämänvoima, joka on HÄN ITSE, voi kohottaa harhan majan korkealle jumalien yläpuolelle, suuren Brahman ja Indran yläpuolelle. Nyt hän varmaankin ojentaa kätensä tarttuakseen suureen palkintoonsa!Eikö hän käyttäisi sen suomia lahjoja omaksi levokseen ja autuudekseen, hyvin ansaituksi hyvinvoinnikseen ja kunniakseen – hän, tuo suuren harhan voittaja?Ei, oi luonnon salattuun tietoon pyrkijä! Jos tahtoo seurata pyhän Tathâgatan jälkiä, nuo lahjat ja voimat eivät ole Itseä varten.Tahtoisitko siis padota Sumerulta(125) virtaavat vedet? Kääntäisitkö virran omaksi hyödyksesi vai lähettäisitkö sen takaisin alkulähteeseensä aikakausien aallonharjojen mukana?Jos tahdot säilyttää tuon vaivalla ansaitun tiedon ja taivassyntyisen viisauden virran raikkaina ja juoksevina vesinä, sinun ei pitäisi antaa sen tulla seisovaksi lammikoksi.[s.67]Tiedä, jos tahdot tulla Amitâbhan, Rajattoman Ajan, avustajaksi, sinun on bodhisattva-parin(126) lailla levitettävä saamaasi valoa kolmen maailman(127) piiriin.Tiedä, että voittamasi yli-inhimillisen tiedon ja deva-viisauden virran täytyy itsestäsi, Âlayan kanavasta, virrata ulos toiseen uomaan.Tiedä, oi sinä salaisen polun narjol, että sen puhtaat, raikkaat vedet on käytettävä makeuttamaan valtameren ankaria aaltoja – tuon mahtavan surujen meren, joka on ihmisten kyynelistä muodostunut.Voi! Kun sinusta on nyt tullut kuin kiintotähti korkeimmalla taivaalla, on sinun kirkkaana taivaankappaleena loistettava avaruuden syvyyksistä kaikille – paitsi itsellesi – ja annettava valoa kaikille keneltäkään sitä ottamatta.Voi! Kun sinä olet nyt tullut vuorten laaksoissa olevan puhtaan lumen kaltaiseksi, kylmäksi ja tunnottomaksi kosketukselle, mutta lämpimäksi ja suojelevaksi siemenelle, joka uinuu syvällä sen povessa – niin tuon lumen täytyy vastaanottaa pureva pakkanen ja pohjoistuulet ja suojella niiden teräviltä ja julmilta hampailta sitä maata, joka kätkee nälkäisten ravinnoksi luvatun sadon.[s.68]Itsensä tuomitsemana elämään kautta tulevien kalpojen,(128) vailla ihmisten kiitosta ja huomiota; kiilattuna yhdeksi kiveksi lukemattomien muiden kivien joukkoon, jotka muodostavat suojamuurin(129) – sellainen on tulevaisuutesi, jos seitsemännen portin kautta kuljet. Tuo muuri on rakennettu monien myötätunnon mestarien käsin, pystytetty heidän kärsimyksillään, saumattu heidän verellään, ja se on suojellut ihmiskuntaa siitä asti, kun ihminen on ollut ihminen, varjellen sitä vielä paljon suuremmalta kurjuudelta ja surulta.Kuitenkaan ihminen ei sitä näe eikä huomaa eikä ota huomioon viisauden sanaa. . . sillä hän ei sitä tunne.Mutta sinä olet sen kuullut, sinä tunnet kaiken, oi innokas, vilpitön sielu. . . . . ja sinun on valittava. Kuuntele siis vielä.
Sovân’in polulla, oi srotâpanna,(130) sinä olet turvassa. Niin, tuolla mârgalla, (131)] missä vain pimeys kohtaa väsyneen pyhiinvaeltajan, missä ohdakkeet repivät kädet verille ja terävät, kovat kivet haavoittavat jalkapohjia ja Mâra käyttää voimakkaimpia aseitaan – välittömästi sen takana on suuri palkinto.Tyynenä ja välinpitämättömänä pyhiinvaeltaja liikkuu ylös virtaa, joka johtaa nirvanaan. Hän tietää, että mitä enemmän hänen jalkansa verta vuotavat, sitä valkoisemmaksi hän itse puhdistuu. Hän tietää hyvin, että seitsemän lyhyen, ohikiitävän syntymän jälkeen nirvâna on oleva hänen. . . [s.69].Sellainen on dhyânan polku, joogin turvasatama, siunattu päämäärä, jota srotâpannat kaipaavat.Ei niin, jos hän on kulkenut ja voittanut arahatta-polun.(132) Siellä hävitetään ainiaaksi klesha,(133) tanhân(134) ] juuret kitketään. Mutta pysähdy, oppilas... Vielä yksi sana. Voitko hävittää jumalallisen MYÖTÄTUNNON? Myötätunto ei ole ominaisuus. Se on LAKIEN Laki – ikuinen harmonia, Âlayan ITSE; rannaton universaali olemus, ikuisen oikeuden valo ja kaikkien asioiden kohdalleen asettuminen, ikuisen rakkauden laki.Mitä enemmän tulet sen kanssa yhdeksi sulautuen sen OLEMUKSEEN, mitä enemmän sielusi yhdistyy sen kanssa mikä ON, sitä enemmän sinusta tulee EHDOTON MYÖTÄTUNTO.(135) Sellainen on ârya-polku, täydellisyyden buddhojen polku.Mutta: mitä tarkoittavat pyhät kirjoitukset, jotka saavat sinut sanomaan:”OM! Uskon, että kaikki arhatit eivät pääse nauttimaan nirvânisen polun suloisesta toteutumisesta.”[s.70]”OM! Uskon, että kaikki buddhat (136) eivät astu nirvâna-dharmaan.”(137) Niin, ârya-polulla sinä et enää ole srotâpanna, sinä olet bodhisattva.(138) virta on ylitetty. On totta, että sinulla on oikeus dharmakâyan pukuun; mutta sambhogakâya on suurempi kuin nirvânin ja vielä suurempi on nirmânakâya – myötätunnon buddha.(139) Nyt taivuta pääsi ja kuuntele tarkkaan, oi bodhisattva – myötätunto puhuu ja sanoo: ”Voiko olla autuutta, kun kaiken elävän täytyy kärsiä? Voisitko pelastua ja samalla kuulla koko maailman itkevän?”[s.71]Nyt olet kuullut sen, mitä on opetettu.Sinä saavutat seitsemännen vaiheen ja kuljet lopullisen tiedon portista, mutta ainoastaan ottaaksesi murheen puolisoksesi. – Jos tahdot olla Tathâgata, seurata edeltäjiesi jälkiä, pysy epäitsekkäänä loputtomaan loppuun asti.[s.72]Sinä olet valaistunut – valitse tiesi.. . . . . . . . . . . . . . . . .Katso mikä pehmeä valo, joka täyttää koko itäisen taivaan. Nyt taivas ja maa yhtyvät ylistykseen. Ja rakkauden laulu kohoaa ilmenneistä nelinkertaisista luonnonvoimista – loimuavasta tulesta, virtaavasta vedestä, sulotuoksuisesta maasta ja humisevasta tuulesta.Kuunnelkaa! . . . tuon kultaisen valon, jossa voittaja kylpee, pohjattoman syvästä pyörteestä nousee KOKO LUONNON sanaton ääni ja julistaa tuhansin äänin:ILO TEILLE, OI MYALBAN (140)IHMISET.PYHIINVAELTAJA ON PALANNUT TAKAISIN ”TOISELTA RANNALTA”.UUSI ARHAN SYNTYNYT. (141) . .Rauha kaikille olennoille.(142)
LAHDEN MINERVA

LYHENTEET[s.73]C.D. Sarat Chandra Das, A Tibetan-English Dictionary with Sanskrit Synonyms, Kalkutta, 1902E.K. Esoteerinen kouluG.B. A. L. Cleather, H. P. Blavatsky: A Great Betrayal, Kalkutta, 1922H.S. J. S. M. Ward, The Hong Society or Society of Heaven and EarthH.P.B. Helena Petrovna BlavatskyK.O. H. P. Blavatsky, Käytännöllinen okkultismiM.B. W. M. McGovern, An Introduction to Mahâyâna Buddhism. With Especial Reference to Chinese and Japanese Phases, Lontoo, 1922.M.K. Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta, Lahti 1997S.O. H. P. Blavatsky, Salainen Oppi, I osaS.R. Sisäinen ryhmä T.S.K. H. P. Blavatsky, Teosofinen sanakirjaT.S. Teosofinen Seuraalav. Viittaa H. P. B:n numeroituihin alaviitteisiinkomm. viittaa toimituksen numeroituihin kommentteihinkiin. kiinaksiskt. sanskritiksitiib. tiibetiksilaus. lausutaan.
TIIBETIN, SANSKRITIN JA KIINAN SANOJEN ÄÄNTÄMINEN [s.74] Joissakin tiibetin kielen sanoissa, jotka on kirjoitettu Sarat Chandra Das’n sanakirjan mukaisesti, tietyt konsonantit jäävät lausumatta, kuten englannin sanassa (k)ni(gh)t, ja monissa tapauksissa ei vokaaleja eikä konsonantteja lausuta niin kuin ne kirjoitetaan. Joitakin äänteitä ei voida tarkalleen ilmaista länsimaisin kirjaimin ja korkomerkein, ja ne jopa panisivat foneettisen järjestelmän keinovarat kovalle koetukselle, mutta olemme käyttäneet seuraavia kirjainmerkkejä: ñ on heikko nj, kuten espanjan sanassa mañana; ü kuten saksan kielessä; é kuten ranskassa. Sanskritissa ja palissa â, î ja î ovat pitkiä ja lausutaan kuten suomen aa, ii, uu; e ja o ovat aina pitkiä eli lausutaan ee ja oo. Y lausutaan kuten suomen j, kun taas j lausutaan kuten nimessä James, kirjainyhtymä jñ äännetään kuten dn: jñâna luetaan dnaana; c lausutaan kuten nimessä Charles, ch kuten edellinen+h. Sanskritin kielen viimeisintä translitterointimenetelmää ei ole käytetty, koska se ei vielä ollut käytössä teoksen julkaisuhetkellä ja koska se sekoittaa lukijaa, joka ei ole perehtynyt erikoismerkkeihin. Kiinan kielen sävelkorkoja ei ole merkitty.TOIMITUKSEN KOMMENTTEJA [s.75] Toimituksen johdanto(1av) Tashi-lama. Amitâbhan ruumiillistuma (ks. s. 84, kommentti 30). Hänen tiibetiläinen arvonimensä on Panchen Rinpoché (Arvokas viisauden jalokivi). Tashi-lhum-po’n arkistojen mukaan Sangyé (Buddha) nähdessään salaisten opetustensa rappeutumisen jätti ”Läntisen Paratiisin” (todellinen paikka, arhatien ja heidän oppilaittensa asuinpaikka) ja ruumiillistui 1300-luvulla Tson-kha-pa’na. Hän perusti Keltaisen eli Uudistetun Luostarikunnan (Gelugpa, keltamyssyt) ja Tashi-lamojen hierarkian, jossa tämä ruumiillistuma jatkuu. Sen vuoksi Tashi-lamat ovat esoteerisesti ”korkeita vihittyjä” asettuen arvojärjestyksessä edelle Lhasan Dalai-lamoja, joiden tehtävät ovat eksoteerisempia ja maallisempia (T.S.K. 224). [Tashi-lama tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Panchen-lama. Tiibetiläisten lähteiden mukaan Ensimmäinen Panchen-lama ei ole Tsong-kha-pa, vaan tämän oppilas Khedrub Rinpoche (1385-1438). Ks. Dalai-lama/Jeffrey Hopkins, Kâlacakra Tantra, Rite of Initiation, s. 139-145 ja 495-496. – Suom. toim.]Kirjeessään saksalaiselle okkultistille H. P. B. kirjoitti: ”Himalajan tuolla puolen on ydinjoukko eri kansallisuuksiin kuuluvia adepteja. Tashi-lama tuntee heidät ja he toimivat yhdessä. Jotkut heistä ovat hänen luonaan, mutta tavalliset lamat eivät tunne heidän todellista luonnettaan. Mestarini [M.] ja K.H. ja monet muut, jotka tunnen henkilökohtaisesti, ovat siellä, tulevat ja menevät.” [Kirje Franz Hartmannille 3.4.1886] Nämä adeptit kuuluvat bodhisattvojen (nirmânakâyojen) veljeskuntaan, joiden johtajana on Buddha ja jotka tunnetaan mahâyâna-buddhalaisten keskuudessa korkeimpana ihanteena, johon ihmiskunta voi pyrkiä (ks. alav. 139, s. 70). Gelugpa-luostarikunnan keskuuteen Tson-kha-pa perusti ”sen johtajiin yhteydessä olevan Mystisen Veljeskunnan” ja kirjoitti käytännön opetuksia sisältävän teoksen nimeltään Lam-rim (Asteittainen polku). Siinä on kaksi osaa, toinen hengellistä ja eksoteerista tarkoitusta varten, toinen oppilaille (lanooille), jotka kuuluvat ”Shigatsen lähellä sijaitsevaan, Tashi-laman yksityiseen retriittiin liittyvään salaiseen kouluun”.[s.76]
H. P. B. on julkaissut kaksitoista poimintoa 73 säännöstä kirjoituksessaan Käytännöllinen okkultismi, jonka ohjeita hänen v. 1888 perustamansa Esoteerinen koulu noudatti hänen elinaikanaan. Kiinalaiset buddhalaiset pitävät Tashi-lamaa suurena yhdistävänä voimana, joka pitää yhdessä Aasian buddhalaiset kansat Tiibetin, Kiinan, Mongolian ja Japanin sekä aasialaisen Venäjän buddhalaiset heimot, kuten burjaatit ja kalmukitEsipuhe (2av) s. 13. Teosofit. ”Nimitys, jota monet mystikot ovat historian eri aikakausina käyttäneet itsestään. Aleksandrian uusplatonikot olivat teosofeja. Keskiajalla alkemisteja ja kabbalisteja kutsuttiin teosofeiksi, samoin martinisteja, kvietistejä ym. mystikkoja, jotka toimivat joko itsenäisesti tai yhdistyneenä veljeskunnaksi tai seuraksi.” (T.S.K. 294.) (3av) s. 13. Dzyan. (Tiib.) Kirjoitetaan myös Dzyn tai Dzen. Virheellinen muoto skt. sanoista dhyâna ja jñâna. Kiinaksi ch’an, joka tarkoittaa yhtä niistä jooga- eli meditaatiokouluista, jotka käyttävät samoja sääntöjä kuin nämä Ohjeet. Myös esoteeristen koulujen ja niiden kirjallisuuden yleisnimi. Ks. S.O., Dzyanin kirjan säkeet ja kommentaarit.(4av) s. 13. Jñâneshvarî. Bhagavadgîtân kommentaari, jonka on kirjoittanut vuonna 1290 jälkeen Saka-dynastian perustamisen Jñâneshvara [Shrî Jñânadeva (1275-1296)], lähellä Poonaa sijaitsevan Alundin kuuluisa joogi. Hänen sanotaan astuneen elävänä hautaan kirjansa kanssa. Kolmesataa vuotta myöhemmin hän ilmestyi näyssä toiselle joogille, Paithanin Eknâthille, ja kertoi hänelle, että kirja oli tarkastettu ja se piti nyt julkaista. Kun hauta avattiin, Eknâth löysi Jñâneshvaran istumassa kirjansa kanssa ja sai sen häneltä. Se on kirjoitettu vanhaksi marâthiksi ja onvi-runomuotoon ja painettu Bombayssa ja se on vedantan peruskirja maharastroille ja varkareille, jotka seuraavat sen ohjeita. Jotkut niistä ovat silmäänpistävän samanlaisia kuin ne, jotka H. P. B. on kääntänyt tähän, osoittaen että kaikkien todellisten joogien henkiset kokemukset ovat ytimeltään samoja. Sir Charles Eliot puhuu teoksessaan Hinduism and Buddhism, 1921, II, 257, Jñâneshvaran kirjoituksista ”marathinkielisen kirjallisuuden ensimmäisenä suurena virstanpylväänä”. [s.77](5av) [Âryâsanga, Ârya Asanga eli Asanga (n. 290-360), intialaisen yogâcâra-koulukunnan perustaja. Toisina perustajina mainitaan usein myös hänen veljensä Vasubandhu (316-396) ja heidän oppi-isänsä Maitreyanâtha. – Suom. toim.] (6av) s. 14. Senzar. ”Mystinen nimitys salaiselle papilliselle kielelle eli vihittyjen adeptien ’mysteerikielelle’ kaikkialla maailmassa.” (T.S.K. 266.) Kiinalaiset ideogrammit ja egyptiläiset hieroglyfit olivat seuraus muinaisesta käytännöstä merkitä muistiin jokaisen kansan uskonnollinen ja esoteerinen historia symboleina eikä sanoina, koska puhutulla sanalla on maaginen voima. (S.O. I, 321.)(7av) s. 15. Teosofinen Seura. Seuran ”perusti vuonna 1875 New Yorkissa eversti H. S. Olcott ja H. P. Blavatsky W. Q. Judgen ja monen muun avustuksella. Sen julkinen tarkoitus oli ensin psyykkisten eli nk. spiritualististen ilmiöiden tieteellinen tutkimus…” (T.S.K. 294). Benaresissa vuonna 1879 H. P. B. organisoi seuran uudelleen sisällyttäen siihen lisäksi käsitteen ”yleismaailmallinen veljeys”, johon kuuluu kolme osastoa: 1) esoteerisen tieteen ja filosofian adeptit eli vihityt, 2) vihittyjen oppilaat ja 3) kokelaat. Psyykkiset ilmiöt ja eksoteerisen seuran etusijalle asettaneet, länsimaista syntyperää olevat johtavat jäsenet saivat aikaan sen, että adeptit ja heidän oppilaansa (chelat) vetäytyivät taustalle, ja T.S:stä tuli tavallinen järjestö.[s.78]Lopullinen yritys Benaresin suunnitelman elvyttämiseksi tehtiin vuonna 1888, kun H. P. B. perusti Lontoossa Itämaisen eli Esoteerisen koulun ja kahdentoista valitun oppilaan sisäisen ryhmän. Kummatkin olivat mestari M:n välittömässä valvonnassa. Tämä teos julkaistiin ensin näitä oppilaita varten v. 1889. Yrityksen epäonnistuttua H. P. B. otettiin pois v. 1891. T.S., E.K. ja S.R. jäivät ilman vihittyjen ohjausta ja hajosivat pian ryhmiin tuhoisien riitojen seurauksena. Teosofia-sana (kr. theosofia, jumalallinen viisaus) valittiin v. 1875 länsimaiseen käyttöön sopivimpana, mutta opetus tuli esoteerisen buddhalaisuuden (sanskritin kantasanasta budh, tietää) tiibetiläisiltä adepteilta. H. P. B. käytti harvoin teosofia-sanaa Salaisessa Opissa, eikä se esiinny lainkaan tässä kirjassa. Luultavasti hän aavisti ne väärinkäytöt ja vääristelyt, joihin se liitettäisiin hänen kuolemansa jälkeen. Benaresin järjestely perustui tiibetiläiseen traditioon, jonka mukaan Buddha ”vaati, että vihkimyksen piti olla kaikkien soveliaiden saavutettavissa. Varhaisimpien universaalien mysteerien ajoista meidän suuren Shâkya Tathâgata Buddhamme aikoihin asti – joka muutti ja tulkitsi järjestelmää kaikkien pelastukseksi – Kuan-yin’inä tunnettu Itsen jumalallinen ääni kuultiin ainoastaan valmistavien mysteerien pyhässä yksinäisyydessä.” (Tashi-lhum-pon esoteerisista muistiinpanoista.) Omistaessaan nämä Ohjeet tuon ajan (1889) Teosofisen Seuran harvoille todellisille mystikoille ”H. P. B.” ei tarkoittanut eksoteerisia jäseniä vaan ainoastaan esoteerisella puolella olevia, jotka olivat täysin vakavissaan. Hiljaisuuden ääni(8av) s. 19. ”Mieli”, joka on ”todellisuuden tappaja” on alempi mieli (skt. kâma-manas), joka jatkuvasti luomalla epäpuhtaita ja aineellisia kuvia houkuttelee ja johtaa harhaan pyrkijää, jonka täytyy sen vuoksi ”tappaa” (ts. lamaannuttaa) se. Ks. myös kommenttia 11 ”kuumuodosta”.(9av) s. 21, säe 5. Läpi koko tämän teoksen H. P. B. käyttää erilaisia kirjainlaatuja ja -kokoja osoittamaan merkityseroja. Tässä tapauksessa KAIKKI-ITSE on ATMA, universaali itse, ITSE on kuolematon, jälleensyntyvä ego ja itse on ohimenevä persoonallisuus. H. P. B:n teosten myöhemmissä virallisissa painoksissa tämä menetelmä on tarkoituksellisesti hylätty, mikä on ollut suureksi vahingoksi merkitykselle. Ks. myös s. 33, säe 1. [s.79](10av) s. 23. Avidyâ (kiin. Wu-ming). Tietämättömyys henkisestä oivalluksesta tai sen puute. Kiinalaiset sanovat, että Fo-hsin eli Buddha-sydän on kätketty wu-mingin verhon alle. Vidya on tieto, ja gupta-vidya on esoteerinen tieto. (11av) s. 27. ”Kuumuoto” on astraaliruumis eli nk. eteerinen kaksoiskappale (skt. linga-sharîra). Nimi johtuu siitä, että S.O:n mukaan kuupitrit ”kehittivät varjojaan eli châyojaan [châyâ] muodostaakseen siten ensimmäisen ihmisen”. Koska fyysiset ja astraaliset kuoret eli käyttövälineet estävät sisäistä kehitystä, oppilaan täytyy ”tappaa” (ts. lamaannuttaa) ne tahtonsa avulla. Astraalinen on ”katoavan eikä katoamattoman elämän käyttöväline”. (K.O. 48.) (12av) s. 28. [Vogay on todennäköisesti Bodhgayâ, jossa sijaitsi alkuperäinen bodhipuu, jonka juurella Buddha valaistui. Sanotaan, että kaikki dharman pyörän liikkeelle panevat buddhat valaistuvat samalla paikalla sijaitsevan bodhipuun varjossa. – Suom. toim.](13av) s. 28. Karma. (Skt.) Syyn ja seurauksen eli eettisen syysuhteen laki, joka vaikuttaa kaikkialla ilmenneessä universumissa ja hallitsee inhimillistä kehitystä yhdessä jälleensyntymislain kanssa. Niitä voi sanoa esoteerisen filosofian kulmakiviksi ja ne vaikuttavat syvällisesti kaikkeen itämaiseen uskonnolliseen elämään ja käytökseen. Ks. myös s. 38, 41, 43, 48 ja 53 (shîla).