Bernard-Henri Levy sanoo, että Ranskan sosialistinen puolue nykymuodossaan on kuollut, kuollut kuin kala, kala, jonka kituset eivät kuivalla maalla enää hauko saadakseen jotenkin happea.Toimiva metafora. Sinänsä karmeaa. Kalastin nuorena ennen kuin tajusin, että se on kidutusta, ja kala yksinkertaisuudestaan huolimatta tunteva olento, jonka suonissa virtaa veri.
Mutta Suomessa ei ole kuollut vain työväenpuolue, vai mikä se on; koko puoluepoliittinen härdelli on pahimmassa kriisissä vuosikymmeniin. On pahoja paikkoja ollut ennenkin, mutta ei ihan äsken.
Pidän lukua, kuinka moni varteenotettava taho vaatii uusia eduskuntavaaleja. Puoluerajojen yli tunnustettu keskustan Jukka Vihriälä on niistä tähän mennessä varteenotettavin /hs.
Tarvitaan lisää kaatajia, joson tosi meininki kaataa kattila, eikä vain säikytellä.
Näen vielä pienen mahdollisuuden että hallitus selviää, jos joka hämärä-sentti palautetaan välittömästi, ja kaikki vehkeilyt tunnustetaan kerralla. Mutta eivät vastuulliset selvinne ainakaan noilla maneereilla. Äsken oli tölössä Ylellä Jyrki Katainen (kok.pj.) itse asiasta kuultuna.
Se on jännä kun sen korvat heiluvat, kun se valahtelee, ja hikeä pukkaa nenänvarteen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar