"kahden autoseurueen välille syntyi riitaa. ."

kuumalla jengitappelut alkavat jostain, esimerkiksi toisen jengin koslan tai mimmien arvostelu on aika hyvä avaus. Tein sosiaalipsykologisia jengihavaintoja jo varhain. Primitiivireaktiot ja reviiriin liittyvät käytösmallit ovat ja paitsi universaaleja myös arkkityyppisiä - kuten sammonryöstö.
En saa taas päästäni analogioita. Jos ja kun sattuu työmatka britteihin, yritän tehdä ohessa Peter Hammill´n haastattelun. (Se Pilgrims , josta hiljan siteerasin, on allegorinen sammonryöstö).
Toisaalta Lars von Trierin jututtaminen on tekemättä vielä sekin. Enkä edes Suomessa tiedä riittävän laaja-alaista kulttuurilehteä syvähaastatteluille.
Ehkäpä käännöstä ei suomeksi tarvitakaan. Suomelaiset rokkilehdet ovat juttuineen tympeähköä jauhantaa yhellä ja samalla ja kaavalla. Elokuvaa taas sellaisena taiteen ykkösenä, jossa todella yhdistyy kerronta, visuaalisuus, sanoma ja sävelelämys, ei ymmärrettävästi mielletä (ja näinpä tuo em. premissikin saatetaan kiistetään).
Näen kehitystä, esimerkiksi elokuvan Postia pappi Jacopille, 2009, joka nousi uratumasta pois. Naispääosa oli mielestäni katu-uskottava, vaikka juuri sitä ei palkittu.

Ei niitä nyt niin viljalti ole maailmallakaan kokoavaa näkemystä edustavia kulttuurijulkaisuja. On kuitenkin.
Ongelma piilee ihmistajunnan materialistisessa tilassa, jossa se on kadottanut näkökykynsä, ymmärtää tajunnallaan esimerkiksi matematiikan, filosofian ja musiikin kausaalisuutta.
Tähän vaikuttavat useat ristiriitaiset tekijät, ja kyseessä on tietynlainen itsetietoisuuden kehityksen välivaihe, mutta oppimattomilla ihmisillä voi löytyä vielä atavistinen vastavuoroisuuksien taju - kunnioitettavaa rikkautta, jotei rahalla saa.
Lukemaan oppimista ei kiirehditä tästä syystä steinerpedagogiikassa, että ihminen oppisi ensin työskentelemään luovan mielensä kautta, saisi rauhassa mieltää kokonaisuuksia.

"Erityisesti siitä jäi mieleen kohtaus, jossa pappi alkoi elämään yhä enemmän mielikuvitusmaailmassaan ja paljastaa särkynyttä sieluaan elokuvan toiselle päähenkilölle Leilalle", kertoo maalauksestaan Risto Kajo.

Voi pyhä ortoboksidiiva - taas!

Paitsi puheiltaan koko olemukseltaan suuren luokan oopperadiivaa muistuttava isä Leksa on taas puhunut, tieämmä "avautunut" jossakin lehdessä, kertoo Kaarina /IL.
Hatsalan mäen (Golgatanmäen, kansankielellä) näkövinkkelistä maailman asiat ovat pieniä, eikä nyt ainakaan oman kirkon dogupelleihin kannata satsata moitepuheita. Se suurin ongelma ovat pääsiäistrollit, tai siis lapset palmusunnuntaina.”En ota heitä vastaan”, Leksa uhosi.
Kirkollisissa piireissä kiristyneestä ilmapiiristä puhuvat yksin ja erikseen monet viitteet: suvaitsemattomuuden ja ajattelun vapauden vastainen aalto nostaa päätään molemmissa valtion kirkoissa, on kasvanut muutaman vuoden.
On se kuitenkin hyvä, ettei kirkoilla ole enää oikeasti valtaa kuin tuohon hampaattoman leijonan karjahteluun, ja valtaa jatkaa aivopesuaan ala-asteiden uskonnonopetuksessa. Voisi luulla, että kun nutturanuppiopet menevät maihin, myös tavat muuttuvat mutta ei
- uusia fundahurmahenkisiä opettajia tulee väistyvien tilalle. Ripari nyt ei ole niin suuri ongelma, tyhjää, mutta aidon uskonnonvapauden tuominen kouluihin olisi aikamme todellinen eettinen haaste.

Kari Rastas: Pääsiäinen - Noita-akka.