(14av) s. 31. Toisen ja neljännen vaiheen välissä on tyhjä tila osoittamassa, että kolmas vaihe on jäänyt pois. Vaikka me tunnemme viisi ulkoista aistia, tässä luetellaan ainoastaan neljä – näkö, kuulo, haju ja maku. Viides – tunto – on jätetty pois, mutta meille kerrotaan, että neljännessä vaiheessa muut neljä sulautuvat ja muuttuvat sisäiseksi tunnoksi.[s.80] Oppilaan ”on vältettävä ihmisen ja eläimen ruumiillista kosketusta (ts. koskettamista tai kosketuksi tulemista). Mitään lemmikkieläimiä ei sallita; on myös kielletty koskettamasta tiettyjä puita ja kasveja.” (K.O. 21.) Kaksi polkua (15av) s. 39. Eroa ”silmän” (eksoteerisen) ja ”sydämen” (esoteerisen) opin välillä teroitetaan usein tässä ja muissa tiibetiläisissä mahâyâna-kirjoituksissa. Kiinalaiset, japanilaiset ja mongolialaiset tunnustavat sen myös. Silti länsimaiset tutkijat, varsinkin ne jotka pitävät hînayânaa parempana ja jopa sen itämaiset kannattajat väittävät sinnikkäästi, että buddhalaisuudessa ei ole mitään esoteerista oppia. Kiinaksi sen nimi on ao-miao-ti-tao-li, tiibetiksi gok-du-chö, ”salainen oppi” (C.D. 81) tai nang-rig-pa, ”esoteerinen tiede eli oppi” (C.D. 735). H. P. B. sanoo [s.81] , että pohjoinen eli mahâyâna-buddhalaisuus johtui Gautama Buddhan salaisista opetuksista hänen ”arhatiensa valitulle piirille”. Arhatit saivat vihkimyksensä kuuluisassa Saptaparnan luolassa. – S.O. I, 4. Ks. myös alav. 49, s. 35. (16av) s. 39. Bodhi (skt. viisaus) -sanaa käytetään usein Buddhan opista, koska se perustui budhismin eli muinaisen viisaususkonnon periaatteisiin. Sitä sanotaan myös bodhidharmaksi (alav. 50, s. 35). Bodhi on samoin erityisen transsitilan nimi (S.O. I, 3). Budha (skt.) on Hermes (kr.).(17av) s. 39, säe 7. ”Ajan pyörä”. Skt. Kâlacakra, tiib., Dus-kyi-hkor-lo (laus. Tü-gyi kor-lo). Mong. Tsakun Kürden. Kuuluisa esoteerinen joogajärjestelmä. ”Ajan rajaton ympyrä” symboloi âdibudhaa, alkuviisautta, ”sana, jota Âryâsanga käytti salaisissa kirjoitelmissaan ja jota nyt kaikki mystiset pohjoisbuddhalaiset käyttävät” (S.O. I, 3). Ks. myös alav. 4, s. 20. ”Järjestelmä syntyi Shambhalassa” (C.D. 632), jonka on otaksuttu olevan ”viisauden poikien” eli vihittyjen salainen olinpaikka jossakin Tiibetin luoteisosissa. H. P. B. sanoo, että Kâlacakran ”pyhät” kirjat ”jäivät Sikkimin dugpojen haltuun Tson-Kha-pan uudistuksen päivistä lähtien”, ja tämä kirjoitti silloin alkuperäisen kirjan uudestaan selityksineen. H. P. B. lisää, että Kâlacakra on Kanjurin (bKah-hgyur) mystisen tiedon osaston tärkein teos ja ”Intiassa tunnettu järjestelmä, joka on yhtä vanha kuin ihminen, ja sitä on harjoitettu ennen kuin Euroopasta tuli manner”. Tashi-lama lahjoitti toimittajille pienen tiibetinkielisen tutkielman Kâlacakrasta nimeltään ”Mystisten adeptien yhteys” (Tü Kor la deñ pä la-mä niñ-jor). ”Nin-jor”-termistä ks. kommentti (23). (18av) s. 44. [Sana ’aura’ on ylifyysistä valokehää, ilmapiiriä ym. tarkoittava kreikkalais-latinalainen sana. – Suom. toim.](19av) s. 45. Shâkya-Thub-pa [skt. Shâkyamuni]. Shâkya on suku, johon Gautama Buddha kuului, ja Thub-pa on ”mahtava eli taitava” tiibetiksi (C.D. 582, 1229). Tiibetissä Buddhan tavallinen nimi.(20av) s. 47, säe 3. ”Varjo” (astraaliruumis) eroaa ”kuolevaisesta muodosta” (fyysisestä ruumiista) kuolemassa. Nirvânan voi saavuttaa vielä ruumiissa ollessaan, koska se on tietoisuudentila – seitsemännen prinsiipin (âtman) tila. Arhatin taistelujen ja vihkimysten päätarkoitus on saavuttaa yhteys tähän prinsiippiin ”vielä täällä maan päällä” (M.K. 141). Ks. myös alav. 101, s. 52: ”Arhat näkee nirvânan elämänsä aikana. Hänelle se ei ole kuoleman jälkeinen tila, vaan samâdhi…”(21av) s. 49. Huomaa ero suuremman ITSEN – josta Buddha luopuu – ja pienemmän Itsen – jolle pratyekabuddha osoittaa kunnioitustaan – välillä. (22av) s. 50. Vajrapâni (tiib. Chana Dorjé). Vajran eli timanttivaltikan (tiib. Dorjé, ks. alav. 110, s. 59) pitelijä. Kutsutaan myös Mystiikan herraksi (Gsañ-wahi bdag-po, laus. Sang-wä da-po, C.D. 1303). Buddhojen esoteerisen seitsemäisen (eksoteerisesti viisinkertaisen) emanaation vajra-säde on läheisessä yhteydessä yogâcâran mystisen koulun (kiin. shan-mi-pai) kanssa. Siten Vajradhâra (tiib. Dorjé-chang) on sama kuin âdibudha (ks. komm. 17), Vajrasattva (tiib. Dorjé-sempa, ”Timanttisielu”) on kuudes dhyâni-Buddha ja Vajrapâni on hänen järkisyntyinen poikansa, yksi dhyâni-bodhisattvoista, jotka ruumiillistuvat maallisina buddhoina. Alaviitteessä 52, s. 37, sanojen ”eräs nimi” pitäisi kuulua ”kuudes dhyâni-buddha”. H. P. B. sanoo (T.S.K. 324), että Vajra on ”mystisessä buddhalaisuudessa pappisvihkijöiden, manaajien ja adeptien maaginen valtikka – siddhien eli yli-inhimillisten voimien omistamisen symboli, pappien ja teurgien tietyissä seremonioissa käyttämä”. Tämän valtikan omistajaa kutsutaan vajrapâniksi. Nimi tarkoittaa myös ”subjektiivista voimaa, jonka todellisen luonnon tuntevat vain yogâcâra-koulun korkeimmat vihityt” (T.S.K. 324). Tästä johtuu mantra: OM VAJRAPANI HUM. Seitsemän porttia(23av) s. 54. Narjol. Tämä tiibetin sana kirjoitetaan rnal-hbyor (laus. niñ-jor) ja se tarkoittaa ”mietiskelytilan toteutusta”, kun taas niñ-jor-pa tarkoittaa ihmistä, ts. joogia tai adeptia, joka toteuttaa tuon tilan. Niñ-jor-ma on naisjoogi. (C.D. 763.) Translitteroidessaan sanan ”narjol” H. P. B. on saattanut ajatella ”Nargalia”, maagien kaldealaisten päämiesten nimeä (T.S.K. 203), jota voidaan myös käyttää Tiibetissä, sillä hän sanoo, että ”on perusteita kutsua Himalajan takaista esoteerista oppia kaldealais-tiibetiläiseksi”. On myös olemassa sana nâga (skt.), sananm. käärme, mutta esoteerisesti tai symbolisesti se on arhat tai vihitty. Se esiintyy jatkuvasti intialaisissa pyhissä kirjoituksissa, legendoissa ja paikkojen nimissä. Kiinan lohikäärme, Meksikon nagual ja Egyptin uraeus merkitsevät samaa (T.S.K. 201). Nin-jor chö-pa on Âryâsangan oikeiden yogâcâra-kirjojen tiibetiläinen nimi, joka Âryâsanga salaisen opin mukaan tuli Shambhalasta ja jota Buddha oli opettanut. [Narjol on luultavasti paino- tai kirjoitusvirhe, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa. Pitäisi olla naljor. – Suom. toim.][s.83](24av) s. 60. ”Tappava toiminta”. Tämä viittaa alemman mielen (skt. kâma-manas) vaaralliseen toimintaan, joka mieli on jatkuvasti luomassa kuvia, jotka sekoittavat ja johtavat häntä harhaan. Ks. komm. 8 (s. 78). Bhagavadgîtâssa, III, kysymystä toiminnasta tai toimettomuudesta on käsitelty perusteellisesti, ja Krishna neuvoo Arjunaa (säe 9) ”toimimaan toiminnan itsensä vuoksi, vapaana kiintymyksestä”, ts. antamatta sen vetää häntä mukaansa. Katsokaa myös Shankarâcaryan Viisauden loistava jalokivi (Vivekacûdâmani), säkeestä 311 eteenpäin, dynaamisista mielikuvista, mielikuvituksesta, toiminnasta ja kiintymättömyydestä. Alaviitteet (25av) alav. 11, s. 22. Koska alkuperäistekstissä esitetty luku koski Brahman ”päivää” eikä ”elinikää”, se on muutettu sopimaan yhteen S.O:n kanssa, I, s. 65, esitettyjä, jälkimmäistä koskevia lukuja. Ks. myös T.S.K. s. 282-283. (26av) alav. 49, s. 35. Bodhidharma. ”Suuren arhatin kshatriyan (soturikastiin kuuluvan), kuninkaan pojan, nimi. Hänen gurunsa Panyatara antoi hänelle tuon nimen merkiksi hänen Buddhan lain (dharma) ymmärtämisestään (bodhi)” (T.S.K. 58). Hän oli Intian 28. ja Kiinan ensimmäinen patriarkka. Hän perusti esoteeriset koulut ja zenin mystisen lahkon Kiinassa, missä hän eli noin 520 jKr. Shaolinin luostarissa Honanissa [Henan]. Hänen kiinalainen nimensä on P’u-t’i-ta-mo. (27av) alav. 50, s. 35. Tutkijoiden on oltava huolellisia erottaakseen bodhidharman (skt. viisaususkonto) ja Bodhidharman, joka on Kiinan ensimmäinen patriarkka.(28av) alav. 54, s. 37. Shen-hsiu / Shin-shien. Nimen oikea kirjoitusmuoto on Shên-shiòu [pinyin-tarkekirjoituksella: Shen Xiu] ja hän oli viidennen patriarkan Wu Dsu’n [Hung-jen’in] pääoppilas, [s.84] toinen oli Hui Neng (sananm. viisauden kyky). Kilpaillessaan perimyksestä he molemmat kirjoittivat runon mielestä peilinä, tarkastellen aihetta vastakkaisista näkökulmista. Valinta osui Hui Nengiin, josta tuli siten kuudes patriarkka. Kiinassa mystinen peili ”näyttää sisimmän sielun aivan paljaana kaikesta teeskentelystä ja petoksesta. Se vangitsee pyrkijän sielun ja jättää sen kolmiosaisen majan mestarin haltuun uskollisuuden panttivangiksi” (H.S.). Erään tiibetiläisen Tientai-luostarissa kiinaksi kirjoittama teos määrää oppilaan ”käyttämään ansiokkaita toimiaan pölyriepuna ja poistamaan kaiken epäpuhtauden mystisestä peilistään, niin että tämä voisi nähdä sen loisteessa Itsen oikean heijastuksen”.(29av) alav. 82, s. 45. Migmar (Mars) on yhdistelmä sanasta mig (silmä) ja mar-po’n (punainen) ensimmäisestä tavusta. Lhagpa on Merkurius; mutta käsi on lagpa (ilman h:ta). Ks. C.D. 1102, 1203.(30av) alav. 95, s. 49. Amitâbha. Tiib. Sna-wa mthah-yas, laus. nang-wa ta-yé. Kiin. Wuliang (lukemattomat) shou (vuodet), myös kutsuttu Amidaksi eli Omito Foksi. Neljäs dhyâni-Buddha, joka emanoitui âdibudhasta (ks. komm. 17) ensimmäisessä eli dharmâkâya-verhossaan (tiib. chos-gyi-ku). Sambhogakâyana häntä kutsutaan nimellä Tsé-pag-mé ja nirmânakâyana nimellä O-pag-mé. Hänen nykyinen maallinen inkarnaationsa on Tashi-lhum-pon Panchen-lama (C.D. 768). On pantava merkille, että tämä asiantuntija ([Sarat Chandra Das], joka kutsuttiin Tashi-lhum-poon v. 1879 ja 1881) mainitsee nämä kolme buddhista ruumista, joita kuvataan erittäin tärkeässä alaviitteessä 139, s. 70. Gautama neljäntenä buddhana oli Manushi-Buddha eli Amitâbhan ”maallinen heijastuma”. Tashi-lama tunnetaan kaikkialla Aasiassa ”Elävänä Buddhana”, koska sama Nirmânakâya on ruumiillistuneena hänessä (ks. alav. 120, s. 64 ja alav. 127, s. 67). Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota Buddhaa ja hänen arhatejaan koskevaan selvitykseen alaviitteen 139 lopussa sivulla 71. Vaikka Amitâbha ”Läntisessä taivaassa” (sukhâvati) on yleisen palvonnan kohteena, Kiinan ja Japanin kehittyneessä opissa ”hän symboloi vain sanoin kuvaamatonta todellisuutta, ja jälleensyntymä hänen ’paratiisiinsa’ ei ole mitään muuta kuin bodhi-cittan (viisauden sydämen) herääminen täällä maan päällä” (M.B. 31).(31av) alav. 95, s. 49. Tämä alaviite ja osa säkeestä sivulla 49 on jätetty pois virallisista H. P. B:n kuoleman jälkeen toimitetuista painoksista, ja niiden toimittajien käsitys oli, että H. P. B. oli väärässä (ks. G.B. 71). Huomaamme kuitenkin, että hänen selvityksensä saa täyden vahvistuksen kiinalaisilta, japanilaisilta ja tiibetiläisiltä asiantuntijoilta, joilta opimme, että pratyeka-tila on valaistumisen tila verrattuna hînayâna-koulun arhatin pelkkään pelastukseen, ”mutta valaistuminen ainoastaan itseään varten, jolloin ei yritetäkään vaikuttaa ihmiskuntaan sen auttamiseksi” (M.B. 101). Itse asiassa tiibetiläiset mainitsevat kolme kulkuneuvoa: 1) hînayâna- eli shrâvaka-yâna; 2) pratyekabuddha- eli pradeshika-yâna; 3) bodhisattva- eli mahâ-yâna. Kolmannen tärkein haara on vajrayâna (ks. komm. 22, 5. 81, Vajrapâni), ”joka seuraa mystiikkaa ja käsittelee jossain määrin esoteerista buddhalaisuutta” (C.D. 586). (32av) alav. 99, s. 51. C.D. määrittelee samtenin [bsam-gtan]: ”täydellisen abstraktion, kontemplaation, meditaation ja ajatusten keskittämisen tila; erityisesti tuon mystisen meditaation, joka lopulta kehittää meditoijan astraalista kaksoispuolta – joka on devachanissa samanaikaisesti, kun meditoija itse on edelleen maan päällä” (C.D. 1317). Koska devachan [dewachen, bde-ba-can, skt. sukhâvatî] on kuolemattoman egon välitila kahden maaelämän välissä, kyseessä oleva kaksoispuoli on todennäköisesti ensimmäinen sisäisistä ruumiista eli verhoista, jotka askeetti aikaansaa edetessään polulla (ks. C.D. 96). ”Astraalisella” tarkoitetaan C.D:ssä ”eteeristä”, ei linga-sharîraa. Tiibetiläisten mukaan on olemassa yhdeksän tietoisuuden lajia (kiin. jüeh) ja saman verran tiloja on bodhisattvan samâdhissa (C.D. 54, 761). Devachaniin samoin kuin nirvanaan, joka on tietoisuudentila tarkoituksenmukaisine [s.86] verhoineen eli käyttövälineineen, voidaan astua tai ne voidaan toteuttaa vielä ruumiissa oltaessa meditaatioprosessien avulla (ks. myös komm. 20, s. 81). H. P. B. kehotti oppilaitaan ”alistamaan kaiken tietoisuuden ehtoihin”. (33av) alav. 100, s. 51. [Pâramitât. Mahâyanassa kuusi pâramitâa ovat: dâna, shîla, kshânti, vîrya, dhyâna ja prajñâ eli sivuilla 53-54 mainitut kuusi porttia. Näihin on myöhemmin lisätty neljä muuta: upâya-kaushalya, ’kykyjen ja välineiden taitava käyttö’, pranidhâna, ’päättäväisyys, bala, ’voima’ ja jñâna, ’tieto’. – Suom. toim.](34av) alav. 106, s. 55. ”Antahkarana (skt.) eli antaskarana” (T.S.K 29). Edempänä H. P. B. selittää, että se ”johdattaa alemmasta korkeampaan egoon kaikki ne ihmisten persoonalliset vaikutelmat ja ajatukset, jotka – niiden luonteesta johtuen – kuolematon olemus voi sulauttaa ja säilyttää ja jotka voivat siten tulla kuolemattomiksi sen kanssa, niiden ollessa ainoat lyhytaikaisen persoonallisuuden elementit, jotka selviävät kuolemasta ja ajasta. On siis itsestään selvää, että ainoastaan jalo, henkinen ja jumalallinen ihmisessä voi ikuisuudessa vahvistaa hänen eläneen.” Hînayânan anatta- (ei-sielu) opissa âtman, universaalisen sielun, ja âtma-buddhi-manaksen, kuolemattoman egon, olemassaoloa ei tunnusteta vaan ainoastaan lyhytaikaisen persoonallisuuden. ”Hînayânassa buddhat ovat puhtaita ja yksinkertaisia ihmisiä, kun taas mahâyânassa heitä pidetään jumalallisina ruumiillistumina eli universaalin Buddhan aineellisina ilmentyminä” (M.B. 19).(35av) alav. 108, s. 56. [Bönit ja dugpat. Bön (bon) on ikivanha tiibetiläinen uskonto, joka tutkijoiden mukaan juontaa alkunsa joko zarathustralaisuudesta tai Kashmirin buddhalaisuudesta, mutta joka on vuosisatojen aikana omaksunut vaikutteita Tiibetin alkuperäisestä shamanistisesta uskonnosta ja myöhemmästä buddhalaisuudesta. Dugpa (’brug-pa) on buddhalaisen kagyü-koulukunnan alasuuntaus, joka vaikuttaa erityisesti Bhutanissa – Suom. toim.](36av) alav. 111, s. 58. [Virâga (pali) eli vairâgya (skt.). Samyutta-nikâyan Nidâna-vagga luettelee polun 12 askelmaa, joista virâga on kymmenes. – Suom. toim.] [s.87](37av) alav. 113, s. 60. Tathâgata (tiib. Té-shin Sheg-pa). Gautama oli neljäs Sapta Tathâgatoista, seitsemästä ”päänirmânakâyasta lukemattomien muinaisten maailmanvartijoiden keskuudessa. Heidän nimensä on kaiverrettu seitsenkulmaiseen pilariin, jota säilytetään salaisissa kammioissa melkein kaikissa buddhalaisissa temppeleissä Kiinassa ja Tiibetissä” (T.S.K. 263). Tathâgatagupta on ”salainen Tathâgata eli ’vartija’, joka suojelee buddhoja. Nimitystä käytetään nirmânakâyoista” (T.S.K. 291). Gautamaan liittyy eräs tietty mysteeri. Esoteerinen legenda kertoo, että nykyisessä arjalaisessa viidennessä kantarodussamme hän ”ilmestyi liian varhain ja hänen oli kadottava ruumiillisesti maailmasta joksikin aikaa” (T.S.K. 259). H. P. B. kirjoittaa myös muualla hänestä, että hän hienossa ruumiissaan on ”yhä läsnä vihittyjen joukossa ja aika ajoin yhtyy jollakin mitä mystisimmällä – meille aivan käsittämättömällä – tavalla avatâroihin ja suuriin pyhimyksiin ja toimii heidän kauttaan”. Ks. komm. 1, s. 75, ja komm. 30, s. 84. (38) alav. 138, s. 70. ”Koska bodhisattvat ovat olentoja, jotka ovat vapaaehtoisesti ja epämääräiseksi ajaksi lykänneet omaa nirvanaan vaipumistaan auttaakseen muita vapautuksen polulla eteenpäin, paljon suurempana ja jalompana ja hyvää tekevämpänä pidetään järjestelmää [mahâyâna], joka on sisällyttänyt sellaiset prinsiipit itseensä, kuin hînayânan järjestelmää, josta puuttuu tämä idea” (C.D. 585). Bodhisattvan vihkimyksestä H. P. B. kirjoittaa (S.O. I, 132) että ”pyrkijä, jota ’Buddhan henki’ varjostaa, läpikäy korkeimman vihkimyksen ja tulee tosiasiassa bodhisattvaksi, jollaiseksi korkea vihkijä hänet vihkii”. Olemme erityisesti kiitollisuudenvelassa Rai Bahadur Sarat Chandra Dasin tietosanakirjamaiselle sanakirjalle, joka vahvistaa H. P. B:n tiedonantoja, varsinkin mitä tulee esoteeriseen mahâyânaan ja eläviin vihittyihin, [s.88] jotka länsimaiset orientalistit ovat yleensä kiistäneet tai jättäneet huomiotta. Koska Sarat Chandra Das sai kaiken aineistonsa henkilökohtaisesti parhailta auktoriteeteilta Tashi-lhum-posta ja muista tärkeistä keskuksista (ks. C. D. Revisors’ Preface, xiii), joissa H. P. B. myös kertoi opiskelleensa, hänen vahvistuksensa on sitäkin arvokkaampi. Koska hän oli hindu ja sanskritin ja tiibetin kielen oppinut, hänellä oli luonnollisesti paljon paremmat edellytykset ymmärtää mahâyânan sisäistä merkitystä kuin kellään länsimaisella orientalistilla. Kuten hän korostaa esipuheessaan, sanskritinkielisten teosten kääntäminen tiibetiksi alkoi 600-luvulla jKr., ja monet niistä käännettiin edelleen tiibetistä mongoliksi, mant?uksi ja kiinaksi, ”joten tällä tavoin tiibetin kielestä tuli kiinalaisessa Tartariassa samanlainen oppineiden kieli kuin mitä latina oli Euroopassa”. Viimein kiinalaisen yliherruuden vakiinnuttua 1700-luvun alussa siitä tuli ”Aasian korkeampien osien lingua franca” [yleiskieli].Tri McGovern sanoo (M.B. 102), että Avatamsaka-sûtraa, joka sisältää mahâyâna-filosofian koko syvyydessään, ei ole vielä käännetty englanniksi [1922]. ”Tämä teos”, hän lisää, ”on tärkein koko mahâyâna-kaanonissa. Siihen perustui Kiinan kaksi suurta metafyysistä mahâyâna-koulua.” Saarnattuaan tätä toisella valaistumisensa jälkeisellä viikolla ja todettuaan, että se oli ”käsittämätön suurille joukoille, Buddha saarnasi seuraavaksi âgama-sûtroja, jotka sisältävät hînayânan perusperiaatteet”. Tämä selittää niiden eksoteerisen luonteen sekä niiden kääntämisen ”puhe- ja kansankieltä lähempänä olevalle palin kielelle” ja hînayânan rappeutumisen ”realistiseksi ja materialistiseksi filosofiaksi” (M.B. 12, 14). Tutkijaa kehotetaan tutustumaan uuden kirjamme Buddhism the Science of Life (China Booksellers, Ltd., Peking, 1928) hakemistoon saadakseen lisätietoja sanskritin, tiibetin ja kiinan termeistä.
*** Panchen Lobzang Tub-ten Chö-gyi Nyima Hänen Pyhyytensä Tashi-lama Syntynyt 1883, vihitty asemaansa 1888.


LIITE
Kirjan otsikkolehti. Vapautuksen polku [s.90] Nämä tiibetiläiset lauseet, jotka on tarkasti kopioitu kirjan otsikkolehteen, kirjoitti Hänen Pyhyytensä Tashi-lama omakätisesti erityisesti tätä uusintapainosta varten. Ne lähetettiin silloin, kun hän oli Sisä-Mongoliassa tapaamassa mongolialaisia ruhtinaita, lamoja ja tuhansia pyhiinvaeltajia. Ne on kirjoitettu ”päällisillä kirjaimilla” (tiib. yi-gé u-jen; skt. mâtra), joita käytetään kirjoitettaessa uskonnollisista ja muista tärkeistä aiheista sekä painamista varten. ”Päättömiä kirjaimia” eli juoksevaa kirjoitusta (tiib. yigé u-me) on kolmea tyyppiä: yksi on suurta huolellisesti muotoiltua käsialaa kopiointia varten; toinen, pieni ja sujuvampi, kirjeiden kirjoittamiseen; ja kolmatta, joka muistuttaa pikakirjoitusta, käytetään kaikkiin tarkoituksiin milloin nopeutta ja lyhyyttä tarvitaan (ks. C.D. 910, 911, 1132). Tashi-lama käyttää myös yksityistä kirjoitusta, joka ei muistuta tiibetiä ja joka luultavasti on jokin senzarin salakirjoitustavoista (ks. komm. 6, s. 77). Vapaa käännös on seuraava:
KAIKKI OLENNOT HALUAVAT VAPAUTUAKÄRSIMYKSESTÄETSI SEN VUOKSI KÄRSIMYKSEN SYITÄ JA POISTA NE.ASTUMALLA POLULLE SAAVUTTAA VAPAUTUMISENKÄRSIMYKSESTÄ .KEHOTA SIIS KAIKKIA OLENTOJA ASTUMAAN POLULLE.
