Gör redan slut på det stora kriget

Försvarsmaktens förre kommendör pratar direkt nu.

Det fanns som patrask där,

säger den tidigare kommendören Gustav Hägglund, skriver Aluepalautus -association.
Han hänvisar till det andra världskriget förlorat sin självständighet, länder som nu stormakterna (USA) under armen.
Det fanns på det stora kriget med några `rupusakki´, närmast samma på andra inhemska.

De baltiska länderna. Polska ..

Det var något, är det dags att överge värnplikten. Det säger alla som finns förtrogna med de nya vapensystem.
Allt man behöver är gränskontroll.

Yhdenvertaisuuden vaikea sisäistettävyys

Opetusministeri Henna Virkkunen, kok, haluaa, että korkeakoulut myöntäisivät opintopisteitä armeijan johtaja-
koulutuksesta. Ihmisten varsinkin tietyissä puolueissa on ylen vaikea käsittää yhdenvertaisuuslakia. Esimerkiksi tässä, ja asialla harvinaisen oppinut ministeri: ihminen joutuisi vakaumuksensa takia eriarvoiseen asemaan opintopisteiden saajana. Siviilipalvelus on siis alempiarvoinen kansalaisvelvollisuuden suoritustapa, vaikka ei sitä perustuslain mukana voi olla.
Vasta viime viikolla itse presidentti esitti aseistakieltäytymisen perusteiden vesittämistä niin, että sivaritkin voisivat sitä kautta joutua jonnekin suurvaltojen miellyttämisoperaatioihin mukaan.
Keskisuomalaisesta muuten ilmenee, että ainakin Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketalouden ja hallinnon alalla aliupseeri- tai reserviupseerikurssin suorittamisesta hyötyy 6-8 pisteen verran. Kenties joissakin yliopistoissa militaarisia lisäpisteitä on myös myönnetty "tapauskohtaisesti".
Ennen jäsenyys suojeluskuntajärjestöissä oli vahva suositus opettajan virkaan, ja saattoipa joku opintoviikkokin livahtaa kirjaan, kun oli kiire saada hyvä mies keppi käteen, ja sillä myös lyötiin.
Virkkusen esitys on taas kuin kellon kääntämistä vastapäivään, eriarvoisuuden maailmaan, jos kohta milgramilaisen tottelevaisuusosaamisen palkitsemista sen asemesta, että mm. kriittinen ajattelun kehittyminen olisi monessakin yhteiskuntaorientoituneessa korkeakoulussa (taas) muutoksen fokuksessa.
Järjestelmä potkii vastaan.
Suosittelen nyt ensimmäisenä aseistakieltäytyjäliitolle, että se tutkituttaisi asian, rikotaanko jo jossain yhdenvertaisuuslakia - palkitsemalla toista perustuslaillista valintaratkaisua toista vastaan?

Hannu Visti taas näkee ko. pojojen jakelun laajemmin sukupuolten välisenä yhdenvertaisuusongelmana:

Yleisesti näissä ehdotuksissa on jotain tasa-arvohammasta kolottavaa, sillä armeija on pääosin miesten juttu, vaikka naiset saavat sinne nykyään mennä jos eivät parempaa tekemistä elämässään keksi. Jos tämän perusteella laitetaan ihmisiä eriarvoiseen asemaan myöhemmin opinnoissa tai oppilasvalinnoissa, tulos ei miellytä minua ensinkään.

Hieman yllättäen hän myös kyseenalaistaa "pelleilykerhossa" opitun substanssin merkityksen nykymaailman menossa.
Zombilaitos taas pyrkii toimimaan oman logiikkansa mukaisesti ja korostamaan omaa (muka muuttumatonta) asemaansa - ja lobbaamaan sitä kuin ei mitään - tosi asiallisesti monin osin muuttuneessa maailmassa, kuten Ulrich Beck on tämän tendenssin vaikutuksen empiirisesti vertaillen osoittanut.

Above the MICC diagram by Todd Boyle.

Uusi nimi, päivä ...vs. vanha elämä

Kata Kärkkäinen on tehnyt nimenmuutoksen, ja tuntee ainoastaan uusnimensä. Uusi nimi Katariina Souri esiintyy jo tulevan Pillerinpyörittäjä-romaanin kirjoittajana. Henkilö repäisi Playboyssa v. 1988, ei hullumpi, ihan okei, vaikka esim. Linda Lampenius oli häntä vaikuttavampi (kats. Playboy 4/1998), mutta siis tämä esiintyminen - ja kuvasarjan myöhempi käyttö - lienee, kuten julkisuudessa arvellaan, yksi syy irtiottoon menneisyydestä.
Minulla on yksi kaveri, ystäväkin jossain elämänvaiheessa, jolla on uusi syntymäpäivä, muuten jossain tässä tammikuun puolella.
Hän teki pienen kuprun pikkuporvarillisissa piireissä, itse asiassa heidän pyhässä zombi-instituutiossaan*. Paljastui, mistä seurasi häpeä piireissä, sosiaalisessa yhteisössä. Tuli potkut töistä.
Kaveri hautoi itsemurhaa, päivä ja tekotapakin kuulemma olivat valmiina odottamassa, mutta muuan pankkiherra huomasi, pankkimiehen psykologiallaan ja liikemiesvaistollaan, mitä oli tekeillä, ja viime tipassa järjesti hienovaraisen hoitoonohjauksen.
Teko, se lopullinen ratkaisu peruuntui. Minusta sitä paitsi näytti, että yksi edeltä mennyt, elämänsä aikana tähän mieheen ripustautunut itsemurhaaja, ikäänkuin kuiski kaverin korvaan, ja yllytti häntä epätoivoiseen tekoon. Ei suoraan, tätä on hieman vaikea selittää, vaan kuin vahvistamalla tunnetta teon oikeutuksesta.
(Tämähän se vasta tabu on, että kuolemanrajan takaa rinnakkaistodellisuudesta voidaan sorkkia tätä elämänmenoamme, kats. esim. Jan van Rijckenborgh, Nykyajan Ruusuristin perusfilosofia, suom. 1999.)
Hälyttäväähän olisi voinut olla, että kaverini pieni poika tunnisti kerran kuolleen läsnä olevaksi, ja mainitsi siitä isälleen. Suicidaalikandia tämä mietitytti, ja jos kohta itsemurhan egoistisuus; oli nämä pojat.
Kohtalonpainissa elämä voitti, elämä jatkui kovana, mutta se voitti. Tämän voiton merkkinä hänellä on nyt uusi syntymäpäivä, vanhalle elämälle määrätyn kuolinpäivän paikalla.

*)= Raflaava käsite. Ulrich Beckin, 1999, merkityksensä menettäneet muumioituneet organisaatiot ja instituutiot ovat keskuudessamme mädättämässä muutosvoimia.
Teollisen yhteiskunnan kasvukoneen ei-toivottujen sivutuotteiden haittoihin törmääminen asettaa kulttuurin vastakkain omien seuraamustensa kanssa. Tähän sisältyy Beckin mukaan vaarojen lisäksi myös mahdollisuus ulospääsyyn ja omista virheistä oppimisen mahdollisuus.