Postia kirjoittaja Hazardille

Kaarina Hazard puhuu elämästä yhteiskunnassa, jossa kansalaisliike syntyy suojelemaan sinappia, jossa nuoren naisen iltapuvun läpi kuultavat nännit herättävät suuremman haloon kuin miljoonaoptiot tai tuhatpäiset irtisanomiset ja jossa isänmaalliset tunteet kukkivat tragedioiden äärellä. Miksi nuoret äidit saavat toimintaohjeita vanhoilta miehiltä ja miksi rahakas nainen näyttää aina hieman huoralta, Hazard kysyi v. 2006 kirjassaan Kontallaan.
Ai, miksi?
Tuosta olen saanut haalittua vain yhden perustelun, se on Jukka Kemppiseltä, ajalta kun Oikeutta Eläimille (tai EVR) teki oman laskuunsa sikalakatsauksen härmässä. Silloin oli joku ollut joku A-Talk, jossa professori emeritus näki optimaalisessa munasolun jakautumisiässä olevia nuoria naisia (ilmeisesti pistämässä jauhot suuhun vanhoille patuille). He ärsyttivät miestä.
Mutta myös julkeat nuoret miehet ärsyttävät, ja vielä selkeämmin hormonaalisista syistä. Romanikulttuurissa muuten on yhä käyttäytymissääntöjä, joilla sellaiset yhteenotot pyritään välttämään.
Jos taas nuori sonni näkee vanhuksen kykenemättömän kalun, on vanhan miehen omaisilla oikeus kostaa häpeä rankimmalla mahdollisella siinä kulttuurissa tunnetulla tavalla.
Muuten maailmaa on muuttunut niin, että nuorten peruskoulun oppikirjoissa jo kerrotaan munasolun jakautumisen lisäksi kuvien kera aivojen osat, aivokurkiainen, hippokampus siellä temporaali- eli ohimolohkojen sisäosissa ...ja selitetään systematiikka pääpiirteittäin.
Myös se mistä tapahtuu kun rakenne rapautuu, ja ajattelu jäykistyy.

Hazardin sananvapauden voi rinnastaa Muhammed-pilapiirtäjään, joka otti peräti tietoisen riskin kokeillessaan rajoja, uskonnollisen fanatisimin sietokyvyn rajoja.
summa summáarum: onnistunut provokaatio, kämyt tulivat koloistaan, ja tulipa sieltä esiin yksi natsikorttia heilutteleva kokkarikin. Toisen ent. kansanedustajaehdokkaan Rellun ääliömäiset tunteilut ja samaistuva myötäeläminen vieraantuneen lähiönuoren elämään viittaa, että se sälli saattaisi sittenkin vielä toisen kerran äänestää, Rellua, ettei tämä jää taas rannalle v. 2011. Pelkkä Oden testamentti ei kesää tee.

Kuvalähde.

Kaunis ja inhimillinen novelli

Jo Varietyn Alissa Simon ylisti molempia elokuvan pääosanesittäjiä Kaarina Hazardia sekä Heikki Nousiaista aidoista ja todentuntuisista, eli katu-uskottavista suorituksista.
Myös kuvaaja Tuomo Hutri sekä leikkaaja Samu Heikkilä ovat ansainneet huomioinnin. Ja tosiaan säveltäjä Dani Strömbäck sävelteos taustalla toimii, vaikka hiljaa, ei jää huomaamatta.
Elokuvassa yhdistyy kaikki taidemuodot, sanotaan, tais olla Lenin kun sen sanoi, mutta tosi asiassa näin on enää älyn harvoin - enää - toimivasti.
Ainut miinus tulee nyt Ylelle, jonka ennakkotraileri antoi ymmärtää, että tässä elokuvassa, Klaus Härön lyhyehkössä, alkujaan tv-elokuvassa Postia pappi Jaakobille, 2009, vähintäänkin kirkoillaan, mitä ilman nyt herraparatkoon suomalaiselokuvaa ei tietenkään voi ajatellakaan.
Mutta juuri pääuutislähetyksen alla syötetyssä trailerissa vihjattiin muutakin (oliko peräti ruutuja joita leffassa ei oikeasti ole?), kenties leffassa harjoitetaan myös seksiä. Mitä ei tehdä, mutta se taisi tarkoituksella jäädä epäselväksi actionleffan trailerissa.
Poissahan loistivat myös muut himaelokuvan syvän rappion mostit: ryyppääminen, seksuaalinen huikentelu. Ja väkivaltaakin vain nimeksi kuin mausteeksi.
Ton verran sitä voi olla elämässäkin.
Ennen oli oikeastaan vain Aki Kaurismäki, joka piti pintansa, eikä mennyt muotioikkujen mukaan pilaamaan elokuviaan.

Kuva: Härö duunissaan, ohjaamassa.