Kiinankielinen käännös, jonka on kirjoittanut Wang Ming Ching, yksi Tashi-laman yksityissihteereistä, on sivulla 95.Tashi-lama on tässä ilmaissut jotenkin eri tavalla kehotuksen, joka on lainattu Buddhalta s. 60: luovu ”kahdeksasta kauheasta kurjuudesta”… (kiin. pa nan, saks. Not). Kiinalaisten mukaan Kuan-yin (”Itsen jumalallinen ääni”, komm. 7, 78) vapauttaa ihmiskunnan näistä kahdeksasta kurjuudesta, jotka ovat todellisuudessa ”kahdeksan tilaa tai tilannetta, joissa on mahdotonta kuulla Buddhan lakia (ja sen vuoksi vaikeata saavuttaa pelastusta)”. (Ks. R. F. Johnston, Buddhist China, s. 288.) Tashi-laman viimeinen määräys muistuttaa myös s. 45 olevaa: ”Suo valoa ja lohtua väsyneelle pyhiinvaeltajalle” jne. Lisävalaistusta näihin – näennäisen yksinkertaisiin ja helppoihin – lauseisiin saa Salaisen Opin I osan runosta, s. 67, joka kuuluu:[s.92]
4. AUTUUDEN (moksha eli nirvana) SEITSEMÄÄ TIETÄ EI OLLUT. ONNETTOMUUDEN SUURIA SYITÄ [nidana ja maya] EI OLLUT, SILLÄ EI OLLUT KETÄÄN, JOKA OLISI NIITÄ LUONUT JA NIIHIN KIETOUTUNUT.
Skt. nidâna (tiib. rten-hbrel, laus. ten-dré. Kiin. yuan-yin). Skt. mâyâ (tiib. sgyu-ma, laus. dyu-ma. Kiin. wang-hsiang. Saks. Wahn). Tätä runoa käsittelevässä kommentaarissa H. P. B. sanoo, että kaksitoista nidanaa ”kuuluvat siihen teoriaan, joka puhuu ketjumaisen lain virrasta, sen lain, joka tuottaa ansion ja syyllisyyden ja lopuksi saattaa karman täyteen toimintaan (tiib. las rgvu hbras., kiin. Yin-kuo). Tämä järjestelmä perustuu siihen suureen totuuteen, että jälleensyntymistä on pelättävä, koska olemassaolo tässä maailmassa tuottaa ihmiselle ainoastaan kärsimystä, kurjuutta ja tuskaa.” (SO, I, 67-8.) T.S.K:ssa s. 207 hän kirjoittaa: ”Nidânat kuuluvat itämaisen metafysiikan kaikkein vaikeatajuisimpiin ja syvällisimpiin opetuksiin…” Niitä on symbolisesti kuvattu tiibetiläisen elämänpyörän kehän kahdessatoista osassa (rten-hbrel-gyi hkhor-lo), joka pyörä kuvittaa ”peräkkäisten olemassaolojen toimintaprosessia ja on avuksi niiden mietiskelyssä ja menetelmissä, jotka koskevat niiden vaikutuksista vapautumista jne. Rten hbrel’iin liittyvää oppia käsitellään perusteellisesti Tson-kha-pan suuressa teoksessa Lam-rim chen-mo. Hän tiivistää aiheen näin: Varmuus, että kaikki nämä asiat ovat perusolemukseltaan tyhjiä ja vielä että yhdestä sen hedelmästä aiheutuu toinen, näiden kahden keskeytymättä auttaessa molemminpuolisesti toisiaan sinne tänne – mikä voi olla ihmeellisempää kuin tämä, ja onko mitään ällistyttävämpää syntynyt!” (C.D. 537.)Puhuessaan tästä sekä hînayânan että mahâyânan perusoppina H. P. B. lisää kommentaarissaan: jälkimmäisen ”opit ovat yhtä vanhoja kuin ne vuoristot, joissa ikimuistettavista ajoista on ollut samanlaisia oppijärjestelmiä” (S.O. I, 68). [s.93] Vaikka siis buddhalaisuus (Gautaman eksoteerinen oppi) tulee Tiibetiin Kiinan kautta vasta 600-luvulla jKr., bodhidharman esoteeriset koulut olivat aina olleet tuon maan vuoristoisissa turvapaikoissa ja lähettäneet aika ajoin lähettiläitään valistamaan ihmiskuntaa, siten kuin karma ja syklinen laki sallivat. Niinkin kaukaa Kiinan historiasta kuin vuodelta 2205 eKr. löydämme keisari Yü’n, joka sai okkulttisen viisautensa ja teokratian järjestelmänsä ”lumisen vuorijonon suurilta opettajilta” Hsi-dzangissa (Tiibetissä), ja nimitys Hsüeh-shah-pu (lumisten vuorten koulut) tavataan usein. Kutakin seitsemää kantarotua varten on oma buddhansa (komm. 22, s. 82), ja he kaikki opettavat samoja perustotuuksia jokaisen antaessa vain niin paljon kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan voi omaksua kussakin kehityksensä vaiheessa, varaten edistyneemmät ja filosofisemmat ajatukset valituille oppilailleen, jotka todistavat kykynsä ymmärtää ne. Ne Gautaman oppilaat, joista tuli arhateja (kiin. lohan), levittivät Hyvää Lakia läpi koko Aasian. Ja Tson-kha-pan uudistusten jälkeen 1300-luvulla, Tashi-lamojen luvalla, tuon vuosisadan lopussa ”taistelun torjumiseksi” noin sata lähetettiin Kiinaan. Jotkut heistä löysivät kuuluisan T’ient’ai (jap. Tendai) -koulun ja toiset asettuivat Zhoushansaarten pyhälle Putuon saarelle, missä sydämen oppi ja ch’an-mietiskelykoulu kukoistivat monia vuosisatoja. Heitä edelsivät monet, jotka tulivat ensin Kashmirista niin varhain kuin 100 eKr. (kâli-yugan v. 3000). Läntisillä vuorilla lähellä Pekingiä Pilvien temppelissä on viidensadan lohanin sali, missä, H. P. B:n mukaan ”ensin tulleiden patsaat ovat järjestyksessä alhaalla, kun taas yksi ainoa lohan sijaitsee aivan rakennuksen katon alla. Rakennus näyttää pystytetyn heidän käyntinsä muistoksi”. ____________ VAPAUTUKSEN POLKU Kiinankielinen käännös *** B. T. Chang on kirjoittanut seuraavan kommentin niiden kiinalaisten tiedoksi, jotka eivät osaa englantia. Se luetaan pystysuoraan oikealta vasemmalle, mistä syystä päinvastainen sivunumerointi. Sitä seuraa käännös. Edellisen käännös Lisättyäni kiinankielisen kommentin tämän kirjan loppuun toimittajat pyysivät minua lisäksi kirjoittamaan muutaman rivin englanniksi. Pidän sitä suurena kunniana ja etuoikeutena ja esitän tässä yhteenvedon siitä, mitä ilmaisin kiinaksi. Siitä asti kun madame H. P. Blavatsky käänsi tiibetin kielestä englanniksi v. 1889 tämän pienen kirjan, buddhalaisten oppien jalokiven, se on levinnyt laajalle buddhalaisuudesta kiinnostuneiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten parissa. Minun ei siis tarvinne suositella sitä ulkomaalaisille lukijoille. Korostan silti, että se mikä siinä on saanut ilmauksensa muodostaa osan Esoteerisen koulun opetuksista. Alkukappaleessa huomioni kiinnittyy ennen kaikkea lauseeseen: ”Mieli” – ts. alempi mieli – ”on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tappakoon tappajan.” Nämä sanat kuulostavat Buddhan opetusten perussäveleltä. Kerta toisensa jälkeen Buddha kehottaa oppilaitaan lopettamaan alemman mielen toiminnat korkeamman Itsen hyväksi, koska kaikki ulkonaisessa universumissa koostuu ainoastaan alemman mielen luomista aistivaikutelmista, mikä on omiaan johtamaan pyrkijää harhaan. [Ks. komm. 24, s. 83. – Toim.] Oppilaan ei pitäisi etsiä totuutta muualta, vaan hänen tulisi yrittää löytää se sisältään. Silloin hän voi kuulla Hiljaisuuden Äänen eli kiinalaisten buddhalaisten kielellä Itsen ”jumalallisen äänen”. Tradition mukaan Avalokiteshvara saavutti bodhisattvan tilan kuultuaan Itsen jumalallisen äänen. [Ks. komm. 7, s. 78. – Toim.] Kiinalaiset pitävät suuressa arvossa tätä oppia, jonka he saivat sanskritin kielestä. Madame Blavatsky oli perehtynyt hyvin buddhalaiseen filosofiaan, ja hänen julkaisemansa opit oli saatu monilta opettajilta. Tämä kirja on kuin kutsu ihmisille luopua halusta, karkottaa jokainen paha ajatus ja astua todelliselle polulle. II katkelmassa kohta, jossa verrataan mieltä peiliin, kuulostaa aivan siltä, mitä on Chuan Têng Lu’ssa, kuuluisassa kiinalaisessa buddhalaisessa teoksessa. Tälläkin allegorialla voi olla alkunsa jossakin sanskritinkielisessä teoksessa, josta se löysi tiensä sekä kiinalaisiin että tiibetiläisiin buddhalaisiin teoksiin, tai luultavammin, tiibetiläiset ovat saaneet sen kiinalaisesta lähteestä. [Ks. komm. 28, s. 83. – Toim.] Tässä materialistisessa maailmassa ihmisten enemmistö – varsinkin eurooppalaiset ja amerikkalaiset – pitää aina typerästi buddhalaisuutta filosofisena järjestelmänä, joka puolustaa vain passiivisuutta ja toimettomuutta. Tämän kirjan huolellinen tutkiminen karkottaa varmasti sellaiset virheelliset käsitykset jopa epäilevimpien mielistä. Minulle on ehdotettu kiinalaisten buddhalaisten hyväksi tämän kirjan kääntämistä kiinaksi. Yhdyn täysin tähän ajatukseen, mutta työpaineet ovat tähän asti estäneet minua kirjoittamasta enempää kuin nämä muutamat rivit. Vaikka ne ovat vain riittämätön tunnustus kirjan ansiokkuudelle, kirjoitin ne suuresti kunnioittaen sen opetuksia ja toivon voivani ryhtyä käännöstyöhön joskus tulevaisuudessa.Pekingissä heinäkuussa 1927 B. T. Chang HILJAISUUDEN ÄÄNI Alkuteos The Voice of the Silence Being Chosen Fragments from the ”Book of the Golden Precepts” For the Daily Use of Lanoos (Disciples) Translated and annotated by ”H.P.B.” First Published in London, England 1889 Reprinted from the Original Edition with Notes and Comments by Alice Leighton Cleather and Basil Crump Peking 1927 Republished under the Auspices of The H.P.B. Lending Library, First Series March 1978 Copyright by H.P.B. Lending Library on The Notes and Comments by Alice Leighton Cleather & Basil Crump Suomentaneet © Pirkko Carpelan ja Jouni Marjanen

Alaviitteet:
x) Kansikuvan kalligrafi: AUM.
1) Palinkielinen sana iddhi vastaa sanskritin sanaa siddhi. Siddhit ovat psyykkisiä kykyjä, ihmisen poikkeavia voimia. On olemassa kahdenlaisia siddhejä. Toiseen ryhmään kuuluvat alemmat, karkeat, psyykkiset ja mentaaliset voimat; toiseen ryhmään kuuluvat vaativat henkisten voimien korkeinta harjoitusta. Krishna sanoo Shrîmad-Bhâgavatassa: ”Se joka ryhtyy harjoittamaan joogaa ja joka on alistanut aistinsa ja keskittänyt mielensä minuun (Krishnaan), sellaista joogia ovat kaikki siddhit valmiita palvelemaan.”
2) ”Äänetön ääni” (Soundless Voice) eli ”hiljaisuuden ääni”. Kirjaimellisesti tämä ehkä kuuluisi ”ääni henkisessä äänessä” (Voice in the Spiritual Sound), koska nâda on senzarinkielisen sanan lähin sanskritinkielinen vastine.
3) Dhâranâ on mielen voimakas ja täydellinen keskittyminen johonkin sisäiseen kohteeseen ja sen täydellinen erottaminen kaikesta ulkoiseen eli aistien maailmaan kuuluvasta.
4) ”Suuri Mestari” on lanooiden eli chelojen käyttämä nimitys, joka tarkoittaa korkeampaa itseä. Se vastaa Avalokiteshvaraa ja on sama kuin buddhalaisten okkultistien âdibudha, bramiinien ÂTMAN, ”Itse” (korkeampi itse), ja muinaisten gnostikkojen KHRISTOS.
