
Tämä uusi mediakasvo ei tosiaan vaikuta hullummalta, verrattuna noihin päivän turvonneisiin pälleihin.
Ajattelin, että fiksaatio olisi tossakin ehkä lähtenyt kehittymään jostakin varsin vähäisestä alkusyystä, tietenkin henkilökohtaisesta, ja olisi kenties ollut vielä varsin helposti oikaistavissa, jos se nyt menee, se ongelma, joka on yksinäisyydessä kasvanut norsun kokoseksi, sitten kuorrutettu ja kapseloitu tuollaisella ligitiimillä kaappinaisvihalla (mitä sananvapauden puitteissa täysin legitiimiä, se ei enää edes ole).
Huomautan, että myös jemmaa etsivällä miesvihalla näyttäsi olevan aivan vastaavat reitit kipeässä ihmismielessä.
Ihmisille voi myös olla nöyryytys puhua, että he tarvitsevat terapiaa. Kyllähän tuon ymmärtää. Olisi parempi elämänsä kutenkin suht´hyvin hallitsevia ihmisiä avittaa filosofisella praktiikalla, herättämällä oivallusta, minkään sortin manipulaation tai terapian sijaan.
Keskustelu, ajattelun ja tunteiden käsittelyn uusi suuntaaminen voisi riittää monesti elämänkiriisien kuten erojen jälkeisen elämän selkeytykseen.
Kyllä näitä kiesejä on ollut politiikassa, urheilussa ja muussa julkisuudessa, ja seurattaessa, kun he vähän avautuvat, paljastuu taustalta peräti standardimaisia rakenteita. Näin muodoin niiden (tietoista) purkamista voidaan myös mallintaa, jota mm. Tony Dunderfeld on kehitellyt.

Inga kommentarer:
Skicka en kommentar