5) Sielu tarkoittaa tässä inhimillistä egoa eli manasta, jota meidän okkulttisessa seitsenjaottelussamme sanotaan inhimilliseksi sieluksi (ks. Salainen Oppi) erotukseksi henkisistä ja eläimellisistä sieluista.
6) Mahâmâyâ, suuri harha, objektiivinen universumi.
7) Satkâyadishti (pali: Sakkâyaditthi), persoonallisuuden ”harhaluulo”.
8) Âtmavâda (pali: Attavâda), harhaoppinen usko sieluun eli oikeammin sielun eli Itsen erillisyyteen ainoasta universaalista, äärettömästä ITSESTÄ.
9) Tattvajñânin on luonnon ja ihmisen prinsiippien ”tuntija” eli erottaja, ja âtmajñânin on ÂTMANIN eli universaalin AINOAN ITSEN tuntija.
10) Kalahamsa, ”lintu” eli joutsen (ks. alav. 12). Kumbhakonamin teosofisen seuran kääntämä Nada-Bindu-upanishad (Rigveda) sanoo: ”On sanottu, että kirjain A on sen (Hamsa-linnun) oikea siipi, U vasen, M pyrstö ja ardha-matra (puolimitta [siirtymä-ääni]) on sen pää.”
11) Ikuisuudella on itämaalaisille aivan toinen merkitys kuin meille. Se vastaa yleensä sataa Brahmān vuotta eli yhtä Brahmān elinikää, yhtä mahâ-kalpaa eli 311 040 000 000 000 vuotta.
12) Sama Nada-Bindu sanoo: ”Joogiin, joka istuu Hamsan selässä (siis mietiskelee Aum’ia), ei vaikuta karma eivätkä croret [kymmenet miljoonat] synnit.”
13) Luovu fyysisen persoonallisuuden mukaisesta elämästä, jos tahdot elää hengessä.
14) Kolme tietoisuuden tilaa, jotka ovat: jâgrat eli valvetila, svapna eli unennäöntila ja sushupti eli syvän unen tila. Nämä kolme joogin tilaa johtavat neljänteen joka on:
15) Turîya, unettoman tilan takana, kaikkien edellisten yläpuolella oleva korkean henkisen tietoisuuden tila.
16) Jotkut sanskritinkielellä kirjoittaneet mystikot sijoittavat olemisen seitsemän tasoa, seitsemän henkistä lokaa eli maailmaa Kalahamsan ruumiiseen. Kalahamsa on ajasta ja paikasta riippumaton joutsen, mutta muuttuu ajalliseksi joutseneksi tullessaan Brahmâksi Brahman (neutrin) sijasta.
17) Aistien ja maallisen tajunnan ilmiömaailma – ainoastaan.
18) Kokeellisen oppimisen sali.
19) Astraalialue, yliaistillisten havaintojen ja pettävien näkyjen psyykkinen maailma – meedioiden maailma. Se on Eliphas Lévin suuri ”astraalikäärme”. Yhtään noilta alueilta poimittua kukkaa ei ole vielä tuotu maan päälle ilman, että käärme olisi kiertynyt sen varren ympärille. Se on suuren harhan maailma.
20) Täydellisen henkisen tietoisuuden alue, jonka tuolla puolen ei ole enää mitään vaaraa sen saavuttaneelle.
21) Vihittyä, joka johtaa oppilaan tälle antamansa tiedon avulla henkiseen eli toiseen syntymään, kutsutaan isä-guruksi eli Mestariksi.
22) Ajñâna on tietämättömyys eli ei-viisaus, tiedon eli jñânan vastakohta.
23) Mâra on eksoteerisissa uskonnoissa demoni, asura, mutta esoteerisessa filosofiassa se on ihmisten paheiden henkilöitynyt houkutus ja kirjaimellisesti käännettynä merkitsee ”se mikä tappaa” sielun. Sitä kuvataan (mârojen) kuninkaana päässään kruunu, jossa loistaa niin kiiltävä jalokivi, että se sokaisee sitä katsovat, mikä viittaa luonnollisesti paheen lumousvoimaan, joka tekee tietyt luonteet levottomiksi.
24) Sydämen sisäinen kammio, sanskritin kielellä brahmâpura. ”Tulinen voima” on kundalinî.
25) ”Voima” ja ”maailmanäiti” ovat kundalinîlle annettuja nimiä. Kundalinî on eräs mystisistä ”joogin voimista”. Se on buddhi aktiivisena eikä passiivisena prinsiippinä (niin kuin se yleensä on, kun sitä pidetään korkeimman hengen, ÂTMAN, käyttövälineenä eli kotelona). Se on sähköis-henkinen voima, luova voima, joka toimintaan heränneenä voi yhtä helposti tappaa kuin luoda.
26) Khecara eli ”taivasvaeltaja” eli ”kulkija”. Kuten selitetään tuon erinomaisen mystisen teoksen, Jñānesvarîn, kuudennessa adhyâyassa, joogin ruumis muuttuu kuin tuulesta muodostetuksi, kuin ”ihmisen muotoiseksi pilveksi”, jonka jälkeen ”hän (joogi) näkee olioita merten ja tähtien tuolla puolen; hän kuulee devojen kieltä ja tajuaa sitä ja havaitsee, mitä liikkuu muurahaisten mielessä”.
27) Korkeampi ITSE.
28) Vînâ on intialainen luutun tapainen kielisoitin.
29) Kuusi prinsiippiä; merkitsee, että alempi persoonallisuus on hävinnyt ja sisäinen yksilöllisyys sulautunut ja uppoutunut seitsemänteen eli henkeen.
30) Oppilas on yhtä Brahmân eli ÂTMANIN kanssa.
31) Kāmallisen prinsiipin aikaansaama astraalimuoto, kâma-rûpa eli himoruumis.
32) Manasa-rûpa. Ensimmäinen viittaa astraaliseen eli persoonalliseen itseen; toinen yksilöllisyyteen eli jälleensyntyvään egoon, jonka tajunta meidän tasollamme eli alempi manas täytyy lamaannuttaa.
33) Kundalinî, ”käärmevoima” eli mystinen tuli. Kundalinîa kutsutaan ”käärmeeksi” eli rengasmaiseksi voimaksi, koska se toimii eli etenee spiraalimaisesti sen askeetin ruumiissa, joka kehittää tätä voimaa itsessään. Se on sähköinen, tulinen, okkulttinen eli fohatinen voima, suuri alkuvoima, joka on kaiken orgaanisen ja epäorgaanisen aineen perustana.
34) Polku mainitaan kaikissa mystisissä teoksissa. Krishna sanoo Jñâneshvarîssa: ”Kun tämä polku on nähty… lähteepä kulkija idän kukoistusta tai lännen huoneita kohti, niin liikkumatonta, oi jousenpitäjä, on kulku tällä tiellä. Tällä polulla, mihin paikkaan hän tahtookin mennä, tuoksi paikaksi tulee hänen oma itsensä.” ”Sinä olet polku”, sanotaan adepti-gurulle, joka sanoo saman oppilaalle vihkimyksen jälkeen. ”Minä olen tie ja polku”, sanoo eräs toinen MESTARI.
35) Adeptius – ”bodhisattvan kukoistus”.
36) Trishnâ (pali: tanhâ) – ”elämisen tahto”, kuoleman pelko ja elämän halu, se voima, joka aikaansaa jälleensyntymisen.
37 Ks. alav. 24.
38 Näitä mystisiä ääniä eli melodiaa, jonka askeetti kuulee mietiskelyjaksonsa alussa, sanovat joogit anâhata-shabdaksi.
39 Tämä tarkoittaa, että kuudennessa kehitysvaiheessa, joka okkulttisessa järjestelmässä on dhâranâ, jokainen aisti yksilöllisenä kykynä on ”tapettava” (eli lamaannutettava) tällä tasolla, niin että ne siirtyvät ja sulautuvat seitsemänteen aistiin, henkisimpään.
40 Ks. alav. (3).
41 Râja-joogassa jokaista kehitysvaihetta symboloidaan geometrisellä kuviolla. Tämä on pyhä kolmio ja edeltää dhâranâa. ? [pelkkä kolmio] on korkeiden chelojen merkki, kun taas toisenlainen kolmio on korkeiden vihittyjen merkki. Se on symboli ”minä”, josta Buddha puhui ja jota hän käytti Tathâgatan ruumiillistuneen muodon symbolina, kun tämä on vapautunut prajñân kolmesta menetelmästä. Selviydyttyään valmistavista ja alemmista vaiheista oppilas ei enää näe kolmiota, vaan –:n lyhenteen, koko seitsikon. Sen todellista muotoa ei esitetä tässä, koska on melkein varmaa, että muutamat huijarit tarttuisivat siihen ja – häpäisisivät sen käyttämällä sitä vilpillisiin tarkoituksiin.
42 Pään päällä loistava tähti on ”vihkimyksen tähti”. Shaivojen eli kaikkien joogien suuren suojelijan, Sivan palvojien lahkon kastinmerkkinä on musta pyöreä täplä, nykyään ehkä auringon symboli, mutta muinaisaikojen okkultismissa vihkimystähden merkki.
43 Aina saavuttamattoman ”LIEKIN” perusta (upâdhi) niin kauan kuin askeetti on vielä tässä elämässä.
44 Dhyâna on neljäs vaihe ennen lopullista vaihetta tämän maan päällä, paitsi jos pyrkijästä tule täydellinen MAHÂTMA. Kuten on jo sanottu, tässä tilassa râja-joogi on vielä henkisesti tietoinen Itsestä ja korkeampien prinsiippiensä toiminnasta. Vielä yksi askel, ja hän on seitsemännen (eli joidenkin koulukuntien mukaan neljännen) tason tuolla puolen. Pratyâhâran – joka on valmistava harjoitus mielen ja ajatusten hallitsemiseksi – harjoittamisen jälkeen nämä lukevat mukaan dhâsenan, dhyânan ja samâdhin ja kutsuvat näitä kolmea yhteisnimellä SAMYAMA.
45 Samâdhi on tila, jossa askeetti kadottaa tietoisuuden kaikesta yksilöllisyydestä omansa mukaan lukien. Hänestä tulee – KAIKKEUS.
46 Neljä ”totuuden lajia” ovat pohjoisbuddhalaisuuden mukaan: ku, ”kärsimys eli kurjuus”; chi, kiusausten kasaantuminen; mieh, ”niiden hävittäminen” ja tao, ”polku”. ”Viisi estettä” ovat: tieto kurjuudesta, totuus ihmisheikkoudesta, rasittava itsehillintä, ehdoton välttämättömyys erota kaikista intohimon siteistä, jopa haluista, ja viimeisenä ”pelastuksen polku”.
47 ”Kasaantumisen” portilla mârojen kuningas Mahâ-Mâra seisoo koettaen sokaista pyrkijän ”jalokivensä” hohteella.
48 Tämä on neljäs ”polku” jälleensyntymisen viidestä polusta, jotka vievät ja heittelevät kaikkia ihmisolentoja ainaisiin surun ja ilon tiloihin. Nämä ”polut” ovat vain yhden polun alapolkuja, sen, jolla karma toimii.
49 Buddhan opin kahta suuntaa, esoteerista ja eksoteerista, sanotaan (edellistä) ”sydämen”, (jälkimmäistä) ”silmän” opiksi. Bodhidharma kutsui niitä Kiinassa – josta nimet tulivat Tiibetiin – nimillä tsung-men (esoteerinen) ja chiao-men (eksoteerinen koulu). ”Sydämen” opin nimi johtuu siitä, että se on Gautama Buddhan sydämestä lähtevä opetus, kun taas ”silmän” oppi oli hänen päänsä eli aivojensa aikaansaannos. Sydämen oppia sanotaan myös totuuden sinetiksi eli todelliseksi sinetiksi, symboli joka esiintyy miltei kaikkien esoteeristen teosten otsikossa.
50. ”Tiedon puu” on bodhidharman (viisaususkonnon) seuraajien antama nimitys niille, jotka ovat saavuttaneet mystisen tiedon huipun – adepteille. Nâgârjunaa, mâdhyamika-koulun perustajaa, kutsuttiin lohikäärmepuuksi, koska lohikäärme on viisauden ja tiedon symboli. Puu sai tämän kunnian, koska Buddha syntyi, valaistui, piti ensimmäisen saarnansa ja kuoli Bodhi (viisaus) -puun alla
51. Salainen sydän” on esoteerinen oppi
52.”Timanttisielu”, Vajrasattva, myös Vajradhâraksi ja âdibuddhaksi sanotun korkeimman Buddhan, ”kaikkien mysteerien Herran”, eräs nimi.] Älä etsi näitä kohtia mâyân valtakunnasta, vaan kohoa harhojen tuolle puolen, etsi ikuista ja muuttumatonta SAT'IA,(53) [SAT, ainoa ikuinen ja absoluuttinen todellisuus ja totuus; kaikki muu on harhaa.
53. SAT, ainoa ikuinen ja absoluuttinen todellisuus ja totuus; kaikki muu on harhaa.
54. Shen-hsiun opetuksesta; hän opetti, että ihmismieli on kuin peili, joka vetää puoleensa ja heijastaa jokaista pölyhiukkasta ja että mieltä on hoidettava ja siitä pyyhittävä pölyt joka päivä. Shen-hsiu oli Pohjois-Kiinan kuudes patriarkka, joka opetti Bodhidharman esoteerista oppia
55. Pohjoisbuddhalaiset kutsuvat jälleensyntyvää EGOA ”todelliseksi ihmiseksi”, joka yhtymällä korkeampaan itseensä tulee – buddhaksi
56. Buddha tarkoittaa valaistunutta.
57. Ks. alav.(49), joukkojen eksoteerinen buddhalaisuus.
58. Tavallinen lause, jolla buddhalaiset kirjoitukset alkavat, tarkoittaen, että sitä seuraava on saatu todellisen suullisen perimätiedon kautta Buddhalta ja arhateilta.
59. Kuolemattomuus.
60. Ratthapâla, suuri arhat, puhuttelee siten isäänsä Ratthapâla Sûtrasanne -nimisessä legendassa. Mutta koska kaikki tuollaiset legendat ovat allegorisia (esim. Ratthapâlan isällä on seitsenovinen talo), niin tästä syystä moititaan niitä, jotka ottavat ne kirjaimellisesti.
61. Askeettibramiineja.
62. Jälleensyntyvä ego.
63. Todellinen, jumalallinen viisaus.
64. Korkeampi itse, ”seitsemäs” prinsiippi.
65. Fyysisiä ruumiitamme kutsutaan ”varjoiksi” mystisissä koulukunnissa.
66. Buddha.
67. Erakko, joka tullessaan joogiksi vetäytyy viidakkoihin ja elää metsässä.
68. Ju-lai on kiinankielinen käännös jokaiselle Buddhalle annetusta tathâgata-nimityksestä.
69. Kaikki pohjoiset ja eteläiset traditiot osoittavat yhtäläisesti, että Buddha lähti yksinäisyydestä heti kun oli ratkaissut elämän arvoituksen – ts. kokenut sisäisen valaistumisen – opettamaan julkisesti ihmiskuntaa.
70. Jokainen henkinen EGO on jonkin ”planeettahengen” säde esoteerisen opetuksen mukaan.
71. ”Persoonallisuudet” eli fyysiset ruumiit, joita kutsutaan varjoiksi, ovat lyhytaikaisia.
72. Mieli (manas), ihmisen ajattelevaa prinsiippiä eli EGOA kutsutaan ”tiedoksi”, koska ihmisegoja sanotaan manasaputroiksi, (universaalin) mielen pojiksi.
73. Ks. alav. (139).
74. Sama. (139).
75. Sana Shana-kaapu johtuu Râjagrihan Shanavâsasta, kolmannesta suuresta arhatista eli ”patriarkasta”, joiksi orientalistit kutsuvat buddhalaisuutta levittäneiden 33 arhatin hierarkiaa. ”Shana-kaapu” tarkoittaa metaforisesti sen viisauden hankkimista, jolla päästään (persoonallisuuden) häviämisen nirvânaan. Kirjaimellisesti se on noviisien vihkimyskaapu. Edkins sanoo, että tämä ”ruohovaate” tuotiin Tiibetistä Kiinaan T'ang-dynastian aikana. ”Kun arhan syntyy, tämä kasvi tavataan kasvamassa jossain puhtaassa paikassa”, sanoo kiinalainen ja myös tiibetiläinen legenda. (Joseph Edkins, Chinese Buddhism, 1880, s. 66.)
76. Pâramitân polun harjoittaminen merkitsee joogiksi tulemista tavoitteena asketismi.
77. ”Huomenna” tarkoittaa seuraavaa jälleensyntymää eli reinkarnaatiota.
78. Prasanga-koulun ohjeita
79. Pitkä matka eli olemassaolojen koko täydellinen kierto yhdessä ”kierroksessa”.
80. Mars
81. Merkurius.
82. Aurinko, Nyima on aurinko tiibettiläisessä astrologiassa.Migmaria eli Marsia symboloi "silmä" jaLhagpaa eli Merkuriusta "käsi".
83. Buddha
84. Srotâpanna eli nirvânan ”virtaan astuva” voi harvoin saavuttaa nirvânaa yhdessä syntymässä, ellei hän saavuta päämäärää joistakin poikkeuksellisista syistä. Tavallisesti chelan sanotaan alkavan kohoavan ponnistuksen yhdessä elämässä ja lopettavan sen eli saavuttavan nirvânan vasta tulevassa seitsemännessä syntymässä.
85. Tarkoittaa persoonallista alempaa ”itseä”
86. Tîrthikoita ovat Himalajan ”takaiset” brahmalaiset lahkolaiset, joita pyhän maan, Tiibetin, buddhalaiset sanovat vääräuskoisiksi ja päinvastoin.
87. Rajaton näkö eli psyykkinen, yli-inhimillinen näkö. Arhanin (skt: arhat) uskotaan ”näkevän” ja tietävän kaiken sekä matkan päässä että paikan päällä olevan.
88. Ks. alav. (75), Shana-kasvi.
89. ”Elävä” on kuolematon korkeampi ego, ja ”kuollut” on alempi persoonallinen ego.
90. Ks. alav. (139).
91. ”Salainen elämä” on nirmânakâyan elämä.
92. Avointa polkua, eksoteerista ja yleisesti tunnustettua, opetetaan maallikoille. Salaisen polun luonnetta selitetään vasta vihkimyksessä.
93. Esoteerisista totuuksista ja viisaudesta tietämättömiä ihmisiä kutsutaan ”eläviksi kuolleiksi”.
94. Ks. alav. (139).
95. Pratyekabuddhat ovat niitä bodhisattvoja, jotka taistelevat saavuttaakseen dharmakâya-kaavun ja usein saavuttavat sen monien elämien jälkeen. He eivät välitä lainkaan ihmiskunnan murheista tai sen auttamisesta, vaan ainoastaan omasta autuudestaan, ja he astuvat nirvânaan ja – katoavat ihmisten näköpiiristä ja sydämistä. Pohjoisbuddhalaisuudessa pratyekabuddha vastaa henkistä itsekkyyttä.
96. Upâdhyâya on henkinen ohjaaja, guru. Pohjoisbuddhalaiset etsivät näitä yleensä narjolien joukosta, jotka ovat pyhiä ihmisiä, gotrabhû-jñânan (pali: gotrabhû-ñâna) ja jñâna-darshana-shuddhin (pali: ñâna-dassana-suddhi) tuntijoita ja salaisen viisauden opettajia.
97. Yâna – kulkuneuvo: siten mahâyâna on suuri kulkuneuvo ja hînayâna pienempi kulkuneuvo, jotka viittaavat pohjoisen buddhalaisuuden sanastossa kahteen uskonnolliseen ja filosofiseen oppisuuntaan.
98. Shrâvaka – kuuntelija eli opiskelija, joka saa uskonnollista opetusta. Tulee juuresta shru ['kuulla']. Kun hän siirtyy teoriasta käytäntöön eli asketismin harjoittamiseen, hänestä tulee shramana, harjoittaja, juuresta shram, toiminta. Niin kuin Hardy osoittaa, nämä kaksi nimitystä vastaavat kreikan sanoja ?????????? [akoustikoi] ja ??????? [asketai]
99. Samten [bsam-gtan] (tiib.) on sama kuin sanskritin dhyâna eli meditaatiotila, joita on neljä astetta.
100. Pâramitât, kuusi transsendenttista hyvettä; pappeja varten niitä on kymmenen.
101. Srotâpanna – (kirj.) ”virtaan astunut”, joka virta vie nirvâniseen valtamereen. Tämä nimi tarkoittaa ensimmäistä polkua. Toisen polun nimi on sakridâgâmin, ”se joka tulee enää (ainoastaan) yhden kerran syntymään”. Kolmannen nimi on anâgâmin, ”se joka ei enää jälleensynny”, ellei hän niin halua auttaakseen ihmiskuntaa. Neljäs polku tunnetaan rahatin eli arhatin polkuna. Tämä on korkein. Arhat näkee nirvânan elämänsä aikana. Hänelle se ei ole kuoleman jälkeinen tila, vaan samâdhi, jonka aikana hän kokee kaikkea nirvânista autuutta.* * Kuinka vähän voidaan luottaa orientalistien esittämiin täsmällisiin sanoihin ja merkityksiin, käy ilmi kolmen niin kutsutun auktoriteetin tapauksessa. Juuri selitetyt nimet ilmoittaa R. Spence Hardy seuraavasti: 1) Sowân, 2) Sakradâgâmi, 3) Anâgâmi ja 4) Arya. Pastori J. Edkinsin mukaan ne ovat: 1) Srotâpanna, 2) Sagardagam, 3) Anâgânim ja 4) Arhan. Emil Schlagintweit vuorostaan kirjoittaa ne eri tavalla jokaisen saadessa sitä paitsi jonkin uuden muunnoksen.
102. Tieto, viisaus.
103. ”Rannalle saapuminen” tarkoittaa pohjoisbuddhalaisilla samaa kuin nirvanan saavuttaminen kuuden ja kymmenen pâramitân (hyveen) harjoittamisen avulla.
104. Pyhimys, adepti.
105. MESTARISIELU on Âlaya, universaali sielu eli Âtman, jonka säde on jokaisessa ihmisessä ja johon jokaisen oletetaan voivan samastua ja sulautua.
106. Antahkârana on alempi manas, tieyhteys persoonallisuuden ja korkeamman manaksen eli ihmissielun välillä. Kuolemassa se häviää tienä eli yhteyden välittäjänä ja sen jäännökset jäävät jäljelle kâma-rûpan muodossa – ”kuorena”.
107. Itse asiassa pohjoisbuddhalaiset ja kaikki kiinalaiset kuulevat joidenkin suurten pyhien virtojen syvässä kohinassa luonnon perussävelen. Tästä johtuu vertaus. On tunnettu tosiasia luonnontieteessä samoin kuin okkultismissa, että luonnon yhteisääni – esim. sellainen joka kuullaan suurten jokien pauhussa, suurten metsien puiden huminassa tai matkan päässä suurkaupungista – on erityinen määrätty ääni, jonka sävelkorkeus on arvioitavissa. Fyysikot ja muusikot ovat huomanneet tämän. Professori Rice (Chinese Music) osoittaa kiinalaisten tunteneen tämän seikan tuhansia vuosia sitten sanoessaan, että ”Huang-ho'n vedet virratessaan soivat kung-säveltä”, jota kiinalaisessa musiikissa kutsutaan ”suureksi ääneksi”. Hän osoittaa sen vastaavan f-nuottia, ”jota nykyajan fyysikot pitävät luonnon todellisena perussävelenä”. Professori B. Silliman mainitsee sen myös kirjassaan Principles of Physics sanoen, että tämä sävel tunnetaan pianon keskimmäisenä f-äänenä, jota voidaan sen vuoksi pitää luonnon perusäänenä.] Oppilaita voidaan verrata sielun ääntä toistavan vînân kieliin, ihmiskuntaa sen kaikukoppaan ja kättä joka sen kaulalla liukuu SUUREN MAAILMANSIELUN soivaan hengitykseen. Kieli, joka ei vastaa Mestarin kosketukseen suloisessa sopusoinnussa kaikkien muiden kanssa, katkeaa – ja heitetään pois. Samoin on lanoo-srâvakoiden yhteistajunnan. Heidän on virittäydyttävä upâdhyâyan sieluun – joka on yhtä Ylisielun kanssa – tai lähdettävä tiehensä.
108. Böneja eli dugpia, punamyssyjen lahkoa, pidetään eniten taikuuteen perehtyneinä. He asuvat Länsi- ja Keski-Tiibetissä ja Bhutanissa. He ovat kaikki tantrikoita. On aivan naurettavaa huomata sellaisten orientalistien kuin Schlagintweitin ja muiden, jotka ovat käyneet Tiibetin rajoilla, sekoittavan tämän joukon rituaalit ja inhottavat toimitukset itäisten lamojen, ”keltamyssyjen”, ja heidän narjoliensa eli pyhien ihmistensä uskonnollisiin käsityksiin. Seuraavassa [110] on esimerkki.
109. Kshânti, ”kärsivällisyys”, ks. kultaisten avaimien luettelo, s. 53-54.
110. Dorje on sanskritiksi vajra, ase tai väline jumalien käsissä (tiibetiläisillä dragshedeilla, devoilla, jotka suojelevat ihmisiä). Sillä katsotaan olevan samanlainen okkulttinen voima pahojen vaikutusten karkottamiseksi ilmaa puhdistamalla kuin kemian otsonilla. Se on myös mudrâ, meditaatioasennossa käytetty käden ele tai asento. Se symboloi lyhyesti sanoen voimaa näkymättömien pahojen vaikutusten yli, joko asentona tai talismanina. Bönit ja dugpat, jotka ovat myös omaksuneet symbolin, käyttävät sitä kuitenkin väärin mustan magian tarkoituksiin. Keltamyssyille eli gelugpoille se on voiman symboli, niin kuin risti kristityille, eikä siihen liity mitään ”taikauskoa”. Dugpille se on, kuten ylösalaisin käännetty kaksoiskolmio, noituuden merkki.
111. Ks. kultaisten avaimien luettelo, s. 53-54. Virâga on täydellisen välinpitämättömyyden tunne objektiivista universumia, nautintoa ja tuskaa kohtaan. Vastenmielisyys ei ilmaise sen oikeaa merkitystä, mutta on sukua sille.
112. Ahamkâra – ”minä” eli oman persoonallisuuden tunne, ”minä olen”.
113. ”Se, joka kulkee edeltäjiensä jälkiä” eli ”niiden, jotka tulivat ennen häntä”, on Tathâgata-nimen todellinen merkitys.
114. Samvriti on kahdesta totuudesta se, joka kuvaa kaikkien olioitten illusorista luonnetta tai tyhjyyttä. Se on suhteellinen totuus tässä tapauksessa. Mahâyâna-koulu opettaa eron näiden kahden totuuden – paramârthasatyan ja samvritisatyan (satya = totuus) – välillä. Tämä on riitakapula mâdhyamikojen ja yogâcârinien välillä, sillä edelliset kieltävät ja jälkimmäiset vakuuttavat, että jokainen objekti on olemassa edeltävän syyn vuoksi eli syysarjan johdosta. Mâdhyamikat ovat suuria nihilistejä ja kieltäjiä, joille kaikki on parikalpita, harhaa ja erehdystä ajatuksen maailmassa ja subjektiivisessa samoin kuin objektiivisessa universumissa. Yogâcârinit ovat suuria spiritualisteja. Samvriti ainoastaan suhteellisena totuutena on sen vuoksi kaiken harhan lähde.
115. Lhamayinit ovat ihmisille haitallisia elementaaleja ja pahoja henkiä ja ihmisten vihollisia.
116. Korkeampi ego eli ajatteleva Itse.
117. Jñâna-mârga on kirjaimellisesti jñânan polku eli puhtaan tiedon polku paramârthaan eli (sanskritiksi) svasamvedanâan, ”itsestään selvään eli itseään analysoivaan ajatteluun”.
118. Ks. alav. 52. Timanttisielu eli Vajradhâra johtaa dhyâni-buddhoja.
119. Bhagavadgîtâ.
120. Tämä viittaa tunnettuun itämaiseen (ja itse asiassa myös länsimaiseen) uskomukseen, että jokainen uusi buddha eli pyhimys on uusi sotilas niiden armeijassa, jotka työskentelevät ihmiskunnan vapautuksen eli pelastuksen puolesta. Pohjoisbuddhalaisissa maissa – joissa on vallalla oppi nirmânakâyoista, niistä bodhisattvoista, jotka kieltäytyvät ansaitusta nirvânasta tai dharmakâya-puvusta (jotka kumpikin erottaisivat heidät ikuisesti ihmisten maailmasta) voidakseen näkymättöminä auttaa ihmiskuntaa ja lopulta johtaa sen paranirvânaan – kutsutaan jokaista uutta bodhisattvaa eli suurta vihittyä adeptia ihmiskunnan vapauttajaksi. Schlagintweitin kirjassaan Buddhism in Tibet esittämä väite, jonka mukaan Prulpai Ku eli nirmânakâya on ”se ruumis, jossa buddhat ja bodhisattvat esiintyvät maan päällä opettaakseen ihmisiä”, on naurettavan epätarkka eikä selitä mitään.
121. Tämä viittaa ihmisen himoihin ja synteihin, jotka surmataan kokelasajan koettelemuksissa ja joista tulee hedelmällinen maaperä, jossa transsendenttisten hyveiden ”pyhät siemenet” voivat itää. Aikaisemmin olleita eli synnynnäisiä hyveitä, taipumuksia tai lahjoja pidetään entisessä syntymässä hankittuina. Nerous on poikkeuksetta toisesta syntymästä tuotu taipumus eli kyky.
122. Titiksha on râja-yogan viides tila, täydellisen välinpitämättömyyden tila. Se on alistumista, jos tarpeen, siihen, mitä sanotaan ”iloiksi ja murheiksi kaikkien puolesta”, mutta se ei ole tuollaisesta alistumisesta johtuvaa nautintoa eikä tuskaa – lyhyesti, se on fyysistä, mentaalista ja moraalista välinpitämättömyyttä sekä nautinnon että tuskan suhteen.
123. Sovâni on sellainen, joka harjoittaa sovân'ia, dhyânan ensimmäistä polkua, srotâpanna.] on kulkenut seitsemännen polun päähän, niin koko luonto väreilee riemullista ja syvää kunnioitusta ja tuntee olevansa voitettu. Hopeatähti tuikkii uutisen yön kukkasille, puro solisee tarinaa pikkukiville, valtameren tummat laineet kohisevat sitä tyrskyisille kallioille, tuoksuntäyteiset tuulenhenkäykset laulavat sitä laaksoille ja uljaat hongat kuiskaavat salaperäisinä: ”Mestari on noussut, PÄIVÄN MESTARI.”(124) [Päivä tarkoittaa tässä kokonaista manvantaraa, mittaamattoman pitkää aikakautta.
124. Päivä tarkoittaa tässä kokonaista manvantaraa, mittaamattoman pitkää aikakautta.
125. Meru-vuori, jumalien pyhä vuori.
126. Pohjoisbuddhalaisessa symboliikassa Amitâbhalla eli rajattomalla avaruudella (Parabrahmanilla) sanotaan olevan paratiisissaan kaksi bodhisattvaa – Kuan-shih-yin [skt. Avalokiteshvara] ja Tashih-chih [skt. Mahâsthâmaprâpta] – jotka säteilevät aina valoa niihin kolmeen maailmaan, joissa ne elivät, myös meidän maailmaamme (ks. seuraava alav.), auttaakseen tällä (tiedon) valolla niiden joogien opettamisessa, jotka vuorostaan tahtovat pelastaa ihmisiä. Heidän korkea asemansa Amitâbhan valtakunnassa johtuu niistä laupeudenteoista, joihin nuo kaksi sellaisina joogeina ollessaan paneutuivat maan päällä, sanoo allegoria.
127. Nämä kolme maailmaa ovat kolme olemisen tasoa: maallinen, astraalinen ja henkinen.
128. Aikakausien syklit.
129. Kerrotaan, että joogien, pyhimysten ja adeptien, varsinkin nirmânakâyojen pitkien sukupolvien kootut ponnistukset ovat luoneet niin sanotun suojamuurin ihmiskunnan ympärille, joka muuri näkymättömänä varjelee ihmiskuntaa vielä suuremmalta pahalta.
130. Sovân ja srotâpatti merkitsevät samaa [samoin sovâni ja srotâpanna].
131. Mârga – ”polku”.
132. Tulee sanskritin sanasta arhat eli arhan.
133. Klesha on rakkaus nautintoon eli maallisiin iloihin, hyviin tai pahoihin.
134. Trishnâ (pali: Tanhâ), elämisen tahto, joka aiheuttaa jälleensyntymisen.
135. Tätä myötätuntoa ei saa tarkastella samassa valossa kuin teistien ”jumalaa, jumalallista rakkautta”. Myötätunto tarkoittaa tässä abstraktia, luonteeltaan absoluuttisen harmonista lakia, olemus on joutunut epäsoinnun, kärsimyksen ja synnin aiheuttamaan sekasortoon.
136. Pohjoisbuddhalaisessa sanontatavassa kaikkia suuria arhateja, adepteja ja pyhimyksiä kutsutaan buddhoiksi.
137. Thegpa Chenpo do, 'Mahâyâna-sutra', ”Invokaatiot tunnustusbuddhoille”, osa I, iv.
138. Bodhisattva on hierarkiassa vähäisempi kuin ”täydellinen buddha”. Eksoteerisessa puheessa nämä kaksi sekoitetaan helposti. Kuitenkin sisäinen ja oikea yleinen käsitys on kunnioituksessaan sijoittanut bodhisattvan tämän kieltäymyksen johdosta korkeammalle kuin buddhan.
139. Todellinen opetus on kuitenkin tämä:Kolme buddhista ruumista eli muotoa ovat:1. Nirmânakâya2. Sambhogakâya3. DharmakâyaEnsimmäinen on se eteerinen muoto, jonka ihminen omaksuu jättäessään fyysisen ruumiin esiintyäkseen astraaliruumiissaan – ja hänellä on lisäksi kaikki adeptin tieto. Bodhisattva kehittää sitä itsessään edetessään polulla. Saavutettuaan päämäärän ja kieltäydyttyään sen hedelmistä hän jää maan päälle adeptina; ja kuollessaan hän nirvanaan menemättä jää tähän loistavaan ruumiiseen, jonka hän on itselleen kutonut, näkymättömänä vihkimättömälle ihmiskunnalle, sitä valvoakseen ja suojellakseen.Sambhogakâya on sama, mutta sen lisäksi siinä on ”kolmen täydellisyyden” kirkkaus, joista yksi on kaiken maallista koskevan täydellinen tyhjäksi tuleminen.Dharmakâya-ruumis on täydellisen Budddhan ruumis, so. ei lainkaan ruumis vaan ideaalinen henkäys: tietoisuus universaaliin tietoisuuteen sulautuneena eli sielu kaikkia ominaisuuksia vailla. Tultuaan dharmakâyaksi adepti eli buddha jättää taakseen kaikki mahdolliset suhteet tähän maahan, jopa kaikki ajatuksetkin siitä. Sen vuoksi kyetäkseen auttamaan ihmiskuntaa adepti, joka on voittanut oikeuden nirvanaan, ”kieltäytyy dharmakâya-ruumiista” mystisesti sanottuna. Hän pitää itsellään sambhogakâyasta ainoastaan suuren ja täydellisen tiedon ja jää nirmânakâya-ruumiiseen. Esoteerinen koulu opettaa, että Gautama Buddha useiden arhatiensa kanssa on tällainen nirmânakâya, jota korkeampaa ei tunneta ja joka johtuu suuresta luopumisesta ja ihmiskunnan puolesta uhrautumisesta.]
140. Myalba on maapallomme – jota esoteerinen koulu sanoo asiaankuuluvasti helvetiksi ja kaikista helveteistä suurimmaksi Esoteerinen oppi ei tunne mitään muuta helvettiä tai rangaistuksen paikkaa kuin ihmisiä kantavan planeetan eli maan. Avîci on tila eikä paikka
141. Tarkoittaa, että on syntynyt uusi ihmiskunnan Vapauttaja, joka on johtava ihmiset lopulliseen nirvanaan, so. elämänkierroksen loputtua.
142. Tämä on yksi toisinto lauseesta, joka seuraa aina jokaista tutkielmaa, rukousta tai opetusta. ”Rauha kaikille olennoille”, ”Siunauksia kaikelle elävälle” jne.


AlkuteosThe Voice of the SilenceBeing Chosen Fragments from the ”Book of the Golden Precepts”For the Daily Use of Lanoos (Disciples)Translated and annotated by”H.P.B.”First Published in London, England 1889Reprinted from the Original Edition withNotes and Comments by Alice Leighton Cleather and Basil CrumpPeking 1927Republished under the Auspices of The H.P.B. Lending Library,First Series March 1978Copyright by H.P.B. Lending Library on The Notes and Commentsby Alice Leighton Cleather & Basil Crump